Sairasloma.

Tuntui, että tämä teksti vaatii kaverikseen jonkun ihanan kuvan. Olkoon se tämä kuva Niilo-kissasta kun hän oli vielä pörröinen kissavauva.

Luvassa siis parin viikon sairasloma. Tai saa nähdä kuinka pitkä, mutta tauko joka tapauksessa. Kävin tänään naisten poliklinikalla kontrollissa endometrioosin takia ja ikävä uutinen on, että joudun alkuviikosta leikkaukseen kystien takia, jotka täytyy poistaa toisesta munasarjasta. Voi olla, että samalla lähtee toinen munasarjakin. Sådant är livet.

Olo on juuri tällä hetkellä melkoisen rikkinäinen, mutta halusin silti kirjoittaa ja selittää mistä tuleva hiljaisuus johtuu. Luulen, että ihanaan elämään ei ihan heti ole hirveän hyviä neuvoja. Vaikka kyllä se vielä ihanaksi muuttuu.

Älkää karatko :)

Late-lammas kakku!

 Nyt oli sen verran villit bileet, että oli pakko laittaa huutomerkki otsikon perään. Lauantaina siis juhlittiin kummipoikani Iisakin 3-vuotissynttäreitä ja mittatilaustyönä kummitädiltä tilattiin Late-lammas -kakku. Netistä löytynyt ohje on TÄÄLLÄ, katselin mallia siis Dream -leivontablogista. Sisällä aivan perus sokeritäytekakku (4 munaa, 2 dl sokeria, 2 dl jauhoja, 1 tl leivijauhetta, uuniin 200C, 20 minuuttia). Täyte oli hedelmäinen, mangorahka, vadelmahillo, banaani. Sopi mielestäni lasten juhliin.

Tuo päällyosa oli helppoa kuin heinänteko. Vaikein osa oli löytää näitä valkoisia vaahtokarkkeja. Kävin Minimanissa ja Lidlissä vaahtokarkinmetsästyksessä, kunnes lopulta Citymarketin jenkkihyllystä löytyi. Joka paikassa oli vain värikkäitä ja jotain spiraalin muotoisia. Onneksi lopulta löytyi ja Late-lammas sai pörröisen turkkinsa. Naamahan on mustaa marsipaania. Säästin mangorahkaa (mango-mousse, rahka ja kermavaahto) niin, että riitti kakun päälle ja sivuillekin. Sitten halkaisin vaahtokarkit puoleen ja pistelin reunoilta lähtien koko kakun päälle. Tsädäm!

 Milena hehkeänä. Asu mätsää muuten herkullisesti ilmapalloihin! Itse olen kameran takana, mutta kerrottakoon, että 3-vuotispäiville lähtiessä jouduin vielä viime hetken garderoobinvaihdokseen. Ensin olin laittamassa päälle by Malene Birgerin silkkipaitaa ja Jigsaw'n sifonkihametta kun tajusin, että olen menossa lasten synttärijuhlille. Trikoota ja helposti pestävää päälle siis!

 Mikko availee päivänsankarin kanssa meidän lahjaa. Sisältä paljastui Duplo -sarjan Martti-auto. Cars -elokuvasta tuttu.

 Mikä herkullinen juhlapöytä!

 Milenan tekemät cup cakekit olivat ehkä näteimpiä ever!

 Kova puhallus!

Mums, mums. Kakku teki hyvin kauppansa. Tosin on sanottava, että ehkä nuo vaahtokarkit eivät ole se kaikkein herkullisin kakun päällinen, mutta hauskan näköisiä silti.

Kestitsemiskirja.

Rakastan kauniita muistikirjoja ja paperitarvikkeita. Liian usein ihanat vihkoset jäävät vaille järkevää käyttötarkoitusta, mutta tällä lintukirjasella on tärkeä tehtävä.

Olen kirjoittanut kirjan ensimmäiselle sivulle "Tiinan kestitsemiskirja". Se toimii ikäänkuin muistikirjana niistä kesteistä, joita olen emännöinyt. Kirjaan on kirjattu mitä on tarjolla, keitä on kutsuttu sekä ostoslista kyseisiä tsembaloita varten. Lopputuloksena on valmiita menuja erilaisiin kyläilyihin sekä muisto illasta ja vieraista. ...vieraskirjakin olisi toisaalta kiva.

Kirja on palvellut hyvin ja voin suositella ideaa eteenpäin. Ainoa häpeää aiheuttanut hetki oli, kun unohdin kestitsemiskirjan kauppareissun päätteeksi Citymarketin ostoskärryyn. Menin hakemaan sitä infosta, ja tottakai tädit olivat lukeneet, mitä kirja piti sisällään. Kyselin sitten, että "onko näkynyt sellaista kovakantista muistikirjaa, jossa on lintu?" ja täti vastasi "joo, on täällä tämmöinen... Tiinan kestitsemis.." "Joo, se se on. Kiitooos!". Aargh. Jos hankitte oman kestitsemiskirjan, niin ehkä sille kannattaa antaa joku vähemmän nolo nimi. Tai sitten kannattaa olla jättämättä sitä ostoskärryihin Kokkolan Citymarketissa.

Huomenna 3-vuotissynttärit ja illalla ihania ystäviä tulossa kylään!

Ystävyyttä ja rakkautta.

Voih, ystävänpäivä meni jo! Tässä kuitenkin - päivän myöhässä - kukkia kaikille ystäville. Onneksi ystävänpäivä on joka päivä.

Alkuviikko on valitettavasti kulunut vähän kipeänä ja alamaissa. Toisaalta juuri eilen kun sitä eniten tarvitsin, sain puhelun rakkaalta ystävältä, joka terapoi minua vaikka olin kuinka rikkinäinen. Kiitos Milena. Ja kiitos myös te kaikki muut rakkaat, rakkaat ihmiset. Tiedän, että tarpeen vaatiessa minulla on monta kuuntelevaa korvaa ja halaavaa kättä, jotka ovat aina valmiustilassa. Enempää ei voi toivoa.

Tässä alkuviikon epämääräisyydessä missasin kaksi muutakin tärkeää päivää! Maanantaina yksi maailman söpöimmistä kummipojista täytti 3 vuotta! Iisakin juhlat piti viettää jo sunnuntaina, mutta vatsataudin takia ne on lykätty ensi lauantaihin. Sitten juhlitaan! Onnea rakkaus <3

Ja samaisena maanantaina tämä liitto täytti puoli vuotta! Ja ei olla vielä millään lailla kyllästytty, että ihan hyvä alku siis.

Kiitos Mikko, että olet elämässäni. Elämäni. En tiedä mitä olen tehnyt ansaitakseni jotain niin ihanaa kuin sinä. Rakastan sinua.

Ja onneksi vuosipäiviä on odotettavissa vielä monia, joten ehkä puolen vuoden päästä juhlitaan vähän mukavimmissa merkeissä!

Antakaa rakkaillenne halaus tänäänkin!

Pusss,
Tinde

P.S. Vielä kaksi hyvää lukuvinkkiä rakkaan Hanna-siskoni blogista. Täällä on tissiliiviasiaa! Ja täällä ihan supermagea Almodovar-arvonta, johon kannattaa ehdottomasti osallistua kun vielä ehtii!

Suuri talvikenkäpostaus.

Ei varmaan ole mitenkään epätavallista, että eteisessä on hämmentävän suuri kenkäläjä, jonka yli ei aina meinaa selvitä. En ole tämän kauheuden yläpuolella, mutta kuitenkin väitän, että syksyn sadekelien ja kevään kelirikon välisen ajan voi selvitä viidellä kenkäparilla. Mitä??!! Kuulen kuinka ruudun takana haukotaan henkeä epäuskoisesti. No, lukekaapas tämä, ja kertokaa jos jotain puuttuu.

Ensinnäkin tarvitaan tietysti luotettava arkikenkä. Itse löysin syksyllä nämä Andiamon Audreyt, jotka ovat olleet todelliset luottokenkäni siitä asti. Nahkainen on mielestäni hyvä, ja musta nahka on paras siitä syystä, että sen voi kenkälankilla ja suoja-aineilla pitää kauan hyvän näköisenä ja tuoda takaisin loistoon tiesuolan ja märän kelinkin jälkeen. Pohjan tulee olla kuminen ja kuvioitu, jotta pystyssä pysyy liukkaillakin keleillä. Ulkomuotona tämä prätkähenkisyys viehättää, takana komeileva vetoketju on hauska yksityiskohta. Tiedän, että monet ovat täyttäneet arkikengän paikan maihareilla, jotka ovatkin ihan mainio vaihtoehto. Audreyhin voi tutustua täällä ja asun kanssa täällä.

Seuraava ehdoton hankinta talvikaudelle ovat vanhat kunnon jokasäänsaappaat. Valitettavaa on, että näitä ysäri-ihanuuksia saa niin huonosti. Miksi?! Mistä ihmeestä tämä johtuu, koska nämä kengät ovat täydelliset Suomen keleihin syyskuusta huhtikuuhun. Itse olen onnistunut hankkimaan kahdet - mustat ja ruskeat - yksilöt. Omani ovat Aaltosen kenkätehtaan jokasäänsaappaat, ja ne ovat aivan täydelliset. Menevät mekon, hameen ja housujen kanssa ja niillä pärjää loskassa, sateessa ja pienillä pakkasilla. Ruskeat Aaltoset hankin Tamperelaisesta Kansan Kenkä -liikkeestä, joka myy suomalaisten kenkätehtaiden jäännöseriä (Aaltosen tehdastahan ei enää ole. Aaltosen merkillä myydään nykyään Baltiassa valmistettuja kenkiä, jotka ovat sanalla sanoen rumia). Mustat Aaltoset olivat löytö Huuto.net:istä tänä syksynä. Huuto.net onkin ehkä ainoa paikka, josta Aaltoset voi itselleen hyvällä onnella bongata. Pliis, pliis kenkävalmistajat, ottakaa saman henkiset kengät taas tuotantoon. Jokainen suomalaisnainen tarvitsee tällaiset. Ruskeita Aaltosia voi ihailla esim. tässä postauksessa. Mustat olivat viimeisellä Skotlannin matkalla ainoat kengät, jotka otin mukaan; ne ovat niin monikäyttöiset ja mukavat jalassa. Pohjalla muuten pärjää liukkaillakin keleillä!

Tiedän, että jotkut näkevät punaista kun puhe kääntyy karvabootseihin. Itselläni on Uggit sekä nämä Redfootin Zippybootsit (tässä alkusyksyllä). Eiväthän nämä mitkään Jimmy Choot ole, mutta talvipakkasilla NIIIIN mukavat. Lampaankarvabootsejahan suositellaan käytettäväksi paljaiden jalkojen kanssa. Itse kyllä talvella vedän päälle sukkikset, sukat ja villasukat ja sitten pörröiset Uggit. Mielestäni aivan täydellistä. Kovimmilla paukkupakkasilla mikään ei hemmottele varpaita samalla tavalla. Rannalle en näitä laittaisi, mutta talvella aivan MUST.

Nämä varmaankin jakavat mielipiteitä. Itse hankin jo vuoden himoitsemani Sorelit syksyn hulluilta päiviltä ja nyt tammikuun jälkeen ne ovat olleet kovassa käytössä. Esimerkiksi viikonlopun siivouksista ei olisi tullut mitään ilman näitä! Mattotelineelle pääsi nimittäin vain umpihangen kautta. Baariinhan en nämä jalassa lähtisi, ruokakauppaan kylläkin. Ulkoilutarkoituksiin aivan täydelliset, suojaavat lumelta, pakkaselta ja märältä. Parasta ehkä on, että pitävät varpaat (ja nilkat!) kuivina ja ovat jalassa todella mukavat. Eivätkä ole moksiskaan kovasta käytöstä ja märkyydestä. Kumipohja pitää tuntuman tienpintaan ja käyttäjän pystyasennossa. Niin helppoa. Totuus vain on, että Suomen talvessa tällaiset kengät tarvitsee. 

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä korolliset nilkkurit. Nämä vedetään jalkaan kun on rientoja ja juhlallisuuksia, joihin jokasäänsaappaat eivät kelpaa. Nämä jalassa voi kävellä lyhyen matkan varovaisesti ja sitten edustaa/bailata sisätiloissa. Vuodenaikaan sopivat, mutteivat kaikkein käytännöllisimmät. Omat talvikorkkarini ovat Clark's -merkkiä, mustaa nahkaa, joissa on sivulla raflaava solki. Niitä täytyykin jossain vaihessa esitellä. Ovat palvelleet jo kolmen talven ajan. Nämä herkulliset Louboutinit kyllä kelpaisivat myös! Ulkokäyttöön Louboutineihin pitää muuten vaihtaa puolipohjalliset (ainakin  Tampereella suutarilta löytyi jo punaiset puolipohjat, joten ulkonäkö ei kärsi liikaa!).

Noin. Viidet kengät syyskuusta vappuun. Unohtuiko jotain?

Kreikkalainen soijarouhepiirakka.

Kasvishelmikuu sujuu mukavasti. Eilen vietimme tanssiporukan saunailtaa meillä ja valmistelin tapahtumaa varten tyttöjen iltaan sopivan kasvismenun.

Tämä blogi on muuten maailman kätevin juttu! Sen sijaan, että pitäisin reseptikirjaa jossain keittiön hyllyllä, voin vain hakea suosikkireseptini blogin hakukentästä! Eilisen menuun kuului siis :

- Kreikkalainen soijarouhepiirakka (jonka resepti seuraavaksi)
- Foccaccia
- Kepeä vihersalaatti (jonka piti kyllä olla pinaattiin ja rucolaan tehty, mutta eilen citymarketista ostamani salaattipaketit olivat molemmat pilaantuneita kun avasin ne! Aargh!! Paljon ruokaa ja rahaakin suoraan roskikseen. Mikko pelasti sitten tilanteen hakemalla jäävuorisalaattia).

ja jälkiruoaksi aina niin herkullinen Brita-kakku. Tällä kertaa vadelma-passion -täytteellä.

Mutta nyt siis soijarouhepiirakkaan, joka alunperin on jauhelihapiirakka, mutta olen tehnyt sitä soijarouhetäytteellä jo vuosia. (Tuolla Lindahl'sin sivuilla on muuten hurjan hyviä reseptejä muutenkin!)

Ohjeesta tulee yksi, pyöreä piirakka tavallisessa piirakkavuoassa. Tupla-annoksesta saat levyllisen piirakkaa, kuten minä eilen.

Pohjana käytän aina itse valmista pakastetaikinaa. Säästää aikaa ja on aivan yhtä hyvää. Anna siis taikinan sulaa ja levitä voideltuun piirakkavuokaan.

Jos kuitenkin haluat tehdä oman pohjan sujuu se näin:  

- 150 g vehnäjauhoja
- 2 rkl juoksevaa margariinia

- 3 rkl kreikkalaista/turkkilaista jogurttia
- 1 rkl vettä
- 1 tl suolaa

Nypi jauhot ja suola margariiniin, jogurttiin ja veteen. Käytä 200 asteisessa uunissa n. 3 minuuttia.

Ohje siis pyöreään pienempään piirakkavuokaan. Tuplaohjeella saat pellillisen.

Täyte:
300 g soijarouhetta

aurinkokuivattua tomaattia

1 sipuli

1 rkl tomaattipyreetä
2 dl Lindahlsin jogurttia
1 kananmuna

suolaa ja pippuria
50 g juustoraastetta

fetaa tai salaattijuustoa

1. Kuullota sipuli ja silputtu aurinkokuivattu tomaatti pannussa.

2. Valmista sitten soijarouhe. Itse laitan 1 dl kiehuva vettä / 1 dl rouhetta. Käytin 50-50 tummaa ja vaaleaa rouhetta. Anna veden imeytyä hetki, mausta esim. kasvisfondilla.

3. Yhdistä soijarouhe sipuli-tomaattiseokseen ja paista rasvassa pannulla (rasvaa voi laittaa vähän reilummin, koska rouheessa sitä ei ole - toisin kuin jauhelihassa).

4. Yhdistä jogurtti ja kananmuna sekä tomaattipyree, sekoita seos huolellisesti soijarouheen kanssa ja lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria.

5. Levitä seos piirakkapohjan päälle. Sirottele päälle fetaa ja juustoraastetta.

6. Paista 200 asteessa n. 25 minuuttia, tai kunnes piirakka on saanut kauniin värin. Tarjoile raikkaan salaatin kera ja nauti ystävien kanssa!

Tsädäm!

Tukan freesaus.

Onko oikeasti mitään ihanampaa kuin kampaamokäynti pitkän ajan jälkeen? Tuo reuhka oli kahden kuukauden, Meksikon auringon, uimisen ja muun rasituksen jälkeen niin härskissä kunnossa, että kampaamokäynti tuli enemmän kuin tarpeeseen. En olisi kestänyt enää päivääkään ilman hiushermoromahdusta!

Uuden tukan loihti Leikkaamon Satu, jolla kävin ensimmäistä kertaa. Olen ollut kesästä lähtien vähän kampaamokoditon, joka on aiheuttanut ahdistusta (tällä kertaa ei harmaita hiuksia, koska niistä olisin ollut hyvilläni!). Aiemmin olen käynytkin Leikkaamossa, mutta noin vuoden ajan kävin ihanalla Kirsillä, joka keksi tuon koko tyviraitasysteemin, josta tykkäsin ihan hurjan paljon. Kirsi jäi kuitenkin pitkälle mammalomalle ja jouduin turvautumaan Tampereen Glo Hairiin pariin otteeseen. Nyt onneksi leikkaamosta löytyi aika, ja omalta mammalomaltaan palaileva Satu olikin blonditukkakeiju!

Tämä aivan supersiisti epolettitunika on muuten Skotlannin tuliainen. Se on Marc Lauge Jeans -merkkinen ja maksoi TKMaxx -outletliikeessä noin kahdeksan puntaa. Ihan huippu löytö!

Vaalean tukan värjääminen on oma taiteenlajinsa, josta saisi palkita kansallisin palkinnoin. Tukasta tulee niin herkästi keltainen, harmaa tai hamppuinen. Tämä tiheä tyviväri onnistui kuitenkin aivan sataprosenttisen täydellisesti! Pituudestakin lähti noita kuolleita latvoja pois, ja tukka on nyt aivan I-H-A-N-A. Vai mitä mieltä olette?

Ihana viikonloppu muuten tulossa. Palailtiin juuri Kokkolan Talvitanssien aivan uskomattoman upeasta näytöksestä. Taas sai herkistellä. Ajattelin, että täytyy varmaan jossain vaiheessa tehdä postaus julkisesta itkemisestä... Huomenna tanssiporukan saunailta, päivällä voisin käydä salilla ja leipoa ja kokkailla. Sunnuntaina treenit. Piti olla kummipoikani Iisakin 3-vuotissynttärit, joihin lupauduin leipomaan Late-Lammas -kakun. Vatsataudin takia siirtyivät ensi lauantaille, joten juhlista ei ole silloinkaan pulaa!

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Pusss,
Tinde

Green day.

Näin ne vaalit oli ja meni. Vaikka oma ehdokas ei tällä kertaa voittoa korjannutkaan, ei voi olla kuin äärimmäisen iloinen ja tyytyväinen siitä, mitä Haaviston tukijoukko saavutti. Ja saatiinhan me asiantunteva, edustava ja hyväkäytöksinen presidentti Suomeen! Syvempääkin analyysia voisin ehkä kirjoitella jos inspiraatio vielä tällä viikolla puree. Tässä nyt kuitenkin äänestyspäivän asu. Meininkihän oli "vaatteet on mun aatteet".

Mekko: Primark, Jakku: Jigsaw, Vyö: Meksikosta, Laukku: Marc by Marc Jacobs, Saappaat: Halonen, Lasit: Sand

Jakku ja mekko ovat tosiaan Lontoon tuliaisia parin viikon takaa. Primarkhan on brittiläinen halpismerkki, jonka kaupoissa on melkein järkyttävän halpaa. Piipahdin itse Oxford streetin valtavassa Primark -liikkeessä hankkimassa legginssejä (3 puntaa!) ja muuta peruskauraa. Vihreä mekko kuitenkin varasti huomioni ja se oli suorastaan pakko hankkia! Keväällä varmasti tulee vielä monta tilaisuutta, johon vihreä mekko sopii täydellisesti.

Uusi lempivaatekappaleeni saattaa olla tuo Jigsaw'n jakku, joka on ihan hurjan miellyttävää kangasta. Ihastuin siihen jo Skotlannissa, mutta jostain syystä Glagowssa kaikki korttini sanoivat sopimuksen irti, enkä lähtöpäivänä ehtinyt enää käydä jakkua hakemassa. Se oli hyvässä alennuksessakin, joten olikin lähes ihmeenomaista, että Lontoossa se odotteli minua kiltisti liikkeessä. Sain Jigsaw'lla muuten aivan ilmiömäisen hyvää palvelua. Melkein täytyy kertoa siitä jossain vaiheessa omassa postauksessa. Enivei, tämä jakku tulee varmasti esiintymään luottovaatteena täällä vielä monet, monet kerrat.

Olen tietoinen tuon juurikasvun hirveydestä. Don't worry, kampaaja-aika on perjantaina!

Äänestyspäivähän oli 5.2. joka myös Runebergin päivänä tunnetaan. Meidän perheessä Runebergin päivä tunnetaan myös äidin syntymäpäivänä, ja Tiinan äiti tekeekin maailman parhaat Runebergin tortut. Lupaan pyhästi ensi vuonna julkaista reseptin täällä etukäteen (toki nytkin sen voin tehdä, jos joku vielä jälkijunassa haluaa aivan välttämättä leipaista torttuja). Äiti kutsui vieraita synttärikahveilleen kertomalla, että tarjolla on "Runebergin tortun makuisia muhkuroita" ja "pullan makuisia muhkuroita". Minusta noiden torttujen kuuluukin olla kotitekoisen näköisiä. Ja makuhan tosiaan ratkaisee!

Äänestämisen, lounaan, synttärikahvien ja teatterin jälkeen vaaleja jännättiin vihreiden vaalinvalvojaisissa Kokkolan English Pubissa. Tunnelma oli hauska ja lämmin. Ei jäänyt mitään hampaankoloon. Ja tietysti se Makin ja Kurren Sauli-biisi oli kuin balsamia haavoille!

Pusss,
Tinde

Benefitin Big Beautiful Eyes.

Tuossa matkatuliaisia esitellessäni mainitsinkin jo yhden kestosuosikkini, joka on Benefitin Big Beautiful Eyes -meikkipaletti. Ajattelin, että voisin hieman esitellä sitä täällä. Meikkipaletissa on step-by-step -ohjeet noiden isojen, kauniiden silmien meikkailuun, joten vähän kokemattomampikin meikkailija varmasti tästä koitoksesta selviytyy. Samaa kaavaa muuten noudattaa myös tuo Benefitin klassikko Smokin' Eyes Kit.

Aiemmassa postauksessa Janika kyseli, että myydäänkö Benefitiä Suomessa ja kannattaako sitä täältä ostaa. Vastaus on tällä hetkellä tietääkseni ei. Benefitiä ei maahantuoda jostain syystä Suomeen, ja vaikka maahantuotaisiinkin, vastaus toiseen kysymykseen olisi edelleen kieltävä. Esimerkiksi Bare Mineralsin meikkejä myydään Suomessa tuplahintaan britteihin verrattuna. Itse olen tuottanut Hanna-siskolta tuliaisina meikkejä ja ostanut matkoilta. Nettikaupat ovat myös erittäin hyvä vaihtoehto ja esimerkiksi TÄÄLTÄ voi meikkejä ostaa ilman postikuluja. Samainen lookfantastic.com myy myös Bare Mineralsia, Dr. Hauschkaa, Elizabeth Ardenia jne, jne.

Mutta nyt itse meikkailuun.

Tässä lähtötilanne. Naama pohjustettu Bare Mineralsin mineraalimeikeillä ja silmämeikin pohjustuksena käytän joka päivä Clarinsin Vanilla -sävyistä luomiväriä ihan ripsistä kulmaluuhun asti. Tuossa Benefitin pakkauksessa on mukana peiteväri ja kolme luomiväriä ja tässä kuvassa on peiteväriä jo laitettu silmänalusiin (se pitää mielestäni kiinnittää puuterilla, koska ainakin omat - parin vuoden päästä kolmekymppiset - silmänaluseni eivät ole tarpeeksi sileät voidemaiselle peitevärille ilman kiinnitystä..). Sad but true.

Tässä siis paletti. Peiteväri on muuten hurjan hyvä käytettäväksi muuallekin naaman pieniin "virheisiin". Luomivärit ovat paletissa käyttöjärjestyksessä.

Mukana tulee tosiaan askel askeleelta ohjeistava kirjanen, jota voi käyttää tukena ensimmäisinä kertoina kun palettia käyttää.

1. Vaihe. Meikkipensselillä ensimmäistä, vaaleinta väriä koko liikkuvaan luomeen.

Vaiheet 2 ja 3, kakkosväriä 1/3:n liikkuvasta luomesta sekä varjostukseksi "banaani" -alueelle (en osaa paremmin kuvailla tuota kohtaa silmämunan ja kulmaluun välissä!). Sitten tylpällä harjalla rajauksenomaisesti tumminta ruskeaa ihan ripsien juureen.

Tumminta ruskeaa siis ripsien juureen sekä ala- että yläripsille.

Sitten vielä ripsari, ja menoksi! Big Beautiful Eyes.

Nämä Benefitin väritykset ovat vielä aivan huiput. Itseäni epäilytti tämä ruskeansävyinen paletti, koska omat värini ovat kylmät, enkä halunnut mitään pronssinhohtoisia värejä kasvoilleni. Värit ovat kuitenkin hyvin luonnolliset ja nudet ja sopivat suomalaiseenkin naamaan. Koko konsepti näille silmäväripaleteille on suorastaan nerokas, koska paletin lisäksi saat itse asiassa aivan täydellisen meikin. Itse en ihan joka päivä jaksa koko rulianssia käydä läpi, mutta kun haluaa vähän panostaa, ei helpompaa tapaa siihen ole. Silmämeikki on mielestäni tarpeeksi hieno vaikka millaisiin juhliin. Iltamenoihin meikkiä voi laittaa vähän reippaammalla kädellä ja tuoda tummia värejä lisää. Lisäksi rajauksen voi tehdä vaikka mustalla kajalilla, jos haluaa vielä vähän lisäpotkua. Smokin' Eyes -paletissa rajauskynä löytyykin.

Mutta tässä nyt tämän maanantain tarpeisiin suitsutusta ja suositusta.

Pusss,
Tinde

Lihaton helmikuu.

Uudenvuodenlupaus korkataan nyt vasta helmikuussa. Lomaähkyn vaivaamina inspiroiduimme toteuttamaan lihattoman helmikuun. Kasvisruoastahan voi tehdä myös kevyttä, mutta pääsyyt omaan kasvissyöntikokeiluun ovat eettiset: suomalaiset syövät liian paljon lihaa ja se on huonoksi sekä ympäristölle että keholle. Minusta on lihansyönti ylipäätään on luonnollista, eläimet syövät toisiaan ja ihminenkin on sekasyöjä. Kuitenkin liha-annos tai kaksi joka päivä tuntuu aivan ylettömältä, eikä kovin kestävältä. Mieluiten eläisinkin elämää, jossa liha kuuluu juhliin silloin tällöin, ja suurin osa viikosta sujuisi kasvislinjalla. Tähän mennessä päätöstä ovat jarruttaneet kaksi asiaa: 1) laiskuus 2) liha on hyvää.

Nyt pitäisi vain keksiä, että mitä kaikkea sitä voisi kokata! Kaikki lukijoiden suosikkikasvisreseptit otetaan ilolla vastaan.

Salaatit, keitot ja pastat ovat helppoja kasvisvaihtoehtoja, ja onneksi niissä on myös paljon varianssia. Parin päivän salaatin syönnin jälkeen tein eilen yhden bravuurini: maailman parhaan kasvispizzan. Olen tehnyt tätä herkullista pizzaa ties kuinka moniin juhliin ja illan istujaisiin ja se saa aina hurjasti kehuja osakseen. On helppo tehdä, mutta pizzaksi kuitenkin vähän "hienompi", joten sitä kehtaa hyvillä mielin tarjota illallisellakin.

Pohja:
2 dl lämmintä vettä
1/2 pkt kuivahiivaa
5 dl pizzajauhoja (resepti paketin kyljessä, tää on helppo!)
liraus oliiviöljyä ja vähän merisuolaa

anna kohota vähintään 30 minuuttia. Tämä kohoamisvaihe on muuten hyvän pizzapohjan salaisuus. Sitä ei vaan voi missään nimessä skipata! Tästä tulee pellillinen taikinaa.

Täytteet:
pestoa (voi tehdä itsekin, omani tulee purkista)
1 pieni kesäkurpisa
aurinkokuivattuja tomaatteja
1 mozzarellapallo
juustoraastetta (ei pakollinen)

pinjansiemeniä
rucolaa

Levitä pestokastike pizzapohjalle. Korvaa siis tomaattikastikkeen. Pieni sitten kesäkurpitsaa ja aurinkokuivattuja tomaatteja ja revi mozzarella pizzapohjan päälle. Lisäksi voi ripotella hieman (ehkä 1-2dl) juustoraastetta. Paista 200 asteessa n. 30 minuuttia.

Paahda paistinpannulla pinjansiemeniä ja ripottele ne valmiin pizzan päälle. Levitä pestyt rucolat. Leikkaa palasi ja nauti.

Bon apetit!

Ja nyt niitä kasvisruokareseptejä tänne päin!

Kosmetiikkaostoksia.

 Vaalihuuman keskellä pieni katsastus talvilomatuliaisiin, jotka on hankittu Briteistä. Jo aiemminkin olen hehkutellut, että The Body Shopin tuotteita kannattaa ostaa varastoonkin, koska ovat sen verran edukkaampia siellä. Nyt brittiläisissä body shopeissa oli tarjous osta yksi, toinen tuote -50%. Mukaan tarttui pari kosteusvoidetta, kasvojen kuorinta, meikinpoisto sekä sivellin.

Vakiosatsauksiin kuuluvat myös Bare Mineralsin mineraalipuuterit, jotka ovat käytännössä puoleen hintaan verrattuna esim. Kicksin hintoihin (Kicks siksi, etteivät muut kempparit ole ainakaan ennen ks. tuotteita myyneet). Myös Elizabeth Ardenin 8 hour creamin huulirasva lähti tax freestä mukaan. Sitähän ei Suomeen enää maahantuoda. Lisäksi kuvassa MAC:n huulikiille, joka on kiva ja hyvän värinen tuote. Ei kuitenkaan maailmoja mullistava, liekö noissa huulikiilteissä edes suuria eroja olevan?

Hehkutuksen hehkutusta saa osakseen jenkkimerkki Benefit. Smoking Eyes Kit (alempi, harmaa setti) on ollut minulla käytössä jo pari vuotta ja sillä loihtii mitä upeimman smoky eye-meikin. Niinikään Benefitin Big Beautiful Eyes -setti on uusi suosikkini. Kummassakin silmämeikkipaletissa tulee mukana askel-askeleelta -ohjeet ja lopputulos on oikeasti ihan taattu! Täytyy vielä esitellä näitä ehkä yksityiskohtaisemmin jossain vaiheessa. Benefitiltä mukaan tarttui myös They're Real! -maskara, jota myyjä hehkutti aivan estottomasti. (More to Loven Mimmi oli tehnyt nykistä samaisen hankinnan, ja sielläkin se oli myyjän suosikki!) Ripsari kesti jopa Haavisto-konsertin vesiputoukset, joten kauniin lopputuloksen lisäksi tuote on kyyneleenkestävää. Ihan a-luokan diili siis! Suosittelen Benefittiä erittäin lämpimästi.

Ensimmäinen kerta kun käytin Benefitin Smoking Eyes Kittiä oli muuten omissa kihlajaisissa talvella 2009. Siitä lähtien on kuulunut suosikkeihin. En tiedä kuinka hyvin tuossa kihlakuvassa meikit näkyvät, mutta vaikka itse sanonkin, niin jälki oli ihan pro.

Noin, siinä päivän hehkutus.
Pusss,

Tinde.