tiistai 18. joulukuuta 2012

Tiina's Annual Thanksgiving 2012.

Taas ne tulivat. Loppuvuoteni kohokohta. Nyt jo kolmatta kertaa järjestetty Tiina's Annual Thanksgiving -pippalot ovat muodostuneet loppuvuoden perinteeksi, josta en enää hevillä luovu. (Viime vuoden tunnelmia TÄÄLLÄ.) Juhlia varten vietän kaksi päivää keittiössä kokaten jenkkityylisen kiitospäiväaterian. Pöydän ääreen kutsun ihmisiä, joiden läsnäolo elämässäni saa aikaan erityisiä kiitokset väristyksiä.

Joulu on perheen yhteistä juhlaa, joten minulle on tärkeää muistaa ystäviä erillisenä päivänä. Kiitospäivän viesti on kaunis; keräännytään porukalla pöydän ääreen ja muistetaan ne asiat, joista olemme menneen vuoden aikana olleet kiitollisia.

Hyvä idea on kuitenkin aloittaa alkudrinkillä! (omani oli Schweppesin Ruschiania, mutta kiitospäivän booli on mukaelma eräästä Nigellan drinksureseptistä).

- 1 litra Ginger Alea
- 1 litra karpalomehua
- 4 dl vodkaa
- jäisiä karpaloita ja limenpaloja
 Tämän vuoden kiitospäivän juhlallisuudet laajentuivat edellisestä. Ennen olen antanut pöydän 8 -paikkaisuuden rajoittaa kutsuttavien määrää! Tänä vuonna pöytä laajeni ja sen ympärille saatiin 13 loistoyksilöä!

Juhlakalu.
Tunnelma oli tiivis, mutta sitäkin ihanampi. Kiitos vieraat! Ensi vuonna uudestaan. Ja puutuville aveceille ehditään suunnittelemaan vaikka oma pöytä (koska keittiön kapasiteetti loppui vuonna 2012!.. onneksi meillä on muitakin huoneita!).
Perinteinen kiitospäivän ateria koostuu seuraavista ainesosista (ohjeet linkkeinä):
- Kalkkuna
- mac'n'cheese (Nigellan resepti)
- bread stuffing
- bataattivuoka vaahtokarkeilla
- perunamuusi
- gravy -kastike (resepti löytyy kalkkunpostauksen alta)
- maissia (höyrytettynä ja voilla)
- karpalohillo

Jälkiruoaksi:
- Banoffee pie
- Apple pie (tämä Martha Stewartin resepti on huippuhyvä! itse oikaisen vähän ja laitan omenoille mausteeksi luumuhillon vieressä myytävän valmiin omenahillon)
- New York cheesecake ja mansikkakastike (lupaan laittaa reseptin piakkoin blogiin!)

Juomapuolen olen antanut ystävien haltuun. Teemme alkumaljaboolin ja nytkin hankin pari kalifornialaista viinipulloa, mutta ystävät tuovat mukanaan jenkkiolutta sekä jenkkityylisiä virvokkeita (dr.pepperiä, mountain dew'tä jne.). Yleensä vieraat haluavat tuoda isännille jotain, joten tämä on ollut kiva tapa lyhentää omaa ostoslistaa. (huomaa myös herkullinen korvikemaito! Kiitos Jouni ja Ulla)
Kaikki yhes' koos! Tai tässä vaiheessa kolme vierasta oli jo ehtinyt karkaamaan. Ilta jatkui kuin varkain kello kolmeen asti!

"Boheemista" kattauksesta otti vastuun maailman ihanin Saija, jota ilman emme varmaan olisi ehtineet askartelemaan kaikkea valmiiksi vieraiden tuloon. Näytti ihan hyvältä vielä seuraavana aamunakin! Ja huomionarvoista on, että pöytäliinoilta ei löytynyt yhtään punaviinitahraa! Onko tämä aikuisuuden merkki?

Hyvät juhlat tunnistaa mm. siitä, että kaikki talouden lasit ovat olleet käytössä.

Ensi vuonna uudestaan. Kiitos rakkaat!

perjantai 14. joulukuuta 2012

Ihana lahja valtiolta.

Minun piti kiittää Suomen valtiota sen syntymäpäivänä - mutta kuten ihmistenkin synttäreitä muistaessa - parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

 Sain Suomelta ihanan paketin postiin reilu viikko sitten. Olen saanut valtiolta ennenkin tosi hyviä lahjoja; terveydenhuoltoa aina kun olen tarvinnut, ilmaisen korkeakoulututkinnon peruskoulutuksesta puhumattakaan! Veronpalautuksetkin ovat kiva juttu - vaikka teknisesti kyseessähän ovat omat rahat. Kuitenkin tämä nimenomainen paketti lämmittää mieltä erityisesti. Kyseessä oli tietysti Kelan äitiyspakkaus!

 Jos haluat oman äitiyspakkauksen, seuraa näitä yksinkertaisia ohjeita:
- tule raskaaksi (tämä on tilanteesta riippuen ylivoimaisesti vaikein tai helpoin osuus)
- asioi säännöllisesti neuvolassa
- pysy raskaana (myöskin helpommin sanottu kuin tehty joissain tapauksissa)
- asioi neuvolatädin todistuksen kanssa Kelassa
- nouda äitiyspakkaus postista
Tämän vuoden pakkaushan on paljon mediahuomiotakin saanut "sukupuu" pakkaus, joka sisältää kuulemma kaikenlaista Suomi-designia. Ihanan tasa-arvoisesti kaikki tuotemerkinnäthän puuttuvat äitiyspakkauksen tuotteista, mutta tunnistin ainakin Paola Suhosen telttaprintin turkooseista tamineista.

Oli ihanaa hypistellä pakkauksen tavaroita Mikon kanssa. Minut yllätti se, kuinka paljon äitiyspakkauksessa on kaikkea! Tähän mennessä olemme lähinnä purkaneet ja pakanneet pakkauksen. Helmikuulle tultaessa pitäisi ehtiä vielä pesemään pienet vaatteet.
 Ja tuo suloinen laatikkohan on varustettu pienellä patjalla. Tuonne vauva sitten laitetaan.
Kiitos Suomi!

torstai 29. marraskuuta 2012

Pihilajasta tulee Ultra Bra.

Suomen punaisin kaupunginosa, Suomen taitavin työväenyhdistys, Suomen hulvattomin kuoro ja fiilistelevin orkesteri. Voiko tästä tulla mitään muuten kuin priimaa?
Vastaus on yksiselitteinen EI.

Ykspihlajasta kajahtaa uuden kuoroni Vox Pihlajan ja Ykspihlajan Työväen Soittokunnan voimin 20 biisin verran Ultra Brata ja tätä upeutta on mahdollista tulla kuuntelemaan vielä kahtena tulevana viikonloppuna. Konsertteja meillä on kaikenkaikkiaan kuusi kappaletta, joista ensimmäiset olivat viime viikonloppuna. Sali oli jotakuinkin loppuunmyyty ja nyt toivotaan, että suosio jatkuu myös tulevina viikonloppuina. ..ja vaikka jostain syystä ei jatkuisikaan, niin ainakin meillä lavalla on aivan mielettömän hauskaa! Vox -kuoro ja YTS ovat yhteensä lähes 80 hengen vahvuinen porukka, joten tunnelma on intensiivinen.
 Keltaiset sadetakithan olivat tosiaan aivan MUST!
 Ihanat Riikka ja Pauliina sulattavat sydämet "Villiviini" -kappaleessa.
 Suuret suut. Uskotteko, että niistä kuuluu myös ääntä?
Ihana, lahjakas ystäväni Kaisa Ekdahl on koko porukan johdossa. Tsemppiä siihen, koska lauma on melkoisen villi!

Mikäli tosiaan etsit menovinkkiä tuleville kahdelle viikonlopulle, toivotan lämpimästi tervetulleeksi Ykspihlajaan jonain iltana. Meillä on siellä aivan ihanaa!

p.s. Kiitos Maarit kuvista!

maanantai 26. marraskuuta 2012

Syksyn hankinnat.

Muistatteko kun aiemmin syksyllä haaveilin kaikista ihanista syyshankinnoista? No, yllättäen en ole hankkinut noista alkusyksyn haaveistani MITÄÄN. Mitä olen hankkinut sen sijaan?

Varmaan olette kuulleet, että äitiys muuttaa ihmistä. No, tuleva äitiys muuttaa myös. Seuraava on masentavaa luettavaa. Tässä kattava lista syksyn 2012 hankinnoistani.

 - Crocksit. Ei, en laske leikkiä.

Puolustukseksi on kerrottava, että nämä ballerinamallit eivät mielestäni ole aivan niin kuvottavan rumat kuin ne originaalit. Käytän näitä töissä.

- Tukisukat. Eivät ole vielä tulleet ja kyllä vain, ne on tilattu mittatilauksena. Kuinka surullista, että yksi harvoista custom -tuotteistani ovat terveystukisukat! ..ajatus on liian masentava ajateltavaksi enempää. Moving on.

- Äitiyslegginssejä. Henkkamaukalta ja Asokselta.

- Muuta mustaa trikoota. Pitkiä toppeja Gina Tricotilta ja Selectediltä, isoja pikkuhousuja Sloggilta (ne leikkauksen aikaiset toipumispikkuhousut ovat muuten nyt käytössä taas!) sekä niitä ihmeellisiä tuubihameita, joita henkkamaukkakin myy.

- Äitiystakki. Polarn O. Pyretiltä monien mutkien kautta. Takinhankkimisoperaatio ansaitsee oman postauksensa myöhemmin. Nyt olen vain kiitollinen, että saan ulkovaatteen kiinni! Viipotin koko syksyn takki auki ja viluissani.


- Imetysliivit. Nyt normaalikäytössä. Mitkään vanhat liivit eivät sovi enää päälle.

- Alahuomiona edelliseen; olen tilannut tv-shopin comfort -liivit. Tai en tiedä, mistä puljusta ne tarkalleen ottaen ovat tai minkä nimiset, mutta olette varmaan nähneet niitä puolen tunnin mainoksia, joissa venyvät ja pehmeät liivit pitävät minkä hyvänsä tissin mukavasti sisällään. Yeah right. En usko pätkääkään, että kukaan sekopää voisi oikeasti käydä lenkillä ne "ihmeliivit" yllään. Toiveissa kuitenkin on, että voisin käyttää niitä kotioloissa ja öisin ja että ne mahtuisivat päälle koon muuttuessa suuntaan ja toiseen.

boring purchases

- Kosmetiikkaosaltolta mainittavaa: Bio-Oilia, jota hieron nykyään kutisevaan mahaani monta kertaa päivässä, Burt's Beesin Mama Bee leg & foot creamiä, jonka pitäisi vähentää turvotusta jaloissa (tuoksuu ja tuntuu muuten ihanalta). Ja sokerina pohjalla välilihaöljy, jota ruvetaan käyttämään viikolla 34. Tästä elegantimmaksi ulkomaisen nettikaupan kemppariostokset tuskin voivat muuttua!

- Ehkä ihanin ostokseni; joutsenen 60x80 cm untuvatyynyt. Raskaana olevan naisen suhde tyynyihin on jotain hyvin erityistä. Miehen on parasta ymmärtää olla tulematta naisen ja tyynyjen väliin. Tällä hetkellä tuntuu ihan kohtuulliselta, että minulla on käytössäni 5 tyynyä ja Mikolla yksi. Tarvitsen kaksi iso tyynyä, joiden päällä lepuutan jalkaani (entinen vatsalla nukkuminen on vaihtunut ähisevään kylkiasentoon ja puolen vaihtoon useita kertoja yössä - tarkemmin sanottuna aina yöpissan yhteydessä), yhden tyynyn, jota halaan, toisen pään alle ja kolmannen pään päälle (tätä tyynyä kutsun "kuorsaustyynyksi", jonka avulla saan miehen kuorsauksen vaimennuttua ja nukahdan yöpissojen välillä uudestaan).

Olen muuten kuullut jostain mystisestä hyödykkeestä nimeltään "vartalotyyny". En tiedä, mistä tällaisia voisi hankkia, mutta nimen perusteella tarvitsen sellaisen ehdottomasti mitä pikimmiten. Kuvailujen mukaan kyseessä on pitkän mallinen tyyny, joka tukee jalkaa, mahaa ja kättä. Korvaan Mikon tällaisella heti kun mahdollisuus tulee!

Todella osuvaa, että blogin nimi on mikä on. Tästä ihanammiksi neuvot tuskin voivat muuttua!

tiistai 13. marraskuuta 2012

Päivän viisaus.


Olen näköjään nyt ulkoistanut tämän blogin sisällöntuotannon täysin lahjakkaille ystävilleni. Eilisen musiikki-ihanuuden jälkeen sopii jakaa kanssanne viisaita ajatuksia. Upea, rohkea ja älykäs ystäväni Marjo Sandvik on Kokkolassa toimivan Syömishäiriöklinikan perustaja ja toiminnanjohtaja ja hän kirjoitti facebookkiinsa niin hienoja ajatuksia, että haluan jakaa ne teidänkin kanssanne. 

 
"Saturday's statement: Minulta kysytään usein, kuinka syömishäiriöitä voi ehkäistä (vai voiko) ja mikä vaikutus kodilla ja perhekulttuurilla on. Jaan nyt myös teille fb-kavereilleni muutaman hyvän ja helpon käytännön vinkin aiheeseen liittyen:

1. Tykkää itsestäsi ja anna sen näkyä. Jos lapsen elämän tärkein esikuva kierii jatkuvassa itsetyytymättömyydessä (-itseinhossa) ja muutospaineessa, on lapsen vaikea siinä valossa rakentaa rakastavaa ja hyväksyvää suhdetta itseensä. Eli jos vanhempi a.k.a arjen sankari kokee kaikkivoipaisuudestaan huolimatta näkyvää tarvetta muuttaa itseään, kuinka lapsi omassa vajavaisuudessaan voisi ajatella voivansa olla tyytyväinen siihen mitä on.

2. Anna ruoan olla luonnollinen ja itsestään selvä osa elämää. Jos perusasiat on kunnossa (ruokarytmi, monipuolisuus), on myös puitteet hyvälle, rennolle syömiskäyttäytymiselle olemassa. Nipotus, vahtiminen, mittaaminen, mustavalkoisuus, kielletyt ja sallitut ruoat, kiristäminen, uhkailu ja lahjonta vievät jokainen osaltaan pois ruokailun rentoutta ja luonnollisuutta. Ole armollinen sekä lapsellesi että itsellesi, ja luota luonnolliseen nälän ja kylläisyyden säätelyyn. Perusterve lapsi osaa luonnostaan tyydyttää nälkänsä ja lopettaa siihen. Jos siis päätämme jo etukäteen ravintosisällöt ja -määrät, sodimme luonnollisia säätelymekanismeja vastaan. Kyllä kroppa osaa, kun sille annetaan mahdollisuus. Joskus on enemmän nälkä, joskus vähemmän ja se kuuluu asiaan. (Nyt korostan, että viittaan terveeseen ihmiseen, jonka suhde syömiseen ei ole häiriintynyt ja sen myötä säätelymekanismit vaurioituneet.)

3. Ulkonäkö/koko ei määritä ihmisarvoa. Tuo tätä lapselle esille eri keinoin. Varo antamasta kuvaa, että hoikkana ihminen on arvostetumpi /fiksumpi /kauniimpi /ylipäätään jollain tavalla parempi. Ja sivuhuomautuksena, että allekirjoitan henkilökohtaisestikin painon säätelyn (laskun) tarpeen silloin, kun kyseessä on terveydelliset syyt. Jos vanhempi joutuu kiinnittämään erityistä huomiota ruokavalioonsa, tulisi ensisijaisena perusteena olla terveys ja hyvinvointi.

Tiedän, että elämme laihuutta ihannoivassa kulttuurissa, ja että joka tuutista pursuaa syitä muokata omaa kroppaansa ihannetta vastaavaksi. On silti tärkeää, että yksi näistä "tuuteista" ei ole oma koti. Jos haluamme muuttaa käsityksiä siihen suuntaan, että jokainen on riittävä omana itsenään, voimme aloittaa käsitysten muuttamisen omasta itsestämme."

Aamen. 

Hyvää itsetuntoa tällekin päivälle!

Tinde

maanantai 12. marraskuuta 2012

Duomio maanantaille.

Haluan jakaa kanssanne jotain ihanaa maanantaiaamuun.



Tätä hirveää alkuviikkoa piristää upean ystäväpariskunnan uusi sinkku. Ulla ja Jouni tekevät musiikkia nimellä Duomio. Duo löytyy facebookissa TÄÄLTÄ.

Tämä herkullinen biisi "yhdessä ja vapaana" edustaa mielestäni parisuhdeindiepoppia. Vähän naiivia, vähän lapsekasta, vähän hassua ja tosi paljon ihanaa.

Suosittelen. Tästä tulee maanantaille hyvä fiilis. Ja tästä voisi myös tulla ensi kesälle hyvä kesähitti!

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Kohokohtia viime vuorokaudelta.

Aloitetaan tämä postaus toteamalla, että ONNEA ISÄT! Toivottavasti kaikkien päivään on kuulunut isien ja vaarien muistamista tai muistelua.

Voisin aloittaa tämän postauksen ihan vuorokauden alusta. En ole juhannuksen jälkeen valvonut varmaan kertaakaan puolenyön jälkeen, mutta viime yönä oli ihan pakottava tarve päästä näkemään Stig, joka esiintyi Kaustisen Konstassa. Tuo edellinen lause oli ehkä junteinta, mitä olen tänne tähän mennessä kirjoittanut..  Jokin tuossa Stigissä vain vetoaa! Hän on niin löysä ja lakoninen, että se on suorastaan kutkuttelevan hauskaa. Lisäksi Stigistä uskoo, että hän on tosi kova naistenmies!
Stigin säteilevää lavakarismaa viime yönä Konstassa.

Jostain syystä Stigin syyskiertue ei ulottunut Kokkolaan asti. Viime yönä täällä esiintyi Petri Nygård, jonka katsominen muistuttaa mielestäni läheisesti fyysistä väkivaltaa. Ja epäilemättä on malliesimerkki henkisestä sellaisesta. Olen joutunut erilaisissa työtehtävissä katsomaan Nygårdia kolmeen otteeseen ja henkinen pahoinvointi on jatkunut seuraavaan päivään niin vahvana, että olen joutunut lähestulkoon hakeutumaan terapiaan. Stigiä oli kuitenkin päästävä katsomaan ja onneksi tämä onnistui vain 45 kilometriä kotoa! Viime viikonloppuna harkittiin reissua joko Vaasaan tai Tampereelle, mutta oli pakko kuitata univelkoja kotioloissa.

Tämä raskautettu tila kyllä kieltämättä verottaa jaksuja aika rankasti. Unta riittäisi vaikka kuinka paljon. Perjantaiyönä nukuinkin vaatimattomat 11 tuntia ja kun lauantaina heräilin puolen päivän jälkeen, olisi pari tuntia varmaan kulunut sängyssä vielä ihan kevyesti. Työviikko vie veronsa ennennäkemättömästi! Eilinen, klo 01.10 alkanut keikka vaikuttikin ihan ylivoimaiselta. Toivoimme, että keikka alkaisi puolen yön aikaan, mutta saimme viettää selvin päin yli tunnin katsoen kaustislaisten nuorten bailaamista Dragostadindein tahtiin (for real?? milloin se diskohirvitys on tehnyt comebackin?!). Onneksi lavan viereen pääsi istumaan oikein mukaville sohville. Siinä puoliunessa istuessani limsalasi kädessä, totesin, etten ole milloinkaan tuntenut itseäni näin VANHAKSI! No, ehkä oli ihan hyvä, että baarissa oli edes yksi nainen, jota jollain kriteereillä voitaisiin kutsua puumaksi. Toivottavasti Stigi arvosti.

Tää video on vaan ihan yliveto. Nautin tuosta linedance -kohtauksesta aivan valtavan paljon.

Nukahdin paluumatkalla autoon ja muutaman yöunitunnin jälkeen sain itsestäni irti tällaisen aamuyllätyksen Mikolle, jota uskaltaa jo juhlia tulevana isänä.
 Olinpa reipas! Etukäteisesti podin hirveää kriisiä siitä, miten tulevaa isää voi muistaa isänpäivänä. Tein taas kardinaalivirheen (miksi en ikinä opi!) ja eksyin keskustelupalstalle lukemaan ajatuksia aiheesta "isänpäivälahja tulevalle isälle". Noita akkojen arvostelupalstoja pitäisi kyllä välttää kuin ruttoa. Tämä viestiketju sisälsi lähinnä mielipiteitä tyyliin "mitään lasta ei vielä ole, joten ei ole isääkään" ja tietysti "vauvahan voi hyvin vielä kuolla". Mitä??!!! Tästä lähtien suunnittelen kaikki tapahtumat se mielessä, että luultavasti joku vielä kuolee ennen kuin juhlat toteutuvat. Mitä noiden ihmisten päässä oikein liikkuu? Mahtaa olla ahdistavaa kanniskella tuollaista ajatusmaailmaa mukanaan päivät pitkät.
No, enivei, tein hienon päätöksen ennen isänpäivää, että hankin Mikolle ennakoivasti vauvauintipaketin. Vauvauinti on ollut Mikon unelmaharrastus jo useamman vuoden, joten hankin vähän tietoa asiasta ja tarkoitus oli myös hankkia muutamia vauvauinnin kannalta oleellisia tarvikkeita. Netistä tilaamani lahja ei kuitenkaan saapunut ajoissa ja vauvauintiasujen etsiminen oli täysi fiasko. Vauvojen uimapukuja ei myydä marraskuussa missään ja ne mitä löysin, olivat erittäin sukupuolispesifejä. Mitä 3kk vanha vauva tekee bikineillä? Lisäksi vauvauinnissa uikkareissa pitäisi olla lahkeet, joita missään näkemissäni uikkareissa ei ollut. No, ehtiihän ne toki hankkia, mutta olisi ollut kiva ojentaa ne jo aamulla. Sain kuitenkin uimahallista tietopaketin vauvauintiin liittyen ja lisäksi heillä on ensi viikolla vauvauinti-info, johon meidät kutsuttiin. Lahjaksi löytyi lopulta aluspaita ja vauvamanuaali miehille.

Aamupala sängyssä, katsoimme lisäksi What to expect when you're expecting -leffan loppuun. Kuulostaako jo aivan ällöttävältä? Lisäksi oli paljon halailua ja helliä sanoja! No pääsimme kuitenkin nousemaan puolen päivän tienoilla. Kiirehdin Ykspihlajaan kuoroharjoituksiin - yksi syksyn uusi harrastus on ollut Vox Pihlaja -kuoroon liittyminen. Parhaillaan olemme treenailleet Ultra Bra -projektia varten, ja konsertit ovat tulossa loppukuusta ja joulukuun alusta. FB-tapahtuma löytyy TÄÄLTÄ. Äiti oli kokkaillut isänpäiväaterian, joten söimme vanhempieni kanssa, katsoimme nenäpäivän uusintaohjelmaa ja nyt surffailen kotisohvalla. Huoh mikä päivä. Ja huomenna taas töihin!

Tulipas pitkä selitys. Tämä blogi on siinä mielessä vähän kuin päiväkirja, että kun jättää pitkäksi aikaa kirjoittelematta, kertyy asioita valtavan paljon. Nyt on kuitenkin blogin puolelle paljon ajatuksia ja paljon asioita, joista haluan kirjoittaa.

Kiitos vielä onnitteluista niin täällä blogin kuin fb:nkin puolella. Onhan tämä nyt ihan superihanaa!

maanantai 5. marraskuuta 2012

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Vaatehuoneen räjähdys.

"Täytyy luopua vanhasta, jotta olisi tilaa uudelle."

Vaatehuoneinventaario vaikutti ihan superhyvältä idealta vielä aamulla. Tarkoituksena on vihdoin viimein raijata autotallista pari jätesäkillistä Tampereen vaatekaappia ja karsia, yhdistää, lahjoittaa, heittää menemään, inventoida koko kaaos yhdeksi, toimivaksi vaatekaapiksi. Huoh. Olin tosi energisoitunut siinä vaiheessa kun revin vaatteita hyllyiltä lattialle. Jaksut loppui tähän nykytilanteeseen:
Huoh. Tämä urakka ei ehkä lopu ikinä. Sitten kun nämä on lajiteltu, pitäisi viedä kassit lahjoitettavaksi, kirppikselle ja kuvata huuto.nettiin merkkitavarat. Haluaako joku tulla pullapalkalla auttamaan?

No, raportoin edistyksestä. Tarkoituksena joka tapauksessa on karsia määrällisesti tätä kokonaisuutta n. 2/3 verran. ..niin ja mitään uutta ei toivottavasti ole tulossa, vaan alun sitaatti viittaa ehkä siihen henkiseen kapasiteettiin, jota tämän prosessin kautta toivon saavani.

tiistai 9. lokakuuta 2012

Mosaiikkifantasia.

Vielä hieman Istanbulin muistoja. Saijan kanssa kävimme upeassa Topkapin palatsissa perehtymässä alueen historiaan (eli, ei tiedetty mitään siitä, mikä tilus on kyseessä, mutta pällisteltiin turistimaisesti ympäriinsä ja ihasteltiin estetiikkaa).
Jos Topkapin historiaan haluaa tutustua tarkemmin, se onnistuu täällä. Me vain näpsimme kuvia noista upeista laattamosaiikeista. Nyt poden kriisiä, sillä en oikein tiedä, että mihin tätä mosaiikkia voisin omassa suomalaiskodissani integroida. Vessaan? Keittiön välitilaan? Ideat otetaan taas vastaan!
Kirjastossa ei ollut kirjoja, mutta lasimaalaukset ja laatat tekivät vaikutuksen.
Kuka sanoo että pitäisi pitäytyä yhdessä kuviossa kerrallaan?
Tai jos oman kodin laatoittaisi ulkopuolelta? Kuinka hyvin nämä kestäisivät Suomen talvea?

Ja kattomosaiikki! Mikä mainio ja käyttökelpoinen idea! Ah! ..karkaakohan mopo nyt käsistä?
Tätä mosaiikkilaattaa voisi tietysti käyttää omassakin kodissa nimenomaan siellä ympärileikkaushuoneessa. Niitä onkin niin vaikea sisustaa millään järkevällä tavalla!
Eikä tuolta Topkapista mitkään aivan huonot maisematkaan ole.
Päivän blondihetki oli onneksi Saijalla (tai ainakin yksi niistä, omia en laske). Olimme aiemmin puhuneet siitä, että jonkun tulkinnan mukaan turkki ja suomi olisivat kaukaisia sukulaiskieliä. Bussissa eräs herra kertoi, että samoja sanojakin olisi ihan satamäärin. Luimme pitkin matkaa kylttejä ja päättelimme, että ei niitä samoja sanoja nyt kovin paljoa ole, koska emme törmänneet yhteenkään. Ennen tätä. Saija havaitsi, että hei, tuo rampahan on sama suomeksi ja turkiksi. ...öööö... Olisikohan tuo kyltti kuitenkin invaRAMPPIIN?

lauantai 29. syyskuuta 2012

Tumma puku -dilemma.

Ystäväni Tanja on osallistumassa ensi tiistaina Finlandia -talossa pidettävään gaalatilaisuuteen, jonka kutsussa pukeutumisohjeena mainittiin "musta puku". Tilaisuus alkaa klo 18 jälkeen. Gaalaillalliset ovat varmastikin tilaisuus, joita maukkameikäläisen elämään ei aivan hirveän montaa mahdu ja siitäkin syystä aiheuttavat helposti muutaman harmaan hiuksen.

Etikettiohjeistuksenahan "musta puku" on hieman erikoinen. Yleensä juhallisten iltatilaisuuksien pukeutumisohjeena on "juhlapuku", "tumma puku" tai joissain tapauksissa "cocktail". En tiedä, onko tällä "musta puku" ohjeistuksella tavoiteltu englanninkielistä "black tie" -etikettiä, joka oikeastaan vastaa suomalaista tummaa pukua. Juhlavin ohjeistus on "white tie", jolloin mies pukee päälleen frakin. Ymmärtääkseni esim. linnanjuhlien pukukoodi on "juhlapuku", jolloin miehen tulisi pukeutua frakkiin (tai kansallispukuun / univormuun). Tällöin naisen asu on täyspitkä iltapuku. Kuitenkin tulkitsisin, että Tanjan tilaisuuden ohjeistus on "tummaa pukua" vastaava. Mies pukeutuu tällöin smokkiin tai yksiväriseen tummaan pukuun (musta tai tumman sininen/harmaa).

Mitä naisen siis tulisi laittaa päälleen? Vaikka ensin ajattelinkin, että kyseessä on todella formaali tapahtuma, tumma puku -ohjeistus ei ole se kaikkein tiukoin. Mekko tai kaksiosainen juhla-asu naisella voi olla täyspitkä, mutta ei välttämättä nilkkapituinen. Kuitenkin kannattaa pysyä erossa cocktail -mekoista tai asuista, jotka paljastavat polvet. Kyseessä eivät ole pikkujoulut tai bileiden etkot! Nilkat ja pohkeet saavat näkyä, polvet eivät. Asun on myös oltava juhlava; päälle ei kannata siis vetäistä kesäistä trikoomaksimekkoa, vaikka se olisikin ainoa pitkä mekko, joka kaapista löytyy! Asusteiden tulisi myös heijastella tilaisuuden juhlavuutta; korkokengät ja iltalaukku (eli clutch / kirjekuorilaukku tai iltalaukku pitkällä hihnalla). Koruissa saa olla näyttävyyttäkin. Viimeisenä vinkkinä ehkä vielä sanoisin, että kannattaa kysellä samoihin juhliin tulevilta tuttavilta, mitä he laittavat päälleen. Näin metsään ei mene ainakaan yksin ;)

Tiedän, että Tanjan tilaisuuteen on aikaa enää 3 (!!!) päivää, mutta tässä muutama inspiraatioasu. Toivottavasti kaapista löytyy hyviä juttuja jo valmiiksi.

black tie 1


Tanja, joka on upea punapää, voisi lähteä liikkeelle lilan ja kullan hohtoisista asioista. Leopardiprintti on raflaava, mutta kukaan ei estä persoonallisuuden näyttämistä juhlapukeutumisessa.

black tie 2

Juhlava mekko voi tosiaan olla lyhyempikin, kunhan polvet pysyvät piilossa. Tässä asussa on jo ehkä hippanen pikkujouluhenkeä, mutta haittaako tuo? Syksy on kuitenkin jo sen verran pitkällä, että punaisen lämpö ja dramaattisuus on ihan paikallaan.

black tie 3

Juhlapukeutumiseen sopii ihan hyvin myös kaksiosainen asu. Juhlava jakku on hyvä vaihtoehto huiville tai shaalille.

Toivottavasti neuvoista on apua vielä viime hetken pähkäilyyn. Toivotan ihanaa gaalailtaa!

torstai 27. syyskuuta 2012

Arjen pelastajat.

Aina joskus törmää tuotteeseen, josta tulee hyvin pian olennainen osa jokaista päivää.

Kempparivinkkien antaminen ylipäätään on aika haastavaa, koska jokaisen kosmetiikkatarpeet ovat niin yksilölliset. Kuitenkin viimeisin kosmetiikkahurahdus omalla kohdallani oli kesällä löytämäni BB-voide. En tosiaankaan ollut missään BB-voiteiden aallonharjassa mukana (en itse asiassa vieläkään oikein tiedä, mitä koko termi tarkoittaa..). Aiemmin uskollisesti käyttämäni Clarinsin sävyttävä kosteusvoide kuitenkin loppui ja kempparista tarttui mukaan tuo alla näkyvä Cliniquen BB-voide. Jäin koukkuun välittömästi.Voide on kevyt, miellyttävän tuntuinen ja peittää todella hyvin. En ole nyt syksyllä ollut muutoinkaan erityisen näppyinen, mutta yleensä sentään joudun vähän peiteväriä käyttelemään; BB-voide on kuitenkin riittänyt aivan mainiosti.
daily necessities 2



Yllä olevassa setissä on ihan riittävä peruskattaus (joskin työpäivänä laitan lisäksi myös luomiväriä). BB-voiteen kiinnitän ihan hipauksella Lumenen mineraalipuuteria. Kulmat, ripset ja huulet tulevat kondikseen pienellä sipaisulla yllä olevia suosikkituotteita. BB I love you. Ihanaa, että löysimme toisemme!

Hiusasiat ovat varmasti toinen aina askarruttava seikka. Arjen ehdoton pelastaja on noin puolitoista vuotta kovassa käytössä ollut kuivashampoo. En enää muista, miten tulinkaan toimeen ennen kuivashampooaikaa! Minulla on aika perustukka, hieman sitä normaalia suomalaista piiskatukkaa paksumpi kuontalo, mutta luonnostaan hiiren värinen ja rasvoittuva. Kuitenkin talvella päänahka kuivuu ja hilseilee. Pahimmillaan hiukset on pitänyt pestä päivittäin, jotta ne näyttäisivät freeseiltä (vaihtoehtona tietysti se kuuluisa "hätäponnari"). Tämä tietysti kuluttaa niin hiuksia kuin päänahkaakin.


daily necessities

Nyt kuivashampoon aikakaudella pärjään kahdella hiustenpesulla viikossa. Olen käyttänyt monia kuivashampoita ja suurin osa on itse asiassa aivan OK. Klippotekin halpisshampoota en pystynyt käyttämään loppuun ällöttävän hajun takia. Edelleen jos haistan Klippotek-löyhkän jonkun muun päästä, rupeää etomaan. Muuten käytössä on ollut varmaan lähemmäs kymmenkunta merkkiä, joista olen ollut suhteellisen tyytyväinen kaikkiin. Suosikkejani kuitenkin ehkä ovat Fudgen ihanan kookoksinen kuivashampoo sekä halpistuote Batiste, jota Suomessa myy Kicks. Tämän kahden pesun viikkotahdin mahdollistaa kuishampoon lisäksi hiusöljy, jota levitän latvoihin. Kriisitapauksessa kaivan esiin suoristusraudan, mutta kaiken kaikkiaan bad hair dayt ovat jääneet historiaan.

Tässä siis oman arkeni helpottajat. Kuulen mielelläni taas teidänkin vinkkejänne arkipäivien pelastukseksi; myös niitä ei-kaupallisia otetaan vastaan ilolla!

maanantai 24. syyskuuta 2012

Maailman paskin valmistujaislahja.

Valmistuin maisteriksi keväällä. Olen saanut monia ihania onnentoivotuksia ystäviltä, suvulta ja perheeltä. Ehkä kaikkein hienoin toivotus tuli kuitenkin taannoin postissa ammattiliitolta. Entinen SVAL, nykyinen Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut muisti vastavalmistunutta ensinnäkin jäsemaksulaskulla ja toiseksi ihan supersiistillä ja monikäyttöisellä motoristihuivilla.

For real, man?






Käsitykseni on, että liiton vastavalmistuneista jäsenista jonkin näköinen enemmistö on naisia. Eivätkä yhteiskunta-alalle valmistuneet miehetkään varsinaisesti mitään motoristityyppejä luullakseni ole. Myönnettäköön, että oletusteni taustalle minulla ei ole esittää mitään faktatietoja (voihan olla, että liitto on tehnyt laajankin taustatutkimuksen ja päätynyt juuri tähän nimenomaiseen tuotteeseen). Kuitenkin uskon vakaasti, että tämän motoristihuivin kaltainen tuote menee haaskeille tällä kohderyhmällä.
...löytyisikö tälle kuitenkin käyttöä?
Seuraavaksi olen listannut satunnaisessa järjestyksessä 10 parempaa lahjaideaa ammattiliitolta vastavalmistuneelle:

1. Koostettu tietopaketti vastavalmistuneen palveluista (tämän pitäisi olla itsestään selvä!)
2. Kutsu mentorointiohjelmaan (duh?!)
3. Silmälasien / näyttöpäätteen puhdistusliina ja -aine (varmuudella molempia tai jompaa kumpaa käyttää tasan 100% alalle työllistyvistä)
4. Lahjakortti / alennuskortti johonkin liiton yhteistyökumppanin palveluun tai tuotteeseen (näitä mm. Tallink Silja, Viking Line, Sokos Hotellit, Klaus K., Naantalin kylpylä, readme.fi ja Teboil).
5. Jäsenkortti (puuttuu minulta, pyytänyt kahdesti puhelimitse uutta - tuloksetta)
6. Apupaketti työhakuun
7. Skumppapullo (useampi yhteiskunta-alan korkeakoulutettu käyttää alkoholia kuin motoristihuivia. Fakta.)
8. Logolla varustettu muistikirja / kalenteri / muistitikku
9. Kutsu johonkin jäsentilaisuuteen (Valmistuneille / nuorille, työssäkäyville jäsenillehän voisi järjestää omat vuosipäivät?)
10. Lämmintä kättä.

Noin. Siinä ehdotukseni. Nyt olen yrittänyt vaikuttaa asioihin. Hyvä Tiina, yhteiskunta-alan korkeakoulutettu!

maanantai 17. syyskuuta 2012

Upea Istanbul.

Elokuun viimeisen viikon vietimme ihanien ystävieni Saijan ja Kirsin kanssa Istanbulissa. Kerta oli meille kaikille ensimmäinen ja odotukset olivat aika epämääräiset. Halusimme yhdistellä löhölomaa ja kaupunkilomaa, johon 6 päivää oli suoraan sanoen aivan liian lyhyt aika. Kuitenkin valitsimme hotellin aika kaukaa kaupungin keskustasta allasosaston perusteella. Ehkäpä bloggailen matkasta vielä vähän enemmänkin, mutta tässä nyt kuva-aarteita siitä yhdestä vähän epävakaisesta päivästä kun lähdimme Saijan kanssa syvästä Aasiasta Istanbulin eurooppalaiseen keskustaan.

Hotellistamme kulki dolmus -bussi (minibussi, joka ei maksa lähes mitään ja joka huikataan kadun varrelta pysähtymään) Istanbulin Aasian puolen keskustaan Kadiköyhin. Tuolloin vähän sateli, joten pidimme sadetta herkullisten baklavien merkeissä katukahvilassa.
Reissun paras kuva. Ihan aidosti! Silmät kun vielä olisi saanut auki.
Kadiköyn keskustasta Eurooppaan pääsee eurolla laivakyydillä, joka kesti n. 10 minuuttia.
Laivan jälkeen kiinnosti vessa.
Tämä ei edes ole suuri basaari, vaan vain jokin rändöm basaari sataman lähellä.
Uusi moskeija, uusi look.
Uusi moskeija on yksi Istanbulin upeista moskeijoista. Sinne pääsevät länkkäritkin, joskin päähän tosiaan kietaistaan huivi. Lisäksi on pidettävä huoli, että polvet ja olkapäät on peitetty. Ja kengätkin tietysti otetaan jalasta pois. Tuo pehmoinen kokolattiamatto paljaiden jalkojen alla on muuten aika miellyttävä!

Pääsimme myös suureen basaariin, joka oli mittasuhteiltaan kyllä suorastaan uuvuttava. Positiivinen seikka kuitenkin oli, että basaarin tarjontaan sai tutustua suhteellisen rauhallisissa merkeissä. Toki kaupanteon ja tinkimisen perinne oli basaarin kujilla läsnä, mutta kieltävä vastaus uskottiin ja myyjät olivat kohteliaita. Näin ei todellakaan kaikissa maailman basaareissa ole asian laita!
Illalla suunnistimme uuden keskustan puolelle Karaköyhin syömään. Löysimmekin aika herkullisen ravintolan nimeltään The Bank, jossa raskaan päivän jälkeen ruoka todella maistui.

Ei ihan heti tule mieleen, milloin olisi ollut yhtä uupunut. Ehkä meikitön päivä oli aivan hyvä idea, koska meikit olisivat kyllä varisseet pitkin naamaa.
 Ja veneellä takaisin Aasiaan. Huoh.