torstai 24. tammikuuta 2013

Oodi ihanalle ihmiselle.

Syksyllä kohtasin haasteen. Maha rupesi kasvamaan, rintalasta levenemään ja ennen kaikkea aiempien vuosien talvitakit kiristivät jo uhkaavasti keskivartalon kohdalta. Viipotin vielä lokakuussa menemään yleensä takki auki tai vaihtoehtoisesti takki pingottuneena niin äärimmilleen, että vetskari tuntui repsahtavan auki seuraavan kumartumisliikkeen yhteydessä. Oli siis aika hankkia äitiystakki. Tai takki, johon kasvava olemus mahtuisi.

Näinä internetin, ketjuliikkeiden ja tietoyhteiskunnankin aikoina tämä oli kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Surffailin nettikauppoja ja keskustelupalstoja sekä takkiosastoja. Käsittämätön tilanne Kokkolan kokoisessa kaupungissa on, että äitiysvaatteita myy tasan yksi liike: h&m. Siellä olikin pari edullista talvitakkia, jotka tuntuivat käteen niin ällöttäviltä, etten voinut kuvitella käyttäväni sellaista useita kuukausia. Lisäksi henkkamaukan äitiysvaatteet jäävät rinnan kohdalta pieniksi. En myöskään ymmärrä, miksi ne pohjautuvat siihen mahapussi -malliin? Eikö olisi mukavampaa valmistaa vaatteita, jotka olisivat A-linjaisia, jolloin samaa vaatetta voisi pitää alkuraskaudesta lähtien. Nyt henkkamaukan yläosat ovat olleet sellaisia, että alkuun niissä oli tyhjä mahapussi, ja nyt kun tuo pussukka mahasta täyttyy, se on vähän väärässä kohdassa. Itse suosisin vaatteita, joita voisi käyttää vaikka raskauden jälkeenkin. Tämä saavutettaisiin hurjan helposti A-linjaisilla vaatteilla, jotka laskeutuisivat kauniisti, mutta joissa olisi silti tilaa kasvavalle mahalle. ..Nyt ajauduin sivuraiteille! Takaisin talvitakkiin.

No, perinpohjaisen kartoituksen jälkeen päädyin siihen, että haluaisin Polarn O. Pyretin ulkoilutakin, jossa on irrotettava vuori, kiristettävä nauha rinnan alla ja jota monet käyttävät vaikka eivät olisikaan raskaana. Tietysti juuri tämä syksy 2012 oli se ajankohta kun PoPy oli luopumassa tyystin äitiysvaatteistaan. (Miksi näin menee minulla yli hilseen! Liikkeisiin jää vain trikoopaidat, joita saa ihan jokaisesta kaupasta muutenkin. Talvitakkeja ja muita päällysvaatteita ei juuri mistään!) Alkoi siis intensiivinen takin metsästys. Olin kokeillut L-kokoista ystäväni luona, ja se sopi olkapäistä ja yläkropasta, mutta oli paradoksaalisesti aivan liian pieni juuri vatsan (tai tarkemmin lantion) kohdalta. Etsin siis XL-koon irtovuoritakkia.

Kokkolan PoPyllä ei trikoopaitojen lisäksi lokakuussa ollut enää mitään vaatteita jäljellä, eikä heidän kauttaan ollut myöskään mahdollista takkia muista liikkeistä tiedustella. Turvauduin nettikirppiksiin. Facebookin Popy -kirppisryhmässä joku osasi vinkata, että Jyväskylän liikkeessä taisi kyseinen takki olla ja vieläpä 30 prosentin alennuksella! Tämä tietysti houkutteli - etenkin kun takin ovh oli hiippasen yli 200 euroa (tämän olin valmis satsaamaan, koska uskon vahvasti, että voin takkia tulevaisuudessakin käyttää). Puhelinyhteys Jyväskylän liikkeeseen, jossa kyseinen takki tosiaan oli. Soitin torstaina ja alennus oli voimassa ainoastaan viikonlopun yli. Selitin tilanteeni, mutta EI lähettäminen Kokkolan liikkeeseen ei ollut mahdollista, EI onnistunut myöskään postittaminen minulle EIKÄ mikään muukaan muukaan skenaario, jossa en mene itse henk. koht. takkia liikkeestä hakemaan. Jyväskylässä minulla ei asu juurikaan ystäviä. Myyjä lupasi pitää aletuotetta varattuna minulle päivän ja otin puhelinyhteyden Suomen muihin liikkeisiin (kaupungeissa, joissa minulla olisi ollut ystäviä tai sukulaisia, jotka olisivat takin voineet hakea). Vaasasta löytyi yksi M -koon takki, Espoosta yksi XS. Zeppelinin liikkeessä Kempeleessä ei yllättäen jäljellä mitään, Lempäälän liikkeessä sama tilanne. Turusta takit oli niinikään myyty loppuun. Itä-Suomi jäi kartoittamatta, mutta Jyväskylän takki tuntui olevan Suomen ainoa. Työkaverin minulle tuntematon tytär olisi ehkä voinut takin noutaa, mutta oli jo lähtenyt viikonlopun viettoon Jyväskylästä pois. Ja EI, takkia ei voinut varata viikonlopun yli.

Tässä vaiheessa kuvioihin astui ensin Facebook ja sitten aivan ihana ihminen. Takkiprojektiin sitoutuneena laitoin ilmoille statuksen, jossa tavoittelin hyväsydämisiä ihmisiä Jyväskylästä auttamaan akuutissa takkidilemmassa. Enter ihana ihminen. Facebook -kaverini Tiina vastasi, että "Jyväskylä kuulee". Tiinan olen tavannut viimeksi vuonna 2005, jolloin osallistuimme huikealle ja ikimuistoiselle nuorisovaihdolle Chilessä. Chilen jälkeen näimme Helsingissä porukan yhteisissä pikkujouluissa ja valokuvankatseluiltamissa. Tämän lisäksi olemme vaihtaneet satunnaisesti kuulumisia facebookissa ja blogiasioihin liittyen. Ja nyt ihana Tiina oli valmis hakemaan takin puolestani Jyväskylän Polarn O. Pyretistä, no problem! Laitoin pankkisiirron heti Tiinan tilille, ja onneksi meillä olikin sama pankki. Tälläkään ei kuulemma olisi ollut niin väliä - kyllähän ne rahat sinne olisivat tulleet aikanaan. Tottahan se onkin, mutta tuollainen joustavuus ja stressittömyys kuuluvat ehdottomasti vain ihanien ihmisten ominaisuuksiin. Tiina siis kipitti työpäivän jälkeen hakemaan takin ja tuolloin pomoni piti olla menossa Jyväskylään seuraavalla viikolla, jolloin hän olisi voinut takin mukanaan tuoda Kokkolaan.

Olin jo tässä vaiheessa hirveässä kiitollisuudenvelassa, mutta tietysti kävikin niin, että pomoni Jyväskylän matka peruuntui ja pari muutakin viritelmää takin siirtämisoperaatiossa meni puihin. Lopulta Tiina postitti takin minulle Kokkolaan, joka tietysti vaati vielä lisäoperointia ja varmasti postissa jonottamista. Takki tuli turvallisesti länsirannikolle onnittelukortin kera. Ymmyrkäisenä onnesta haluan siis ylistää tätä ihanaa ihmistä! Kiitos Tiina, ystävällinen sielu. Takki on pelastanut talveni ja sinulla on nyt universumissa valtavat määrät hyvyyspääomaa käyttämättömänä. Pelastakoon se sinut juuri silloin kun sitä eniten tarvitset!

(Tällä viikolla olen muuten joutunut kohtaamaan ihmisiä, jotka toimivat päinvastoin; voisivat auttaa helposti apua tarvitsevaa, mutta vastuuta pakoillessaan ja omaa osaamista epäillessään menevät sieltä mistä aita on matalin ja jättävät toisen pulaan. Näissä tilanteissa olen vahva kosmiseen karmaan uskoja; Tiinan kaltaiset ihanat ihmiset laittavat toimillaan kuin rahaa kosmiseen pankkiin. Uskon vahvasti, että se on myöhemmin käytettävissä!)


 

Takki siis saapui Kokkolaan ja mahtui tuolloin loka-marraskuussa vielä ihan mukavasti päälle. Takin suoran mallin vuoksi kasvuvaraa mahalle ei kuitenkaan jäänyt. Oma muotonihan on aika kurvikas; lantio on siis leveä ja takkiin suorempimallinen ihminen olisi sujahtanut ongelmitta. Kuitenkin kiikutin takin tuossa vaiheessa ompelijalle, joka lisäsi tuonne sivusaumoihin pienet mustat kiilat, jotka takasivat kasvuvaran vielä tänne uuden vuoden puolellekin. Kun takki oli 30 prosentin alennuksessa Jyväskylässä, maksettuani postikulut ja korjausompelun jäin kuitenkin 3 euroa voiton puolelle täysihintaiseen takkiin verrattuna. Jippii!
Nyt viikkoja on jo 35 ja takki mahtuu edelleen mukavasti päälle. Ja uskon tosiaan, että tämä päällä on kiva ulkoilla vielä ensi syksynäkin. Kiilathan voi poistaa tai sitten vain kiristellä sisältä löytyvää kiristysnauhaa. Olen onnistuneesta hankinnasta todella iloinen ja kiitollinen.

Näin päättyy avautumismuotoinen oodi aivan ihanalle ihmiselle sekä lyhyt tutkielma äitiystakin hankkimisen vaikeudesta.

Pusss!

maanantai 21. tammikuuta 2013

TV-shopin ihmerintaliiviarvostelu.

Kun syksyhankinnoissa paljastin tilanneeni tv-shopista tutut ihmeliivit, sain useita pyyntöjä eri foorumeilla, että kertoisin kokemuksistani.

Syy tilaamiseen on siis raskauden aikana muuttuva liivikoko sekä tarve saada kotona ja öisinkin käytettävää tukea rinnoille. Kartoitin erilaisia ostos-tv -vaihtoehtoja - niitähän on kai kolme erilaista. Päädyin puhtaasti hintaperusteisesti Best Directin Comfortisse Bra -liiveihin, joita sai n. 60 eurolla 6 kpl (postikulut mukaan luettuna). En missään nimessä odottanutkaan, että liivit lunastaisivat kaikki noissa absurdeissa mainosvideoissa luvatut asiat. En myöskään kuvitellut, että liiveissä voisi oikeasti lähteä vaikka juoksulenkille! Toimitusaika oli n. 2 viikkoa ja mielestäni tuo hinta oli superedullinen. Eihän huonompilaatuisiakaan pehmoliivejä saa kaupasta kympillä kappale!

Tilasin kaksi tällaista settiä. Perusvärien lisäksi toisen setinhän olisi voinut ottaa myös jossain värikkäissä optioissa, mutta ne eivät houkutelleet minua. Persikka ja minttu eivät kuuluneet suosikkeihini 90 -luvulla, eivätkä kuulu edelleenkään! Omat settini ovat koossa xl, joka oli toiseksi isoin. Koko on ollut tosi hyvä, vaikka onkin toki vaikea arvioida, miten iso ero koon pienemmässä tai isommassa mallissa olisi ollut. Huomionarvoista tilaajalle on, että liivejä ei voi avaamisen jälkeen enää palauttaa. Jostain syystä näitä ei siis ole mahdollista sovittaa ja vaihtaa.

Sanoisin, että tv-shopliivit ovat olleet positiivinen yllätys. Ne eivät toki anna samaa muotoa ja terhakkuutta kuin hyvin istuvat kaarituelliset liivit, mutta sitä oli mielestäni lähtökohtaisesti turha odottaakaan. Minulle on kuitenkin ollut vaikeaa löytää kupeista riittävän isoja juuri tällaisia kotoiluliivejä, jotka antaisivat kuitenkin sopivasti tukea. Nyt kun koko on ollut muuttuva, nämä ovat olleet hirveän kivat vetää päälle. Ja tuntuvat päällä tosi hyviltä ja miellyttäviltä. Vaikka lenkille en näitä laittaisikaan - enkä toki nyt muutenkaan ole paljon juoksulenkeillä viime aikoina käynyt! - olen pitänyt näitä päällä kun vietän joka-aamuisen mammajoogasessioni.


Sanoisin, että meille yli E-kuppia käyttäville on hyvä idea vetää kahdet liivit päällekkäin silloin kun aikeena on poistua kotioloista. Paitojen alla nämä näyttävät ihan hyvältä ja kaksilla liiveillä saa riittävästi tukea liikkumiseen ja riittävän napakan muodon paitojen alle.

Tässä siis omat arvioni ja kokemukseni liiveistä. Ei mikään ihmetuote, mutta voin kyllä lämpimästi suositella kunhan odotukset ovat realistiset. Hintansa puolesta tosiaan voi tilata satsin vaikka ihan kotioloihin ja kesämökille käytettäväksi! Luulen, että jäävät käyttöön mamma-ajan jälkeenkin. Kuitenkin haluan vielä painottaa, että nämä eivät missään nimessä korvaa laadukkaita, oikean kokoisia ja oikean mallisia kaaritukiliivejä!

Kysykää, jos jokin asia jäi vielä askarruttamaan! Mammaliiveistä täytynee myöhemmässä vaiheessa kirjoittaa oma postauksensa.

perjantai 4. tammikuuta 2013

Taas koittaa uusi aika.

Elämässä ylipäätään kai pitää paikkansa se, että mikään ei pysy ennallaan. Mietin uudenvuoden tunnelmia vuosi takapaerin ja on todettava, että vaikka jokainen vuosi on ollut erilainen ja tapahtumarikas, on vuosi 2012 ollut omassa elämässäni haastavin tähän mennessä.

Alkuvuoden leikkaus ja muut terveysvaikeudet, gradustressi, valmistuminen yliopistosta, muutto pysyvästi Kokkolaan, opiskelijaidentiteetistä luopuminen, ensimmäinen "oikea" työpaikka, tulevaisuuskriisit, raskaaksi tuleminen ja alkuraskauden säikähdykset, nyt äidiksi tulemiseen valmistautuminen ja työidentiteetistä luopuminen ovat kaikki olleet mullistavia asioita, joita ei kaikin osin ole edes pystynyt täysin käsittelemään tai käsittämään.

Tehdään kuitenkin pientä summa summarumia vuodesta vaikka tuollaisen blogeissa pyörineen kyselyn muodossa. Ehkäpä se on ihan hyvä tapa käsitelläkin noita menneen vuoden tapahtumia.


1. Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana? Olen toivottavasti lähentynyt vanhojen ystävien kanssa entisestään. Työkaverit ovat myös olleet merkittävä osa mennyttä vuotta.

2. Oletko tehnyt jotain sellaista tänä vuonna, mitä et ole ennen tehnyt? Raskauden myötä olen joutunut moniin uusiin tilanteisiin. Olen myös tehnyt kaikkea tosi aikuismaista kuten ottanut remonttilainaa!

3. Oletko seurustellut tämän vuoden aikana? En. Olen ollut koko vuoden naimisissa!

4. Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta? Raskauteen liittyvät asiat ovat varmasti ikimuistoisimpia; se kun tehtiin positiivinen testi, kun vauvan sydämen äänet kuuli ensimmäistä kertaa tai kun ensimmäiset liikkeet tuntuivat. Valmistujaiset ovat myös ihana muisto ja monet hetket ystävien kanssa.

5. Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana? En onneksi! Ainakaan pysyvästi! Avoin keskustelu yleensä on paras lääke väliaikaisiin riitaantumistilanteisiin. Suosittelen.

6. Oletko muuttunut paljoa viimeisen vuoden aikana? Olen. Pakko myöntää.

7. Oletko lihonnut? Muhkeutta on tullut, joka liittyy tähän 8. raskauskuukauteen.

8. Oletko saanut porttikieltoa minnekään tämän vuoden aikana? Olen antanut itselleni porttikiellon netin keskustelupalstoille. Siinäpä oiva uudenvuoden lupaus!

9. Oletko ollut elokuvissa YKSIN tämän vuoden aikana? En ole tainnut keretä yksin elokuviin! Mikä on harmi, koska nautin yksin elokuvissa käymisestä tosi paljon.

10. Oletko ottanut tatuointia/lävistystä viimeisen vuoden aikana? En.

11. Kuka oli paras uusi tuttavuus?
Töiden kautta olen tutustunut moniin ihan huippuihin tyyppeihin.

12. Synnyttikö kukaan läheisesi? Ystäväni Ulla synnytti ihanan Aarni -pojan! Muitakin vauvauutisia on kavereilla ollut.

13. Kuoliko kukaan läheisesi? Ei onneksi.

14. Missä maissa kävit? Skotlannissa ja Lontoossa (kummatkin siis sijaitsevat Briteissä, mutta eri reissut kyseessä!), Meksikossa häämatkalla, Ruotsissa kesällä, Istanbulissa alkusyksystä. Siinäpä ne.

15. Mitä haluaisit vuodelta 2013 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2012? Synnyttää terveen lapsen.

16. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2012? ööö.. mitkään päivämäärät eivät pysy muistissa.

17. Vuoden suurin saavutuksesi?Raskaaksi tuleminen ja raskaana pysyminen. Ja maisteriksi valmistuminen. Ja ikkunaremontin aloitus!
 
18. …ja suurin epäonnistuminen? En voi ottaa omaan piikkiin vuoden suurimpia pettymyksiä.

19. Kärsitkö vammoista? Endometrioosi oli varmaan jokin vamma.. En tapaturmaisista vammoista. (ihme kysymys..) Henkisiä vammoja parantelen.

20. Mikä oli paras asia, jonka ostit? Ikkunat! Vielä kun ne saadaan kiinni tähän taloon.

21. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta? Mikon. Valtavaa kiitosta.

22. Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta? Työkentältä löytyi myös ahdistavaa käytöstä.

23. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi? Elämiseen ja humputteluun terveellisessä suhteessa.

24. Mistä innostuit eniten? Vauvajutuista ja työjutuistakin.

25. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko nyt onnellisempi vai surullisempi? Paljon onnellisempi mutta ihmisenä muuttunut.

26. Lihavampi vai laihempi? Mikä teini nämä kysymykset on laatinut?! Kaksi painokysymystä näin lyhyessä kyselyssä on kyllä jonkin sortin ennätys.. Sanotaan, että muhkeampi, mutta syy on selvillä.

27. Rikkaampi vai köyhempi? Opiskelijaelämästä palkka-ansioihin; eksponentiaalisesti rikkaampi mutta vastuullisempi rahankäyttäjä.

28. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän? Tein kaikkea sopivasti. Hirveä väsymys on vaivannut suuren osan vuodesta, joten nukkuminen on vienyt voiton monesta muusta aktiviteetistä.

29. …entä vähemmän? no ehkä nukkua.. mutta sekin on ollut ihanaa!

30. Miten aiot viettää joulun? meni jo! Vietettiin perheen ja ystävien kanssa.

31. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi? Kaikki mikä tapahtuu, tapahtuu syystä.
32. Rakastuitko vuonna 2012? Rakastuin enemmän mieheeni. Ja nyt jo olen aika rakastunut mahavauvaan.

33. Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli? no säälittävän pienestä luvusta puhutaan.

34. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit? Boardwalk Empire ja Moderni perhe olivat ehkä vuoden parhaat tv-löydöt.

35. Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan? Pikemminkin ilmassa on enemmän rakkautta.

36. Mikä oli paras lukemasi kirja? Loppuvuodesta luin Sofi Oksasen Kun kyyhkyset katosivat, jota voin suositella lämpimästi.

37. …entä musiikillinen löytö? Heh. Toissavuonna löysin Adelen, jota fiilistelen edelleen. Ehkäpä Ullan ja Jounin DuoMio -proggis! (tästä kysymyksestä näkee, että oon tullut vanhaksi!)

38. Mitä halusit ja sait? Vauvaa ei olla vielä saatu, mutta ehkä se on se tärkein juttu, jota olen toivonut.

39. Mitä halusit, muttet saanut? Piharemontti. Onneksi voin itse toteuttaa omia unelmiani! Ei tarvitse passiivisena odottaa, että "saa" asioita.

40. Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi? Vaikea kymysys.. Käytiin kyllä elokuvissa aika paljon. Puhdistus teki suuren vaikutuksen, vaikka olikin ahdistava.

41. Mitä teit syntymäpäivänäsi? En muista! Ei varmaan mitään erityistä.

42. Ketä kaipasit? Siskoa, joka ei ole käynyt Suomessa ikuisuuksiin.
 
43. Mikä tai kuka sai sinut pysymään järjissäsi?
Milena. Kiitos!