Tukan freesaus.

Onko oikeasti mitään ihanampaa kuin kampaamokäynti pitkän ajan jälkeen? Tuo reuhka oli kahden kuukauden, Meksikon auringon, uimisen ja muun rasituksen jälkeen niin härskissä kunnossa, että kampaamokäynti tuli enemmän kuin tarpeeseen. En olisi kestänyt enää päivääkään ilman hiushermoromahdusta!

Uuden tukan loihti Leikkaamon Satu, jolla kävin ensimmäistä kertaa. Olen ollut kesästä lähtien vähän kampaamokoditon, joka on aiheuttanut ahdistusta (tällä kertaa ei harmaita hiuksia, koska niistä olisin ollut hyvilläni!). Aiemmin olen käynytkin Leikkaamossa, mutta noin vuoden ajan kävin ihanalla Kirsillä, joka keksi tuon koko tyviraitasysteemin, josta tykkäsin ihan hurjan paljon. Kirsi jäi kuitenkin pitkälle mammalomalle ja jouduin turvautumaan Tampereen Glo Hairiin pariin otteeseen. Nyt onneksi leikkaamosta löytyi aika, ja omalta mammalomaltaan palaileva Satu olikin blonditukkakeiju!

Tämä aivan supersiisti epolettitunika on muuten Skotlannin tuliainen. Se on Marc Lauge Jeans -merkkinen ja maksoi TKMaxx -outletliikeessä noin kahdeksan puntaa. Ihan huippu löytö!

Vaalean tukan värjääminen on oma taiteenlajinsa, josta saisi palkita kansallisin palkinnoin. Tukasta tulee niin herkästi keltainen, harmaa tai hamppuinen. Tämä tiheä tyviväri onnistui kuitenkin aivan sataprosenttisen täydellisesti! Pituudestakin lähti noita kuolleita latvoja pois, ja tukka on nyt aivan I-H-A-N-A. Vai mitä mieltä olette?

Ihana viikonloppu muuten tulossa. Palailtiin juuri Kokkolan Talvitanssien aivan uskomattoman upeasta näytöksestä. Taas sai herkistellä. Ajattelin, että täytyy varmaan jossain vaiheessa tehdä postaus julkisesta itkemisestä... Huomenna tanssiporukan saunailta, päivällä voisin käydä salilla ja leipoa ja kokkailla. Sunnuntaina treenit. Piti olla kummipoikani Iisakin 3-vuotissynttärit, joihin lupauduin leipomaan Late-Lammas -kakun. Vatsataudin takia siirtyivät ensi lauantaille, joten juhlista ei ole silloinkaan pulaa!

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Pusss,
Tinde

Uusi tukka. Tavallaan.

Vaalean tukan ylläpito on haastavaa. Etenkin jos on sattunut mieltymään tuhkanvaaleaan, kylmän blondiin kuontaloon. a) Kotivärillä on mahdollista saada yksinomaan keltaiseen taittava vaalea tukka b) värjäyshoidot kuluttavat hiusta c) ainakin allekirjoittaneen herkkä päänahka kärsii ainaisista vaalennushoidoista.

Etenkin viime vuonna kärsin suunnattomasto amerikkalaiskampaajien ammattotaidottomuudesta skandinaavisen hiustyypin ja sävymieltymysten suhteen. California blonde on hunajainen ja kultainen, kylmää ja tuhkaista tukkaa pidettiin aivan hulluna tavoitteena. Eikä sitä osattu sen puoleen toteuttaakaan. Pari kertaa lähdin kampaajalta päänahka palaneena ja oikean sävyn löydyttyä vihdoin, tukka oli niin vaalea, että jo kahden viikon jälkeen juurikasvu oli huomattava (eikä oma juureni edes ole kovin tumma!).  Suomessakin harhaosumia on ollut useammin kuin kerran; tukka on keltainen, juurikasvu näkyy heti, tummemmissa sävyissä oma värini jostain syystä taittaa värjätyn tukan parin pesun jälkeen todella kusisen väriseksi ja kerran lähdin kampaamosta tukka eric forresterin harmaanakin.

Nyt olen kuitenkin löytänyt sellaisen visionäärin kampaajakseni, jonka käsittelyssä tarvitsee käydä vain joka toinen kuukausi ja päänahkakin säästyy kovilta kemikaaleilta. Salon Marjo Aholan Kirsi on ollut luottokampaajani nyt vuoden päivät. Hän on lähtenyt pitkän ja kestävän kehityksen linjalle; hiuksiani ei värjätä kokonaan, vaan Kirsi latoo juureen tiheästi vaaleata raitaa (joskus sekaan myös tummempaa) ja jättää näin oman juurikasvuni osittain näkyviin. Väri siis kasvaa ulos hienovaraisesti ja kampaamokäyntien välillä voi olla pitkäkin aika. Lisäksi hän värjää tukan tyven niin, ettei raitojenkaan väri tule aivan päänahkaan asti. Raidoituksen jälkeen pesupaikalla laitetaan pariksi minuutiksi viileä sävy ja voilá: hiusväriä voi skarpata kotona hopeashampoolla ja hoitovaahdolla ja Kirsiä ei tarvitse tavata kuin harvoin. Vaikka ihanaa seuraa onkin!


Blondeillahan on tunnetusti hauskempaa!

Pusssss,
Tinde