maanantai 28. toukokuuta 2012

Synttäriasudilemma.

Ystävälläni Marjolla on ongelmia.

"Löytyiskö sulta vinkkiä asukokonaisuuden koostamiseen ystävän 30-vuotisjuhliin. Tilaisuus on sikäli erikoinen, että se on yökerhossa ja alkaa jo klo 19! Miten sellaiseen voi pukeutua! Kesäkuun puolivälistä puhutaan."

Eikä tässä vielä kaikki!:  
"Lisäksi mulla on muuten kampaaja varattu samalle päivälle kampauksentekoa varten ja ei ole siihenkään mitään ajatuksia. Ja jos ei ole, niin kampaaja VARMASTI vääntää mulle vanhojentanssitukan. Kuontalohan on tämmöinen polkka, joka just ja just ja just ylttää ponnarille."

Ystävää tuntematta ja kutsua näkemättä on hieman vaikeaa tietää, mikä juhlien juhlavuusaste tulee olemaan. Paikkana yökerho on kuitenkin sen verran epäformaali, että mitään iltapukua sinne tuskin tarvitsee laittaa. Iltatilaisuus kuitenkin on kyseessä; tämän vuoksi asun tulee olla sellainen, että siinä voi jatkaa yönselkään bailaamaan. Ymmärtäisin niin, että Marjolla on tässä asiassa nyt kaksi potentiaalista etenemismahdollisuutta. Kutsun niitä nimillä Cocktail-Kuningatar ja Rock-Chiksi.

Ensin perehdytään Cocktail-Kuningattaren maailmaan:

cocktail queen


Tässä ensimmäisessä toimintalinjassa pääosaan pääsee siis mekko. Koska tilaisuus alkaa klo 19, eivät mitkään kesämekkoviritykset sen henkeen oikein sovi. Pikkumusta on aina varma vaihtoehto, toisaalta iltaan sopii myös dramaattisuus tai vaikka paljetit. Suosittelisin Marjolle lyhyttä helmaa, koska hänellä on kauniit ja hoikat säihkysääret! Mekon leikkauksessa voisi olla jokin hauska laskos tai muu juju. Malli saisi kuitenkin ehdottomasti olla lyhyt ja väljästi laskeutuva. Jalkaan korkkarit, käteen pikkulaukku. Korut saavat olla pelkistetyt, mutta iltaan sopivat.

Ja sitten Rock-Chicksi:

rock chick


Tässä asussa voidaan lähteä liikkeelle farkuista. En tiedä, mikä Marjon linja on skinny jeansejä kohtaan, mutta ne sopisivat tähän meininkiin hyvin. Toisaalta myös tummat bootcut -farkut käyvät. Avainasia on, että farkut ovat hyvin istuvat - jopa tiukat. Juhlavuus asuun tulee asuisteista ja topista. Toppi saa siis olla reilusti kiiltelevä tai muutoin juhlava (esim. silkkinen tai läpikuultava). Tuo musta rusettitoppi on muuten aiemminkin jo esittelemäni Seppälän toppi, joka maksaa huikeat 9 euroa! Minulla on se kolmessa värissä. Tässäkin asussa se pääsisi oikeuksiinsa! Tämän lookin kanssa ei meikkaillessa tarvitse säästellä rajauskynää! Seksikkäät kohl -silmät ovat rokkarimeiningissä aivan olennaiset.

Luotan siihen, että sisätiloissa tarkenee ilman pitkiä hihoja. Kumpaankiin lookkiin voi tosin yhdistää tumman bleiserin tai shaalin. Luultavasti takki tai bleiseri kuitenkin päätyy yökerhon narikkaan. Niinikään värimaailma on tumma. Mottoni voisi melkein olla "once in doubt, go black". Kuitenkin tummaan värimaailmaan on myös oikea syy; illalla alkava tilaisuus yökerhossa vaatii hieman rokimpaa ja tummempaa otetta. Toki, mikäli vaaleat sävyt miellyttävät, pikkumustaan voisi yhdistää esimerkiksi mintunvihreän jakun tai mustaan biletoppiin vaaleat farkut. Kuitenkin itse (Marjon tuntien) suosittelisin tummanpuhuvaa lähestymistä.

Ja sitten tuohon hiusasiaan. Vanhojentanssikampaushan ei ole se, mitä kolmikymppinen nainen päähänsä haluaa mihinkään juhliin. Etenkään raflaaviin synttäribileisiin. Lähtisin siis kampaajan kanssa vähän rennommalle linjalle. Kampaajalle kannattaa ehkä tähdentää, että ollaan menossa bilettämään, eikä tarkoituskaan ole saada laineilleen mitään kampausta-KAMPAUSTA.

Yksi vaihtoehto voisi olla tällainen sivukihara. En sano nuttura, koska hiukset ovat sen verran lyhyet, ettei niistä varsinaista nutturaa välttämättä saa. Sanoisin siis, että hiukset jätetään kasvojen eteen kuten normaalistikin, ja sivuun voisi väkertää jonkin tällaisen rakennelman. Tuo hiusmöykky kuitenkin on syytä asettaa aika alas. Korkealla sijaitseva nuttura on vähän liian tyttömäinen, tämä matala on paljon imartelevampi. Mikäli mieli tekee, tähän voisi yhdistää vaikka pienen letin eteen tai jonkin hiuskoristeen.
Tässä polkkatukka on laitettu rennolle kiharalle ja volyymiakin on. Myös tähän on mahdollista yhdistää vaikka lettejä tai hiuskoriste.
Vähän raflaavampaa meininkiä edustaa tämä toispuoleinen kampaus, joka on todella upea! Etenkin Rock-Chicksi -lookkiin yhdistettynä tämä toimisi mielestäni aivan loistavasti. Hiukset kuitenkin kehystävät kasvoja, joten olo ei varmasti ole liian alaston.

Onko lisävinkkejä jollakulla? Ja Marjolta odotan mielenkiinnolla päivitystä siitä, millaiseen lookkiin hän päätyy!

sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Maisteri juhlii.

Kuvitelkaa, että postissa tuli pari viikkoa sitten tällainen!
Vähän ennen tätä varsinaista teosta, sain kotiin jo ne viralliset maisterin paperit. Ehdin aiemmin keväällä olla juhlamielellä noin tunnin kypsyyskokeen jälkeen, mutta sitten aloinkin jo stressaamaan töiden löytymistä ja yleisesti tulevaisuutta. Tulevaisuuskriisiä potiessa helposti kuluukin lähes koko loppuelämä, mutta silti periaatetasolla minulle oli itsestään selvää, että maisteriksi valmistumista aion juhlia.

Mitäpä ihminen tekee kun rupeaa juhlia suunnittelemaan? No, tietysti menee nettiin ja etsii hakusanoilla "maisterin juhlat" erilaisia ideoita. Tällä metodilla löysinkin kaksi erittäin avuliasta nettikeskustelua. Täällä ja Täällä. Vannon taas kerran, että näille keskustelupalstoille en enää eksy! Herran tähden te Vauva -foorumin akat. Haluaisin lähettää teidät jollekin kurssille, jolla opetetaan pääsemään katkeruudesta eroon. Näin ensiavuksi suosittelen: ottakaa päiväunet, syökää jotain hyvää, harrastakaa seksiä, käykää jumppatunnilla tai lenkillä, lukekaa sanomalehti: sieltä saattaa yllättäen löytyä vähän suuremmankin luokan ongelmia!

No, tästä kuitenkin sisuunnuttuani, päätin entistä vahvemmin, että maisterin papereissa todellakin on syytä juhlaan! Vuosikausien opinnot ovat päätöksessä, minulla on ihan oikea ammatti, yksi elämänvaihe päättyy. Olen järjestänyt juhlia paljon vähäpätöisimmistäkin syistä. TOTTAKAI nyt pitää juhlia ja kunnolla. Juhlien ajankohtaa pyöriteltyäni päädyimme Mikon, äidin ja ystävien kanssa siihen, että ensi lauantai on mitä sopivin ajankohta järjestää maisterin kahvihetket. Ihmiset ovat yo-päivänä muutoinkin liikenteessä, voin järkätä rennon kahvitilaisuuden, jossa voi käydä vaikka vain pyörähtämässä. Lisäksi monet ovat tuona viikonloppuna kotikonnuilla muutoinkin ja omassa ystäväpiirissäni ei hirveästi ylppärijuhlia taida edes olla. Enää tarjoilut ovat hieman vaiheessa.. ja kengätkin puuttuu!

Nyt kuitenkin valmistaudun Romu-Mattila ja kaunis nainen -elokuvan enskariin Ykspihlajassa. Kulttuurilupauksen täyttäminen jatkuu!

torstai 24. toukokuuta 2012

Dagens.

Pikainen päivän asu toissapäivältä. Kulttuuririentoihin voi pukeutua niin tyylikkäästi kuin haluaa; toiset tulevat valitettavasti lähes suoraan töistä ja ehtivät vaihtaa vain kengät ja huivin.
Mekko: French Connection, Jakku: J.A.P., Huivi: H&M, Laukku: Tano, Kengät: SkoPunkten
Pääsin lauantaina mukaan Tervakartanon palvelukodin työntekijöiden bussimatkalle Haaparantaan. Siellä pääattraktio oli (tietysti) Ikea, mutta ehdimme myös SkoPunkteniin, josta jotenkin silmille hyppäsivät nuo kiilakorolliset printtikengät. Ne oli pakko hankkia. Tosi hyvät jalassa ja jotenkin hauskat. Tiedän, että Ulla kadehtii niitä!

Kiitos muuten kommentoijille ja ystäville pukeutumisavunpyynnöistä. Lupaan vastata kaikkiin, ja otan niitä tosi mielelläni vastaan! :)

Aurinkoa loppuviikkoon! Eilen pääsin käymään Tampereella ja voi mikä kesähelle! Tuli suorastaan ikävä Manseen taas.

keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Kulttuurilupaus.

Vaikka kotikaupunkini ei olekaan mikään suuren maailman metropoli, tapahtuu täällä silti jatkuvasti kaikenlaista kulttuurimenoa. Nautin kulttuurista paljon; haluaisin nähdä itseni kulttuuria kuluttavana taiteellisena älykkönä, joka sukkuloi jatkuvasti teatteri-, musiikki-, kuvataide- ja tanssitapahtumissa. Noin kaksi viikkoa sitten tajusin kuitenkin, että tämä on itsepetosta. Jatkuvasti havaitsin, että jokin esitys, jonka olin AIKONUT mennä katsomaan olikin mennyt ohi. Helkkari. Henkisen hyvinvoinnin lisäksi tämä on imagokysymys.

Niinpä tein kulttuulupauksen; otan itseäni niskasta kiinni ja oikeasti myös menen lähiseudun kulttuuririentoihin. Tämä onkin alkanut suhteellisen hyvin. Kävimme Pietarsaaressa katsomassa upeasti toteutetun Rent -musikaalin, esiinnyin, ohjasin ja nautin Kokkolan Jymyn kevätnäytöksessä, varasin sunnuntaille liput Juho Kuosmasen Romu-Mattila ja kaunis nainen -elokuvan näytökseen, jossa mykkäelokuvan taustalla soi livemusiikki, West Coast Operaan liput on vielä varaamatta, mutta kaksi minioopperaa yhteistyössä AMK-opiskelijoiden kanssa olen menossa katsomaan ensi perjantaina. Eilen olimme katsomassa tanssiystäväni Annin opinnäytetyötä AMK:n esittävän taiteen linjalta. Ja vieläkin suorastaan mykistyttää tuo esitys. Fyysistä teatteria edustava teos oli toteutus Edgar Allan Poen Korpista, enkä meinaa lainkaan päästä yli siitä kuinka kammottava, intensiivinen, fyysinen ja kaunis se oli.
Kuva Ulla Tuulia Nikula.
Taide rikastuttaa. Vaikka ihan suoraan on sanottava, että hieman uuvuttavaa on lähteä lähes suoraan töistä korkkarit jalassa kulttuuririentoihin, on se oikeasti myös sen arvoista. Ja onneksi Kokkolassa on tulossa erittäin rikas kulttuurikesä! ...ja voisihan sitä käydä vaikka muuallakin nautiskelemassa taiteesta kesän aikana. Oon niin ylpeä itsestäni. Tämä kulttuurilupaus on lähtenyt paremmin käyntiin kuin yksikään laihis!

Suosittelen muillekin!

..ja mikäli kokkolalaisia kiinnostaa pehmeä lasku kulttuuririentoihin, suosittelen kesäkauden avausta lauantaina leirintäalueen rannassa. Siellä esiintyy myös Jymyn ryhmiä!

maanantai 21. toukokuuta 2012

Elämäni aakkoset: E niin kuin endometrioosi.

Voi kuinka toivoisin, että tämä ei olisi elämäni aakkosten E.

Mutta niillä korteilla pelataan, jotka käteen saa. Tämän postauksen kirjoittamiseen ryhtyminen on vaatinut aikaa ja etäisyyttä. Vaikka olenkin blogissa kirjoittanut suhteellisen avoimesti, en pysty kertomaan vaikeista asioista ennen kuin olen saanut ne käsiteltyä itse. Tätä postausta pyydettiin heti keväisen leikkauksen jälkeen ja silloin koin, ettei minulla ollut voimia ruveta kertomaan teille asiasta. Edelleen se on vaikeaa, enkä aiokaan kertoa sellaisista asioista, jotka ovat minun ja meidän yksityisiä. Silti halusin kirjoittaa kokemuksestani endometrioosin kanssa.

Tämä teksti on siis vain minun kokemukseni; en tiedä endometrioosista edelleenkään kaikkea, enkä osaa neuvoa muita.

Oma endometrioosini diagnosoitiin alustavasti jo useita vuosia sitten. Minulla on aina ollut kivuliaat kuukautiset, mutta noin neljä vuotta sitten kivut muuttuivat erilaisiksi; nipistäviksi. Tuntui, kuin alavatsassa olisi ollut pyykkipoikia. Joskus kivut vihlaisivat silloinkin kun kuukautisia ei ollut. Aika pitkään en välittänyt niistä; naisen elämäänhän tunnetusti kuuluu se, että epämääräisiä kipuja ja epämiellyttävyyksiä on. Äiti kuitenkin patisti gynekologille kun kerroin asiasta. Hän oli juuri lukenut, että kohtuun ja munasarjoihin voi tulla kiinnikkeitä, jotka aiheuttavat kipuja. Menin siis yksityiselle gynekologille, joka löysi ultralla toisesta munasarjasta pienen kasvaimen, jonka epäili olevan endometrioosia.

Tässä vaiheessa on kerrottava, että endometrioosi on suhteellisen yleinen sairaus (arviolta joka viides nainen sairastaa sitä). Usein se saattaa jäädä diagnosoimatta; suurimmalla osalla se onkin (ainakin lähes) oireeton. Varman diagnoosin endometrioosista voi saada vain leikkauksessa. Lievä endometrioosi saattaa muodostaa kiinnikkeitä kohtuun tai munasarjoihin, mutta siitä ei ole konkreettista haittaa. Hoitomuotojakaan endometrioosiin ei oikeastaan ole. Tilannetta seurataan, ja sitten jos ja kun endometrioosi leviää tai kasvaa sitä täytyy leikata pois. Hormoniehkäisy auttaa joskus. Mitään takeita siitä, että leikkauksen jälkeen endometrioosi ei palaisi, ei ole. Pahimmillaan endometrioosin takia voidaan joutua poistamaan molemmat munasarjat ja kohtu. Joskus kasvaimet ovat saattaneet jopa sotkeentua suolistoon, jolloin ne saadaan pois vain suurella avoleikkauksella. (Lisätietoa löytyy endometrioosiyhdistyksen sivuilta.)

Kuitenkin, tuon ensimmäisen gynekologikäynnin jälkeen, sain lähetteen keskussairaalaan ja sen jälkeen tilannetta seurattiin aika-ajoin. Kivut pysyivät; joskus niitä oli enemmän, joskus vähemmän. Usean vuoden ajan siis tiesin, että luultavasti minulle on endometrioosi, mutta se ei vaikuttanut arkeeni mitenkään. Erittäin kivuliaat kuukautiset minulla oli edelleen, mutta en osannut edes laskea niiden johtuvan endometrioosista. Ajatus sairaudesta kävi mielessä aivan äärimmäisen harvoin, enkä osannut edes pelätä sillä olevan juurikaan vaikutusta mihinkään.

Viime talvena minulla oli hormonitoimintaan vaikuttava terveyteen liittyvä tapahtuma, jonka yhteydessä lääkäri huomasi toisessa munasarjassa suuria kasvaimia. Tammikuussa kasvaimet näkyivät ultrassa, ja koska minulla oli endometrioosikontrolli tulossa muutoinkin pian, jätettiin hoidosta päättäminen helmikuun lopulle. Tuolloin gynekologi näki, että vasemmassa munasarjassa tosiaan kasvaimia näkyi, ja sain leikkausajan jo seuraavalle viikolle. Siinä vaiheessa alavatsa olikin jo aika kipeä; hikijumpassa ihan konkreettisesti tuntui, että vatsassa on jotain ylimääräistä. Onneksi leikkaus tuli niin äkkiä, etten ehtinyt stressata tai pelätä sitä kovin pitkään. Kuitenkin kasvaimet näyttivät niin isoilta, että gynekologi osasi odottaa toisen munasarjan poistamista. Itse pelkäsin kuollakseni, että leikkauksessa kasvaimia näkyisi kummallakin puolella ja kohdussa myös. Pahimmat pelot liittyivät siihen, että heräisin nukutuksesta ja minulta olisi poistettu kaikki.

Leikkaus meni kuitenkin hyvin. Vasenta munasarjaa minulla ei enää ole. Leikkaus sujui tähystyksellä, joten pari tikkiä löytyi navasta, alavatsasta sekä vasemmalta, läheltä nivustaivetta. Toipumiseen saa kaksi viikkoa sairaslomaa. Viikon olin aika kipeä, mutta kuntoutuminen kävi nopeasti. Sain sairaalassa todella hyvää ja empaattista hoitoa. Siitä olen edelleen ihan älyttömän kiitollinen Keski-Pohjanmaan keskussairaalan hoitajille ja lääkäreille. Kontrolli minulla on uudelleen vasta vuoden päästä. Leikkauksen jälkeen näin gynekologia, joka oli tulevaisuuden suhteen toiveikas.

Fyysistä toipumista vaikeampaa onkin ollut henkinen toipuminen. Eikä sitä ole vieläkään tapahtunut. Miten olisi voinutkaan, kun tulevaisuus on auki. En vielä tiedä, miten endometrioosi tulee tulevaisuuteeni vaikuttamaan. En tiedä, tuleeko se takaisin. En tiedä, voimmeko saada lapsia. Ei varmasti ole mikään yllätys tai suuri salaisuus, että meillä on haaveissa perhe. Se ei ollut ennen leikkausta akuutti tai ajankohtainen asia. Meillä ei ollut mitään kiirettä. Alkuvuoden tapahtumien jälkeen omassa elämässä asiat ovat kuitenkin menneet täysin uuteen tärkeysjärjestykseen. Nyt yritän pitää mieleni muissa asioissa, olla stressaamatta ja pitää itsestäni hyvää huolta. Kaikkina päivinä se ei ole aivan helppoa.

Voi kuinka toivoisin, että tällä tarinalla olisi onnellinen loppu.

perjantai 18. toukokuuta 2012

Nigellan Grasshopper Pie.

Mihin tämä aika menee!? Takana on nyt lähes kaksi viikkoa uudessa työpaikassa ja täytyy sanoa, että työt kyllä vievät elämästä aika suuren osan. Lisäksi viime viikkoihin on mahtunut erilaisia harrastuksia ja menoja lähes joka illalle ja "vapaapäivälle". Ehkä tässä asettuessa aikaa riittää pian muuhunkin.

Halusin kuitenkin jakaa kanssanne aivan vastustamattoman reseptin; nimittäin Nigella Lawsonin ohjelmasta bongatun Grasshopper Pien.
I put the "kitsch" in kitchen. - Nigella Lawson
Pohja:
- Rulla Domino -keksejä
- 50 g voita
- 200 g tummaa suklaata

Päällinen:
- n. puoli pussia amerikkalaistyylisiä valkoisia, vaahtokarkkeja (sellaisia, joita voi myös grillata)
- 2 dl maitoa
 - 200 g valkosuklaata
- 1/2 dl minttulikööriä
- 2 dl kuohukermaa
- pari tippaa vihreää väriainetta

Toimi näin:
1) Murskaa rulla dominokeksejä, hienonna suklaa, sulata voi. Sekoita ja painele irtopohjavuokaan. Laita jääkaappiin odottamaan.
2) Kaada maito kattilaan ja lisää vaahtokarkit ja valkosuklaa. Pidä miedolla lämmöllä kunnes suklaa ja vaahtokarkit ovat sulaneet maitoon. Kaada seos kulhoon ja lisää minttulikööri. Anna jäähtyä jääkaapissa.
3) Vaahdota kerma. Lisää vaahtokarkkiseos kermavaahtoon samalla vatkaten. Lisää tässä vaiheessa hieman vihreää elintarvikeväriä, jotta vaahdosta tulee hauskan vihreää.
4) Kaada kermavaahtovaahtokarkkiseos irtopohjavuokaan. Jäähdytä jääkaapissa yön yli tai ainakin 4 tuntia. Murenna päälle yksi dominokeksi.

Nams ja mums. Tämä kakku on pökerryttävän hyvää ja lisäksi vielä niin hauskan ja vastustamattoman näköinen, että se voi olla kesäisen pöydän prinsessa. Suosittelen myös lasten kutsuille!

Grasshopper Pie säilyy jääkaapissa 3-4 päivää. Sen voi myös pakastaa.

Herkkuhetkiä ja superhyvää viikonloppua kaikille!

Tinde

perjantai 11. toukokuuta 2012

Smart Business -dilemma.

Ystävälläni Katjalla on hirveä dilemma:

"Nyt tarttis apua. Mitä pirua mä laitan kesäkuussa 19.30 alkavaan ruokailuun, jossa pukukoodina on: smat business. Musta jakkupuku kuulostaa niiiiiiiiiiiiin tylsältä. Lisäksi lämpötilahan voi olla se plus 30."

No, ensiksi täytyy sanoa, että tuo "smart business" on iltajuhlaan aika epätavallinen valinta. Tutut työpukukoodithan ovat "casual business" ja "smart casual". Casual businesilla tarkoitetaan yleensä fiksuja työvaatteita. Miehen asu esimerkiksi on kauluspaita ja suorat, vaaleat housut tai siistit farkut. Smart business taas tarkoittaa yleensä tummia, suoria housuja ja vähän parempaa kauluspaitaa. Kravatti ja koko puku kuuluvat taas business -pukeutumiseen. Oletan siis, että smart business -pukukoodilla tarkoitetaan osapuilleen samaa kuin smart casualilla; miehet siis pukeutuvat pukuun tai ainakin tummiin housuihin, kauluspaitaan ja bleiseriin. (Wikipedian pukukoodiohjeet löydät täältä.)

Lisätwistin tähän asetelmaan lisää se, että tilaisuus alkaa klo 19.30. Yleensähän iltatilaisuuksissa pukukoodi on joko casual, smart casual tai cocktail, ellei tilaisuus ole hyvin juhlallinen, jolloin pukukoodi on tumma puku tai juhlapuku. Miesten pukeutumisen pukukoodi asettaa hyvinkin tarkasti. Naisilla on onneksi helpompaa!

Luotan, että klo 19.30 aurinko ei enää porota täydellä teholla; hellevaattein ei siis tarvitse tilaisuuteen varautua. Lämpötilan epävarmuus huomioon ottaen kaikki asut toimivat joko lyhythihaisina / hihattomina tai sitten jakun tai huivin kanssa. Seuraa 3 asua, jotka sopivat kesäiseen iltatilaisuuteen mielestäni oikein hyvin.

smart business 1.
Ensimmäinen asu on housujen ystävälle. Kesäisen ajankohdan huomioon ottaen suosittelen itse housuja, jotka ovat hieman vajaamittaiset paljastaen nilkan ja kauniit kengät. Myös pitkät housut leveillä lahkeilla näyttävät varmasti hyvältä. Jalkaan ei voi laittaa remmisandaaleja, vaan suosittelen klassisia avokkaita, korkeintaan varvas saa pilkistää. Parittaisin housut kauniin puseron kanssa. Pusero voi olla lyhythihainen tai jopa hihaton, ei kuitenkaan toppi. Kuvassa näkyvä silkkipaita on ehkä se paljastuksen maksimi, jota voin suositella. Musta pashmina on harteilla lämmin ja asiallinen. Asusteiksi klassisia helmiä, jotka sopivat yhtä hyvin niin päivään kuin iltaankin. Kaikissa asuissa laukkuna toimii clutch bag. Suosittelen kirjekuorilaukkua, mutta kokoa sillä saa kuitenkin olla. Pieni ja kimalteleva laukku sopisi juhlavampaan iltatilaisuuteen.

smart business 2.

Mekko on niinikään erinomainen valinta. Tämä kuvassa näkyvä mekko on AX Paris -merkkiä ja bongasin sen Yummyn blogista.  Hintaa tällä ihanuudella on vain reilu 20 euroa, ja sen voi tilata täältä (myös muita värejä saatavilla!). Mekon tai hameenhelman pituus pitäisi olla aika lähellä polvipituutta. Pohjepituinen ja vähän polven alle jäävä helma ovat ok, mutta mini tai täyspitkä eivät käy tähän tilaisuuteen. Mekon päälle sopii heitettäväksi bleiseri. Sitten vielä vähän väriä asusteilla ja Voilá!
smart business 3.

Viimeinen asu rakentuu hameen ja paidan ympärille. Tämä asu sopii mielestäni täydellisesti iltaan. Klassinen kynähame on varma valinta, mutta helmalla voi myös olla hieman leveyttä. Silkkinen pusero on mielettömän kaunis. Tilaisuuteen valmistautuessa kannattaa muistaa, että hieman kiiltävä materiaali tuo arvokkuutta ja juhlavuutta pukeutumiseen. Tämän vuoksi silkki- satiini- tai sifonkipusero sopivat iltaan paljon paremmin kuin puuvilla. Tämän asun voi lämmittää yhtä hyvin niin pashminalla kuin jakullakin. Vaikka mustaa jakkupukua kammoksuisikin, on hame-jakku -kombo freesimpi ja iltaan paremmin sopiva kuin housut ja jakku. Toimistorobotti -lookin välttämiseksi on myös suositeltavaa esimerkiksi yhdistää tummiin housuihin vaalea bleiseri.

Tässäpä neuvoja Katjalle. Lisäkysymykset otetaan vastaan :)

Pusss!

keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Makuuhuoneessa.

Ehdittiinhän tästä jo vouhkata. Tapetteja valittiin täällä, inspiroiduttiin täällä, sisutusta suunniteltiin täällä, tuunattiin valokuvakollaaseja seiniin täällä ja remontitiin ja vilautettiin valmista huonetta hippusen täällä. Nyt seuraa sisustuspostausteni sarjassa toinen huone-esittely: Tervetuloa meidän makuuhuoneeseen. (Se ensimmäinen esittelyhän oli huippusuosion saanut postaus: Olohuoneessa.)

Aloitetaanpas tuosta oven vierestä.
Kokosin ihan itse Ikean Malm -lipastot sänkyä vastapäiselle seinälle. Tästä kokonaisuudesta puuttuu vielä lipastojen päälle tuleva lasi, jonka alle ehkä teen niinikään muistokollaasin vanhoista pileteistä, kuvista ja postikorteista. Lipastojen päältä löytyy siis lamppu, jonka varjostimen tuunasin itse, kaksi ihanaa tuoksukynttilää ja silkkikukkainen pionikimppu. Television halusin makkariin, mutta samalla emmin onko se liian dominoiva. Harmittelin jo etukäteen, että se jättää lampun varjoonsa. Mutta kun sovitin telkkarin tuohon tasolle, huomasinkin, että sehän suorastaan uppoaa tummaan seinään! Käytännössä se ei siis vaikuta tuohon lipaston päälliseen näkymään muuta kuin silloin kun se laitetaan päälle. Jihaa!
Sitten tuo makuuhuoneen ihanin ja herkullisin elementti: pylvässänky. Virallinen päiväpeitehän meiltä vielä puuttuu, nuo puuvillasatiinilakanat ovat H&M Homesta, ja olen haaveillut niistä jo ikuisuuden (täällä viime kesän lakanahaaveissa todiste)! Tilasin ne vihdoin alkuvuodesta ja ne ovat odottaneet remontin valmistumista kärsivällisesti. Nyt niitä ei nettikaupasta enää saa; alennuksessa ovat kuitenkin samat lakanat beigellä kanttauksella. Vain 9,90! Tilasin siis nekin, te löydätte ne täältä (parivuoteen lakanoita oli vielä myös mustavalkoisena, alle kahteenkymppiin!). Suosittelen todella lämpimästi. Muutoinkin tuo H&M Home on yllättänyt iloisesti lakanoiden laadulla. Ja nämä ovat myös aivan mielettömän kauniit!

Yöpöydät ovat Ikean Lack -tasot, jotka ruuvailin omilla pikkukätösilläni seinään. Työkaveri jo kysyi, olenkö vielä lyönyt itseäni niihin. ..en vielä..

Tässä sunnuntai-illan tyynyasetelma ja alla on lisätyyny tullut jo mukaan. Tilasin H&M Homesta myös lisätyynyliinoja, sängyssä pitää kuitenkin olla 2 tyynyä / henkilö. Nuo isot tyynyt sekä pinkit, pienemmät tyynyt joutuvat väistymään yön ajaksi actionistä syrjemmälle. Isot tyynyt ovat Ikean lattiatyynyt, joihin ompelin itse päälliset kankaasta (duh!) ja mustasta satiininauhasta. You likey?


Lipastojen päältä löytyvä lamppu on Ikeasta. Siinä oli alunperin aika tylsä, valkoinen lampunvarjostin, jonka tuunasin putiikkihotellityyliin sopivaksi satiininauhaa kieputtamalla. Verhot löytyivät Eurokankaasta. Käytin myös heidän ompelupalveluaan, ja jälki olikin rehellisesti sanottuna parempaa, kuin mihin olisin ikinä itse pystynyt.

Noita pieniä maljakoita minulla on yli 20! Häiden kattauksissa niissä oli pinkkejä ja liloja neilikoita. Alunperin halusin hääkukaksi pioneja, mutta niitä ei loppukesästä enää saa. Nyt makuuhuoneesta löytyy kuitenkin kimppu ympärivuotisia kukkia. Olen muuten ihan yllättynyt siitä, kuinka kauniita nämä kestokukat ovat.
Kestokukat, kynttilät ja nuo kirjainnaulakot löytyivät kaikki oululaisen sisustusliikkeen loppuunmyynnistä. Tuo upea raitakangas on tuliainen Marokosta. Se on paikallista kaktussilkkiä ja ehkä yksi kauneimmista omistamistani asioista. Lisäksi se tuo aina mieleen Fezin vanhan kaupungin basaarit ja hassun myyjämiehen, joka tarjosi mattokaupassa minulle ja Sarah'lle minttuteetä.
Kuva vanhasta makuuhuoneesta löytyy muuten täältä. Nyt pitäisi vielä keksiä, millainen vierashuoneen pitäisi olla..
Tässä kuvassa voi tuon houkuttelevan sängyn lisäksi ihastella sitä, kuinka taidokkaasti olen kätkenyt johdot pylvässängyn pylväisiin. Pieni pala maalarinteippiä ja sisustajan ainainen ahdistuksen aihe katoaa!

Nyt taas neuvoa-antava jäsenäänstys: Palaa katsomaan Malm -lipastoja. Niiden päälle on tosiaan tulossa pleksilasi. Pitäisikö sen olla a) musta b) maitovalkoinen vai c) kirkas. Ja jos C, niin teenkö sinne alle jonkinlaisen muistokollaasin, vai tuleeko liian vilisevää?

Kiitos käynnistä!

tiistai 8. toukokuuta 2012

Suuri duunivaatepostaus.

Duunivaateteema jatkuu. Tapani mukaan väitän, että viidellä vaatteella (..tai vaateryhmällä..) pääsee työelämässä aika pitkälle. Kertokaa taas, puuttuuko jotain!
workwear

Aloitetaan klassisella bleiserillä. Musta jakku on tosiaan työgarderoobin kulmakivi ja perusta. Se skarppaa farkut ja mekot toimistokelpoisiksi vaatekappaleiksi ja menee aamusta iltaan. Itse omistan kolme eri mallista mustaa jakkua; boyfriendin ja kaksi istuvampaa, joista toinen tosiaan oli löytö Lontoon reissulta Jigsaw -liikkeestä. Yli kahden sadan punnan bleiseri oli alessa 70 puntaa! Gotta love the sales.
2.work

Toinen ehdoton ostos toimistotytöille on hyvin istuva mekko. Mekko voi olla esimerkiksi musta kotelomekko (ei vain valitettavasti sovi omalle vartalolle), kietaisumekko, parempaa trikoota oleva tunika tai jokin värikäs ja ihana päivän piristäjä. Avainasioita ovat mallin sopivuus omalle vartalolle sekä mukavuus. Mekon pitää olla sellainen, että siinä jaksaa olla koko päivän. Riippuen kenkien korosta ja asusteista tämäkin vaate vie aamusta iltaan.
3.work
Kaapista pitäisi löytä ainakin kahdet tai kolmet toimistoon sopivat housut. Mustat ovat ehdoton must, lisäksi itse käytän chinos -mallisia housuja. Etenkin kesällä vajaamittaiset lahkeet tuovat asuun keveyttä. Työvaatekaappiin voi kuulua myös tummia farkkuja, mutta housut ovat monikäyttöisemmät ja asiallisemmat. Yläosaksi voi vetää neuleen, silkkipuseron, tunikan tai paidan ja jakun. Kaikki käy.

4.work
Jakun vaihtoehto on laadukas ja mukava neuletakki. Tämä on hyvä sijoitus niille päiville kun jakku tuntuu liian viralliselta. Myös talvella tällainen on hyvä olla olemassa. Oikean mallinen ja värinen neuletakki on yhtä monikäyttöinen kuin jakku. Niihin kaikkein virallisimpiin tilaisuuksiin en tätä tosin laittaisi, vaikkakin mekon kanssa neule voi olla jopa juhlava.
5.work


Silkkisiä, satiinisia, trikoisia, paitoja ja puseroita tarvitaan viikon jokaiselle päivälle. Vaikka jokainen nainen tarvitseekin valkoisen ja mustan tällaisen, suosittelen lämpimästi myös rohkeiden värien ja printtien käyttöä. Mustien housujen ja bleiserin kanssa asun tyylin ja sävyn määrittää juuri se jakun alta pilkottava paita. Voi panostaa, mutta nykyään myös pihistää. Tuo valkoinen rusettipaitahan maksoi viime syksynä h&m:ltä ruhtinaalliset 9 euroa. Hihattomat paidat löytyvät Seppälän tämän kevään valikoimista samaan hintaan. Itse hankin jo vihreän ja keltaisen. ..Täytyy varmaan palata vielä mustaa paitaa varten; se on täydellinen iltarientoihin. Kaunis paita menee farkkujen, suorien housujen ja hameiden kanssa. Se on myös kasvoja lähimpänä, joten väri kannattaa valita huolella.

Siinäpä siis 5 vaatetta, jotka työgarderoobiin tarvitsee. Aika simppeliä ja suoraviivaista, vai? Kuitenkaan ei kannata väheksyä asusteiden merkitystä. Saman mekon voi pukea viidellä eri tavalla. Kiinnitä siis huomiota myös näihin:
6.work

Duuniasusteissa erityishuomiota kannattaa kiinnittää kenkiin ja laukkuun. Kenkiä pitäisi olla eri tilaisuuksiin; peruskorkkarit, ballerinat ja kesäksi keveät kangaskengät (riippuu toki työpaikasta, mutta ylipäätään nämä ovat supermukavat). Talvella vielä asialliset nilkkurit ja tasapohjaiset saapikkaat ovat tarpeelliset. Itse suosin kengissä Eccoa ja Clarksia, joiden valikoimista löytyy kauniita, klassisia malleja, jotka ovat myös mukavia jalassa. Ballerinat ovat Wondersin, ja heidän valikoimistaan löytyy niinikään ihania ja jalkoja helliviä työkenkiä. Laukkuna taasen on palvellut Tanon nahkalaukku jo yli vuoden päivät. Siinä on tarpeeksi tilaa läppärille, kalenterille ja vaihtokengille ja taskuja ja lokeroita kaikelle tarvittavalle. En ole vielä kyllästynyt siihen ollenkaan. Lisäksi itseä voi piristää kauniilla koruilla, huiveilla ja kellolla.

Läpileikkaava teema on laatu. Panosta laadukkaisiin materiaaleihin; klassisista vaatteista ja asusteista puhuttaessa ne maksavat kyllä itsensä takaisin. Bleiseri, nahkakengät ja laadukas nahkalaukku kestävät käytössä vuosia.

maanantai 7. toukokuuta 2012

Elämäni aakkoset: D niin kuin duunivaatteet.

Kamalan vaikeaa keksiä näitä aakkoskirjainten sanoja! D???!!! Pallottelin jo depistä, d-kuppia ja duuria, mutta mikään noista ei tuntunut juuri minun elämäni aakkosten D:ltä. Lopulta päädyin tähän duunivaate -aiheeseen, jota tulen käsittelemään tulevaisuudessa varmasti lisääkin. (Viime kevään pohdintoja täällä.)

Aloitin toukokuun alussa tutustussa työpaikassa 3 kuukauden pätkän, joten työvaateasia on siinä suhteessa taas ajankohtainen. Oma työpaikkani on toimisto, jossa pukukoodi on lähinnä casual. Varmasti jonain erityispäivinä on syytä pukeutua mekkoon tai siihen kaikkein konservatiivisimpaan housupukuun, mutta yleensä fiksut, siistit arkivaatteet ovat the way to go.

Ongelmallista oli kuitenkin löytää postaukseen kuvia; töihin lähtiessä tulee harvemmin näpsittyä kuvia itsestään (nim.merkki aina viime tingassa) ja töiden jälkeen olo (ja ulkonäkökin) on usein aika nuutunut. Yksi vaihtoehto olisi tietysti räpsiä PhotoBoothilla itsestään kuvia työpäivän aikana, mutta aivan niin julkea bloggailija en ainakaan vielä ole. Jotain kuvituksia työvaatetematiikkaan sopien kuitenkin löysin. Samalla hieman duunivaatefilosofiaa. Listen and learn.
Tässä vähän viime syksyn colour blocking -vimman asua. Tällaiset vaatteet päällä voisin oikein hyvin mennä töihinkin. Musta bleiseri on varmasti lähes jokaisen toimistotyöläisen vaatekaapin kulmakivi. Tämän kuvan bleiseri on boyfriend -mallinen ja merkkiä J.A.P. Se on kätevä heittää lähes minkä tahansa asun päälle. Työvaatteissa (kuten varmaan pukeutumisessani muutoinkin) olen värien ystävä. Jokaiseen päivään kuuluu jokin teemaväri. Se voi olla jotain suurta ja näkyvää, kuten uusi, tomaatinpunainen neuletakkini tai kuvan vihreät farkut. Toisaalta musta-valkoiseen tai vaaleanharmaaseen asuun voi lisätä väriä parilla pienellä asusteella.
Tämä asu ei ole mielestäni työasu. Tai ehkä voisin käyttää vihreää mekkoa jonain erityispäivänä. Jakku on kuitenkin uusi luottovaatteeni. Jigsaw'n pehmeä ja hieman venyvä jakku on supermukava päällä ja malliltaan vähän tyköistuvampi kuin edellisessä kuvassa näkynyt. Todellinen luottovaate.
Tässä kuvassa näkyy hitunen tehosteväriä punaisen vyön ja kaulakorun muodossa. Nämä vaatteet ovat hyvin lähellä sitä, mitä yleensä töissä käytän. Rentoa, asiallista, käytännöllistä. Liivin voisi korvata jakulla ja kengiksi vaihtaa mustat avokkaat, näin asusta saisi vielä vähän fiksumman.
Tämä DKNY:n luottomekko on palvellut monissa työtilaisuuksissa. Jostain syystä en osaa edes käyttää sitä vapaa-aikana. Bleiserin kanssa se on asiallinen, shaalin kanssa sopii periaatteessa vaikka cocktail -tilaisuuteen. Jalassa niinikään Eccon luottokengät. Nämä ovat olleet käytössä jo monta vuotta. Kuvassa ne eivät oikein tule oikeuksiinsa, kyseessä on siis nahkaiset, kiilakorkoiset avokkaat, jotka ovat mukavat kuin sukat.

Ylipäätään duunivaatefilosofiaani ehkä kuuluu tuttu sanonta "vähemmän on enemmän". Muutamalla, laadukkaalla perusvaatteella pääsee todella pitkälle. Käytä perusvärejä (mustaa, valkoista, beesiä, harmaata) ja yhdistele niihin rohkeampia värejä ja printtejä. Monikäyttöisyys on myös valttia. Työvaatteiden pitää olla helppoja muunnella ja yhdistellä. Tällöin parillakin asukokonaisuudella pääsee jo pitkälle!

Onko teillä luottovaatteita toimistoon tai muutoin töihin?


Vihdoin!

Arvatkaas kuka nukkui viime yön tuossa sängyssä?

Yes, it was me. Ja Mikko tietysti myös. Huoh. Viikonlopun siivous- ja järjestelyurakka on ohitse ja uni maistui uusissa lakanoissa niiiiin hyvälle. Lisämakuuhuonepostausta tulossa kyllä.

Aurinkoa alkavaan viikkoon!

Pusss,
Tinde

torstai 3. toukokuuta 2012

Ruokatori goes spring Seinäjoella.

Muistatte vielä varmaan viime syksyisen vierailun eurooppalaiselle ruokatorille Tampereen Hämeenpuistossa? Ihan superjännittävä uutinen on se, että tulevana kesänä ruokatori rantautuu myös Kokkolaan! Ruokatoriporukan kevään polkaisi käyntiin keväinen vapputori Seinäjoella,  jossa kävimme viime lauantaina ihastelemassa ja nautiskelemassa sekä tapaamassa tapahtuman ranskalaista puuhamiestä Ali Chehboun'ta.
Käsin tehdyt saippuat tuoksuvat ja näyttävät mielettömän kauniilta.
Seinäjoella ruokatori löytyi torilta. Kokkolassa tapahtuma rantautuu kävelykeskukseen 18-23.7. Olen itse koordinoimassa tapahtumaa ja innostus on jo valtava! Facebook -tapahtuma sai muutamassa tunnissa yli sata osallistujaa ja nyt, päivä myöhemmin, tulijoita on jo yli 300. Ihan huikeaa! Ja vielä ennen yhtään lehdistötiedotetta! Aikaa Kokkolan tapahtumaan tosiaan vielä on, mutta tunnelmaan voi virittäytyä ilmoittautumalla tapahtumaan Facebookissa. Linkki TÄSSÄ.


Italiasta toffeita ja muita makeita herkkuja.
Hillo poikineen. Tai sinapeistahan tässä on oikeastaan kyse.

Tämä suklaatiski saa polvet veteliksi! Italiasta tulleet erikoissuklaat olivat vähällä sulaa kun aurinko rupesi paistamaan lauantaina! Kokkolasta on tilattu varjopaikka.
Juustotiski. Mmm.. Tämän kautta kotiin, viinipullo auki ja jalat ylös.
Ruokatorilla on myös hyvä valikoima katuruokaa. Aivan vastustamattomia olivat lampaanmakkarahotdogit, mutta makeita kiusauksia löytyy myös. Tampereella maistoin churroja, Seinäjoella meille tarjottiin calvadoksella marinoitu crepe. Sofistukoituneempaa mässäilyä on vaikea edes kuvitella!
Leipomotiskin tarjontaa. Hertsyykkeli. Onneksi Kokkolassa on useampi päivä aikaa.



Tämä leipomoauto on tosiaan ruokatorin ehdoton hitti. Patonkijono oli pisimmillään Tampereella tunnin mittainen, saa nähdä miten kesällä käy! Mutta kuinka ihanaa, että lähes viikon ajan kokkolalaisetkin voivat hakea ruokapöytään tuoreen, ranskalaisen patongin?! Todellista arjen luksusta.
Seinäjoen raflaavaan katukuvaan sopii pääkallohuivi.

Bienvenue a Kokkola!