Yummy Mummy Style.

Ehdinpäs! Vielä on viikonloppua hetkinen jäljellä. Olen eilisestä asti valmistellut postausta pari minuuttia kerrallaan kunnes yksi tyyppi on vaatinut välitöntä ja jakamatonta huomiotani. Miten äitibloggarit pystyvät tähän?!

Vauva täytti perjantaina kaksi kuukautta ja uusi elämä on alkanut asettua uomiinsa. Eilen saimme Mikon kanssa ensimmäistä kertaa vauvan nukkumaan ennen meitä ja katsoimme kaksistaan olohuoneessa jakson Walking Deadia. Olo oli lähes epätodellinen. Ehkä tämä merkitsee sitä, että ns. lapsivuodeaika rupeaa olemaan ohitse. Henkisesti olo on normalisoitunut ja fyysisesti pikkuhiljaa myös.

On siis aika ruveta miettimään kevätmuotia!

Tulevan parin vuoden ykkösasusteet tuoreella äidillä taitavat olla vaunut ja vaippalaukku. Tämä on minusta ihan ok. Vaunuthan ovat tosi kätevät siinä mielessä, että ne hoikentavat ja niiden taakse voi piiloutua! Mikon kanssa päädyimme Bugaboo -merkkisiin vaunuihin, jotka ovat aivan mielettömän ihanat. Samaan runkoon saa kiinnitettyä tosi kätevästi myös autokaukalon. Bugabooihin on saatavilla paljon lisäosia ja minulla on noiden mandariinin väristen kankaiden lisäksi myös pinkit, jotka muuttavat vaunujen ulkonäön täysin. Cityoloissa ne ovat hurjan kätevät kääntyvien eturattaiden ja keveytensä ansiosta. Suosittelen todella lämpimästi!

Toinen vakioasuste on vaippalaukku. Olen tunnetusti laatulaukkujen ystävä ja uskon vakaasti, että laatu korvaa määrän laukkuasioissa. Perehdyin vaippalaukkutematiikkaan kattavasti jo odotusaikana ja oman näköistä laukkua ei todellakaan ollut ihan helppoa löytää. Koska laukku kulkee pitkän aikaa aina mukana ja on käytännössä myös äidin käsilaukku ajattelin heti, että laukun pitää olla sellainen, jota käyttäisin muutoinkin. Mikäli laukku olisi käyttökelpoinen myös vaippa-ajan jälkeen, voisin hyvällä omatunnolla satsata siihen vähän enemmän. Käytännöllisyys on hankinnassa tietysti kaiken a ja o; vaippalaukun kohdalla tämä merkitsee paljon lokeroita sekä sitä, että laukku on helppo putsata eikä ole arka kosteudelle. Mittavien nettisurffailuhetkien jälkeen sallin itseni alkaa unelmoida tuosta kuvan Marc by Marc Jacobsin Preppy Nailon Diaper Bagista. Se tosiaan on nimenomaan vaippalaukku; mukana tulee jopa vaihtoalusta! Lilan laukun hankkiminen oli jälleen kerran sinnikkyyttä ja kekseliäisyyttä vaativa operaatio. Tässä värissä laukkuja oli saatavilla vain jenkkilläisistä nettikaupoista (ja tosiaan OLI, enää tätä väriä ei löytynyt mistään - tosin Nordströmillä oli myynnissä herkullinen fuksia!). Shopbobissa laukku löytyi mustana ja harmaana, joten olin yhteydessä MBMJ:n Euroopan toimistoa myöten aika moneen paikkaan. Loppujen lopuksi tilasin laukun amerikanserkkuni kotiin, joka lähetti sen minulle samalla kun laittoi postiin vauvalahjan. Kiitokset siis sinne! Nyt laukusta löytyy vaippojen ja kosteuspyyhkeiden lisäksi vauvan varavaatekerta, Bepanthenia, varatutti minigrip -pussissa (tämä on ihan ehdoton!), huulirasvaa, neuvolakortti, aurinkolasit, vauvan peitto, pukluliina, ponnareita, kalenteri, iphone, lompakko, käsidesiä ja muuta ehdottoman tarpeellista. Tulevaisuudessa laukku on riittävän iso läppärille tai vaikka yöpymistarvikkeille. Hyvä ostos siis.

Muutoinkin olen sitä mieltä, että uusien äitien pitäisi saada (tai hankkia itse) jokin hemmottelupalkinto kovasta puristuksesta. Toki vauva itsessään on palkinnoista suurin, mutta oikeesti hei, ansaitsemme jotain ihanaa itsellemmekin. (Minusta nuo vauvojen isät voisivat olla vastuussa tällaisen lahjan hankkimisesta. Käsittämätöntä, että miehet juhlivat omaa isyyttään varpajaisissa, mutta uusille äideille ei ole mitään juhlia! Muistakaa siis lastenne äitejä jollain ihanalla yllätyksellä.)

Kevätmuodissa juuri nyt on tärkeintä se, että saan tissin kätevästi ulos. Käynnissä on vuoden kestävä Mardi Gras, jossa pääpointti jokaisessa asussa on se, että imetys onnistuu kätevästi. Nyt olen suosinut ns. kahden topin taktiikkaa, jossa alla on paita tai toppi, jonka saa vedettyä rinnan alle ja päällä paita, joka nostetaan rinnan päälle (toimii näkösuojana maailmaa vastaan). Kiinnostusta herättävät muutoin värikkäät ja sporttihenkiset asiat. Seuraavaksi ostoslistalla ovat pinkit lenkkarit, jotka haluaisin jalkaani vapuksi.

Nyt äkkiä nukkumaan ennen ensimmäistä yöpalaa! Siihen on aikaa n. 3 tuntia. Eikä haittaa yhtään!

Pusss!

Suuri äitiysvaatepostaus.

Nyt kun raskautta on takana yhdeksän kuukautta (!!), koen, että voin vihdoin antaa jopa jotain neuvoja siihen liittyen.Yksi ensimmäisistä käytännön haasteita, joka kohtaa tulevaa äitiä on erittäin konkreettinen - mitä laittaa päälle kun vartalo muuttuu ja kasvaa. Erityishaasteen toki tarjoaa se, jos odottaja on jo valmiiksi jotain muuta kuin standardikokoa (pluskokoisia äitiysvaatteita ei Suomesta nimittäin löydy lainkaan). Yritän kertoa vähän siitä, mitkä vaatteet ovat pelastaneet oman odotusaikani. Väitän, että äitiysvaatekaappiin ei tarvitse - eikä missään nimessä kannata! - upottaa paljoa rahaa. Muutamalla perushankinnalla pärjää koko odotusajan oikein mainiosti.

Oma peruspilarini on jo alkuraskaudesta lähtien ollut perustrikoinen aluskerros, joka koostuu legginsseistä (syksystä lähtien äitiyslegginsseistä) ja perustopeista. Omani ovat Selectedin pitkiä toppeja - ne yltävät niin pitkälle, että pylly peittyy oikein mukavasti. Toinen vaihtoehto on esimerkikgi Gina Tricot'n pitkä toppi ja tuollainen tuubihame. Omasta kaapistani mustaa perustrikoota löytyi paljon jo valmiiksi. Olen käyttänyt samoja ja hankkinut muutamia uusia. Äitiystopinkin hankin, vaikka en juurikaan näe eroa pitkiin perustoppeihin. Legginssit sen sijaan ovat ehdottomat. Omani ovat h&m:stä ja täytyy sanoa, että trikoon laatu on järkyttävän huono. Olen itse asiassa mieltänyt legginssit vähän kuin sukkahousuiksi. Noin kymmenen pesun jälkeen ne voi heittää roskikseen. Henkkamaukan legginssit maksavat kympin kappale, joten heti kun ensimmäisiä reikiä rupeaa sisäsaumoihin ilmaantumaan, olen heittänyt ne pois. Näin talvikeleillä on vielä mainittava, että olen pärjännyt legginsseissä oikein mainiosti, koska alla käytän paksuja stay-up -tukisukkia. Pelkissä trikoissa minua voi ehkä tavata kotioloissa eli suosittelen - suorastaan vaadin - että tämä trikookerros on nimenomaan perusta, jonka päälle heität jotain mukavaa. Esimerkiksi..

Hankin jo alkusyksystä Vilan Rob -neuleen (harmaa vasemmalla) sekä harmaana että mustana. Ne ovat palvelleet minua äärimmäisen uskollisesti. Aluksi kieputin kaulaan aina lisäksi ison huivin, joka alkuraskaudesta peitti masua. Nyt se olisi vain häiritsevää. Minulla oli jo valmiiksi kaksi Hunky Doryn neuletakkia, joita olen käyttänyt paljon. Syksyn ja talven olen pärjännyt nimenomaan lämpimien neuleiden avulla. Ihana hankinta oli myös Repeat Cashmeren kietaisuneule, joka jää aivan varmasti käyttöön äitiysajan jälkeenkin.

Itselläni ei kunnon kietaisumekkoa edes ole, mutta suosittelen sellaisen hankkimista siitä huolimatta. Tuo punainen on aivan ihana! Olen käyttänyt tämän sijasta Guess by Marcianon mustaa trikoomekkoa, joka on leikkaukseltaan aika paljon tuon punaisen henkinen. A-linjaiseen trikoomekkoon on mahtunut maha ihan loistavasti. Mekko on ollut minulla jo 2009 -vuodesta ja palvelee edelleen uskollisesti. Väitän, että illanistujaiset ja muut raskausajan riennot sujuvat siistillä trikoomekolla aivan mainiosti. Voisin jopa kuvitella, että tähän voisi vähän satsata, mikäli löydät mallin, joka laskeutuu kauniisti sittenkin kun maha on pienentynyt.

Yksi akuutti hankinta voivat olla uudet, isommat alusvaatteet. Rinnat rupeavat kasvamaan jo aika alkuraskaudesta ja vanhat liivit eivät istu enää kunnolla ja ovat lisäksi todella epämukavat. Äitiysliivit ostin jo joskus lokakuussa - ne toimivat myöhemmin imetysliiveinä ja koko oli vähän aiempaa suurempi. Kaarituelliset liivit olivat Elomi -merkkiä. Imetysliiveiksi suosittelen muutoin HotMilk -merkin ihania ja kauniita liivejä. Tv-shopin pehmoliiveistä kirjoitinkin jo. Muutoinkin omaa mukavuutta arvostavalle suosittelen pehmeitä liivejä, joita voi käyttää yölläkin. Etenkin näin loppua kohden on mukava olla vähän tuettuna öisinkin. Äitiyspikkuhousuja en ole erikseen hankkinut. Ostin nipun vähän isompaa kokoa olevia pikkuhousuja, jotka jäävät vatsan alle. Lisäksi minulla on Sloggin valtavia alushousuja, joita äiti osti minulle endometrioosileikkauksen jälkeiseen toipumiseen. Tarkoitus on ehkä käytellä niitä vielä välittömästi synnytyksen jälkeen ja sitten heittää menemään. Imetysliiveistä lupaan kirjoitella sitten kun niistä on kokemusta.

Miten odottavat äidit pärjäsivät ennen Crockseja ja Uggeja? Minulla ei onneksi ole ollut valtavasti turvotusta (ehkä kiitokset talviajalle), mutta jo aika alkuraskaudesta jalat turposivat istumatöiden takia. Tähän vaivaan suosittelen lämpimästi tukisukkia. Omani ovat stay-up -malliset, jotka tilasin MediRexistä mittojen mukaan. Olen käyttänyt niitä lähes päivittäin. Näin syksyllä ja talvella ne ovat olleet ihan ehdottomat legginssien alla myös lämpökerrastona. Luulen jopa, että tilaan keväällä toiset samanlaiset, joita voi käytellä sitten lentosukkinakin. Kallis, mutta todella hyvä ostos. Työkengiksi hankin crocksin ballerinat, joita ei näillä keleillä toki ole muuten voinut käyttää. On tässä vaiheessa kerrottava, että peruscrocksit ovat mielestäni aivan kuvottavan rumat. Ja vähemmän rumat, mutta silti rumat, ovat myös kaikenlaiset erikoiscrocksit. Silti: ne ovat jalassa todella mukavat ja jos joskus elämässään nainen on ansainnut hieman mukavuutta se on juuri raskauden aikana. Annan anteeksi kaikille kesä-äideille, jotka painavat helteillä julkisilla paikoilla Crocksit jalassa. Muille se ei sen sijaan ole suotavaa (pihatyöt poislukien). Loppuraskaudesta maha on tehnyt nilkkasukkienkin jalkaan saamisesta aika haastavaa. Uggit ovat olleet uskolliset ystäväni syksystä asti. Ne ovat jalassa lämpimät ja mukavat ja ennen kaikkea ne on helppo saada jalkaan. En voi suositella tarpeeksi. (Tässä vaiheessa haluan vielä kommentoida, että raskaana ollessa pitäisi käyttää tukevia kenkiä, jotta jalkapöytä ei pääsisi leviämään. Voin kommentoida asiaa sitten kun uskallan taas yrittää vetää korkkareita jalkaan. Palataan siis asiaan!).

Äitiystakin hankkimisesta avauduinkin jo aiemmin. Valitettava tosiasia on, että talviäiti tarvitsee jonkin erikoistakin, johon maha mahtuu. On toki vaihtoehto myös etsiä hyvin A-linjaista perustakkia, jossa olisi mahatilaa. Itsehän modifioin kiilat ompelijalla, joten sekin lienee ihan hyvä ja myös kohtuuhintainen vaihtoehto. Nettikaupat ovat niinikään hyvä resurssi. Äitiysfarkut hankin alkusyksystä, mutta olen käyttänyt niitä aika vähän. Tuntuu, että ne eivät takapuolesta istu kovin hyvin ja alavatsaan sijoitettu nappi on painanut ikävästi. Ilmankin olisi pärjännyt, vaikka tiedänkin monien rakastavan äitiysfarkkujaan. Kotikäytössä ovat olleet trikoohousut, joissa on tuollainen käännettävä vyötärönauha. Ne ovat ihanat ja mukavat ja tukevat mahaa juuri sopivasti. Sellaiset on pakattu mukaan myös sairaalalaukkuun ja luulen, että synnytyksen jälkeenkin ovat kovassa käytössä. Joogahousuista tuota mallia löytyy hyvin. Minulla on myös parit Calvin Klein -pyjamanhousut, joissa tuo vyötärökaistale on käännettävää mallia. Myös neulehousut ovat hyvä hankinta.

Ja sitten ne asusteet. Etenkin alkuraskaudesta käytin paljon huiveja, joilla saa perusasuihin vaihtelua. Kun olo on möhkälemäinen olen huomannut, että myös kampaamokäynti auttaa!

Iloista odotusta kaikille, joille asia on ajankohtainen.
Puss!

Oodi ihanalle ihmiselle.

Syksyllä kohtasin haasteen. Maha rupesi kasvamaan, rintalasta levenemään ja ennen kaikkea aiempien vuosien talvitakit kiristivät jo uhkaavasti keskivartalon kohdalta. Viipotin vielä lokakuussa menemään yleensä takki auki tai vaihtoehtoisesti takki pingottuneena niin äärimmilleen, että vetskari tuntui repsahtavan auki seuraavan kumartumisliikkeen yhteydessä. Oli siis aika hankkia äitiystakki. Tai takki, johon kasvava olemus mahtuisi.

Näinä internetin, ketjuliikkeiden ja tietoyhteiskunnankin aikoina tämä oli kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Surffailin nettikauppoja ja keskustelupalstoja sekä takkiosastoja. Käsittämätön tilanne Kokkolan kokoisessa kaupungissa on, että äitiysvaatteita myy tasan yksi liike: h&m. Siellä olikin pari edullista talvitakkia, jotka tuntuivat käteen niin ällöttäviltä, etten voinut kuvitella käyttäväni sellaista useita kuukausia. Lisäksi henkkamaukan äitiysvaatteet jäävät rinnan kohdalta pieniksi. En myöskään ymmärrä, miksi ne pohjautuvat siihen mahapussi -malliin? Eikö olisi mukavampaa valmistaa vaatteita, jotka olisivat A-linjaisia, jolloin samaa vaatetta voisi pitää alkuraskaudesta lähtien. Nyt henkkamaukan yläosat ovat olleet sellaisia, että alkuun niissä oli tyhjä mahapussi, ja nyt kun tuo pussukka mahasta täyttyy, se on vähän väärässä kohdassa. Itse suosisin vaatteita, joita voisi käyttää vaikka raskauden jälkeenkin. Tämä saavutettaisiin hurjan helposti A-linjaisilla vaatteilla, jotka laskeutuisivat kauniisti, mutta joissa olisi silti tilaa kasvavalle mahalle. ..Nyt ajauduin sivuraiteille! Takaisin talvitakkiin.

No, perinpohjaisen kartoituksen jälkeen päädyin siihen, että haluaisin Polarn O. Pyretin ulkoilutakin, jossa on irrotettava vuori, kiristettävä nauha rinnan alla ja jota monet käyttävät vaikka eivät olisikaan raskaana. Tietysti juuri tämä syksy 2012 oli se ajankohta kun PoPy oli luopumassa tyystin äitiysvaatteistaan. (Miksi näin menee minulla yli hilseen! Liikkeisiin jää vain trikoopaidat, joita saa ihan jokaisesta kaupasta muutenkin. Talvitakkeja ja muita päällysvaatteita ei juuri mistään!) Alkoi siis intensiivinen takin metsästys. Olin kokeillut L-kokoista ystäväni luona, ja se sopi olkapäistä ja yläkropasta, mutta oli paradoksaalisesti aivan liian pieni juuri vatsan (tai tarkemmin lantion) kohdalta. Etsin siis XL-koon irtovuoritakkia.

Kokkolan PoPyllä ei trikoopaitojen lisäksi lokakuussa ollut enää mitään vaatteita jäljellä, eikä heidän kauttaan ollut myöskään mahdollista takkia muista liikkeistä tiedustella. Turvauduin nettikirppiksiin. Facebookin Popy -kirppisryhmässä joku osasi vinkata, että Jyväskylän liikkeessä taisi kyseinen takki olla ja vieläpä 30 prosentin alennuksella! Tämä tietysti houkutteli - etenkin kun takin ovh oli hiippasen yli 200 euroa (tämän olin valmis satsaamaan, koska uskon vahvasti, että voin takkia tulevaisuudessakin käyttää). Puhelinyhteys Jyväskylän liikkeeseen, jossa kyseinen takki tosiaan oli. Soitin torstaina ja alennus oli voimassa ainoastaan viikonlopun yli. Selitin tilanteeni, mutta EI lähettäminen Kokkolan liikkeeseen ei ollut mahdollista, EI onnistunut myöskään postittaminen minulle EIKÄ mikään muukaan muukaan skenaario, jossa en mene itse henk. koht. takkia liikkeestä hakemaan. Jyväskylässä minulla ei asu juurikaan ystäviä. Myyjä lupasi pitää aletuotetta varattuna minulle päivän ja otin puhelinyhteyden Suomen muihin liikkeisiin (kaupungeissa, joissa minulla olisi ollut ystäviä tai sukulaisia, jotka olisivat takin voineet hakea). Vaasasta löytyi yksi M -koon takki, Espoosta yksi XS. Zeppelinin liikkeessä Kempeleessä ei yllättäen jäljellä mitään, Lempäälän liikkeessä sama tilanne. Turusta takit oli niinikään myyty loppuun. Itä-Suomi jäi kartoittamatta, mutta Jyväskylän takki tuntui olevan Suomen ainoa. Työkaverin minulle tuntematon tytär olisi ehkä voinut takin noutaa, mutta oli jo lähtenyt viikonlopun viettoon Jyväskylästä pois. Ja EI, takkia ei voinut varata viikonlopun yli.

Tässä vaiheessa kuvioihin astui ensin Facebook ja sitten aivan ihana ihminen. Takkiprojektiin sitoutuneena laitoin ilmoille statuksen, jossa tavoittelin hyväsydämisiä ihmisiä Jyväskylästä auttamaan akuutissa takkidilemmassa. Enter ihana ihminen. Facebook -kaverini Tiina vastasi, että "Jyväskylä kuulee". Tiinan olen tavannut viimeksi vuonna 2005, jolloin osallistuimme huikealle ja ikimuistoiselle nuorisovaihdolle Chilessä. Chilen jälkeen näimme Helsingissä porukan yhteisissä pikkujouluissa ja valokuvankatseluiltamissa. Tämän lisäksi olemme vaihtaneet satunnaisesti kuulumisia facebookissa ja blogiasioihin liittyen. Ja nyt ihana Tiina oli valmis hakemaan takin puolestani Jyväskylän Polarn O. Pyretistä, no problem! Laitoin pankkisiirron heti Tiinan tilille, ja onneksi meillä olikin sama pankki. Tälläkään ei kuulemma olisi ollut niin väliä - kyllähän ne rahat sinne olisivat tulleet aikanaan. Tottahan se onkin, mutta tuollainen joustavuus ja stressittömyys kuuluvat ehdottomasti vain ihanien ihmisten ominaisuuksiin. Tiina siis kipitti työpäivän jälkeen hakemaan takin ja tuolloin pomoni piti olla menossa Jyväskylään seuraavalla viikolla, jolloin hän olisi voinut takin mukanaan tuoda Kokkolaan.

Olin jo tässä vaiheessa hirveässä kiitollisuudenvelassa, mutta tietysti kävikin niin, että pomoni Jyväskylän matka peruuntui ja pari muutakin viritelmää takin siirtämisoperaatiossa meni puihin. Lopulta Tiina postitti takin minulle Kokkolaan, joka tietysti vaati vielä lisäoperointia ja varmasti postissa jonottamista. Takki tuli turvallisesti länsirannikolle onnittelukortin kera. Ymmyrkäisenä onnesta haluan siis ylistää tätä ihanaa ihmistä! Kiitos Tiina, ystävällinen sielu. Takki on pelastanut talveni ja sinulla on nyt universumissa valtavat määrät hyvyyspääomaa käyttämättömänä. Pelastakoon se sinut juuri silloin kun sitä eniten tarvitset!

(Tällä viikolla olen muuten joutunut kohtaamaan ihmisiä, jotka toimivat päinvastoin; voisivat auttaa helposti apua tarvitsevaa, mutta vastuuta pakoillessaan ja omaa osaamista epäillessään menevät sieltä mistä aita on matalin ja jättävät toisen pulaan. Näissä tilanteissa olen vahva kosmiseen karmaan uskoja; Tiinan kaltaiset ihanat ihmiset laittavat toimillaan kuin rahaa kosmiseen pankkiin. Uskon vahvasti, että se on myöhemmin käytettävissä!)

 

Takki siis saapui Kokkolaan ja mahtui tuolloin loka-marraskuussa vielä ihan mukavasti päälle. Takin suoran mallin vuoksi kasvuvaraa mahalle ei kuitenkaan jäänyt. Oma muotonihan on aika kurvikas; lantio on siis leveä ja takkiin suorempimallinen ihminen olisi sujahtanut ongelmitta. Kuitenkin kiikutin takin tuossa vaiheessa ompelijalle, joka lisäsi tuonne sivusaumoihin pienet mustat kiilat, jotka takasivat kasvuvaran vielä tänne uuden vuoden puolellekin. Kun takki oli 30 prosentin alennuksessa Jyväskylässä, maksettuani postikulut ja korjausompelun jäin kuitenkin 3 euroa voiton puolelle täysihintaiseen takkiin verrattuna. Jippii!

Nyt viikkoja on jo 35 ja takki mahtuu edelleen mukavasti päälle. Ja uskon tosiaan, että tämä päällä on kiva ulkoilla vielä ensi syksynäkin. Kiilathan voi poistaa tai sitten vain kiristellä sisältä löytyvää kiristysnauhaa. Olen onnistuneesta hankinnasta todella iloinen ja kiitollinen.

Näin päättyy avautumismuotoinen oodi aivan ihanalle ihmiselle sekä lyhyt tutkielma äitiystakin hankkimisen vaikeudesta.

Pusss!