Mosaiikkifantasia.

Vielä hieman Istanbulin muistoja. Saijan kanssa kävimme upeassa Topkapin palatsissa perehtymässä alueen historiaan (eli, ei tiedetty mitään siitä, mikä tilus on kyseessä, mutta pällisteltiin turistimaisesti ympäriinsä ja ihasteltiin estetiikkaa).

Jos Topkapin historiaan haluaa tutustua tarkemmin, se onnistuu täällä. Me vain näpsimme kuvia noista upeista laattamosaiikeista. Nyt poden kriisiä, sillä en oikein tiedä, että mihin tätä mosaiikkia voisin omassa suomalaiskodissani integroida. Vessaan? Keittiön välitilaan? Ideat otetaan taas vastaan!

Kirjastossa ei ollut kirjoja, mutta lasimaalaukset ja laatat tekivät vaikutuksen.

Kuka sanoo että pitäisi pitäytyä yhdessä kuviossa kerrallaan?

Tai jos oman kodin laatoittaisi ulkopuolelta? Kuinka hyvin nämä kestäisivät Suomen talvea?

Ja kattomosaiikki! Mikä mainio ja käyttökelpoinen idea! Ah! ..karkaakohan mopo nyt käsistä?

Tätä mosaiikkilaattaa voisi tietysti käyttää omassakin kodissa nimenomaan siellä ympärileikkaushuoneessa. Niitä onkin niin vaikea sisustaa millään järkevällä tavalla!

Eikä tuolta Topkapista mitkään aivan huonot maisematkaan ole.

Päivän blondihetki oli onneksi Saijalla (tai ainakin yksi niistä, omia en laske). Olimme aiemmin puhuneet siitä, että jonkun tulkinnan mukaan turkki ja suomi olisivat kaukaisia sukulaiskieliä. Bussissa eräs herra kertoi, että samoja sanojakin olisi ihan satamäärin. Luimme pitkin matkaa kylttejä ja päättelimme, että ei niitä samoja sanoja nyt kovin paljoa ole, koska emme törmänneet yhteenkään. Ennen tätä. Saija havaitsi, että hei, tuo rampahan on sama suomeksi ja turkiksi. ...öööö... Olisikohan tuo kyltti kuitenkin invaRAMPPIIN?

Upea Istanbul.

Elokuun viimeisen viikon vietimme ihanien ystävieni Saijan ja Kirsin kanssa Istanbulissa. Kerta oli meille kaikille ensimmäinen ja odotukset olivat aika epämääräiset. Halusimme yhdistellä löhölomaa ja kaupunkilomaa, johon 6 päivää oli suoraan sanoen aivan liian lyhyt aika. Kuitenkin valitsimme hotellin aika kaukaa kaupungin keskustasta allasosaston perusteella. Ehkäpä bloggailen matkasta vielä vähän enemmänkin, mutta tässä nyt kuva-aarteita siitä yhdestä vähän epävakaisesta päivästä kun lähdimme Saijan kanssa syvästä Aasiasta Istanbulin eurooppalaiseen keskustaan.

Hotellistamme kulki dolmus -bussi (minibussi, joka ei maksa lähes mitään ja joka huikataan kadun varrelta pysähtymään) Istanbulin Aasian puolen keskustaan Kadiköyhin. Tuolloin vähän sateli, joten pidimme sadetta herkullisten baklavien merkeissä katukahvilassa.

Reissun paras kuva. Ihan aidosti! Silmät kun vielä olisi saanut auki.

Kadiköyn keskustasta Eurooppaan pääsee eurolla laivakyydillä, joka kesti n. 10 minuuttia.

Laivan jälkeen kiinnosti vessa.

Tämä ei edes ole suuri basaari, vaan vain jokin rändöm basaari sataman lähellä.

Uusi moskeija, uusi look.

Uusi moskeija on yksi Istanbulin upeista moskeijoista. Sinne pääsevät länkkäritkin, joskin päähän tosiaan kietaistaan huivi. Lisäksi on pidettävä huoli, että polvet ja olkapäät on peitetty. Ja kengätkin tietysti otetaan jalasta pois. Tuo pehmoinen kokolattiamatto paljaiden jalkojen alla on muuten aika miellyttävä!

Pääsimme myös suureen basaariin, joka oli mittasuhteiltaan kyllä suorastaan uuvuttava. Positiivinen seikka kuitenkin oli, että basaarin tarjontaan sai tutustua suhteellisen rauhallisissa merkeissä. Toki kaupanteon ja tinkimisen perinne oli basaarin kujilla läsnä, mutta kieltävä vastaus uskottiin ja myyjät olivat kohteliaita. Näin ei todellakaan kaikissa maailman basaareissa ole asian laita!

Illalla suunnistimme uuden keskustan puolelle Karaköyhin syömään. Löysimmekin aika herkullisen ravintolan nimeltään The Bank, jossa raskaan päivän jälkeen ruoka todella maistui.

Ei ihan heti tule mieleen, milloin olisi ollut yhtä uupunut. Ehkä meikitön päivä oli aivan hyvä idea, koska meikit olisivat kyllä varisseet pitkin naamaa.

 Ja veneellä takaisin Aasiaan. Huoh.

Lomamuistoja Tukholmasta.

Kun näitä kuvia katselee, niin oikein kouriintuu kuinka kuiva loma meillä olikaan. Muistellaan nyt silti, kun aiemmin menin lupaamaan.

Erittäin chic -iltapala vanhassa kaupungissa. Ramlösaa ja prinsessakakkua.

Jatkoimme siis Maarianhaminasta laivalla Tukholmaan, jossa viivyimme kaksi yötä. Oikeastaan emme tehneet ylipäätään mitään hirveän järkevää. Halusin käydä alennusmyynneissä ja kävelimmekin itsenäisesti kaupoille kumpanakin päivänä. Minä sain rakon jalkaan ja polvikin oli kipeä. Toisena iltana kuitenkin kävelimme Gamla Staniin tuolle yllä näkyvälle iltapalalle.

Kolmannen päivän aamupäivästä kävelimme Humlegårdeniin syömään mansikoita.

Ehkä kiinnostavin nähtävyys koko Tukholman matkalla olivat ihanat tukholmalaisiskät, jotka partioivat Humlegårdenissa trendikkäiden lastenvaunujen kanssa. Emme nähneet ainoatakaan äitiä ulkoiluttamassa vauvaa! Ja isiä oli paljon! Näimme jopa neljän iskän porukan, jotka kaikki istuivat lapsineen ja vauvoineen puiston penkeillä ja juoruilivat. Whaaat?! Kuinka ihanaaa! Milloin tämä rantautuu Suomeen?

Kävimme myös pienellä veneretkellä Tukholman ympäri, mutta en hirveästi muista siitä mitään.

Illalla hyppäsimme Viikkarin kyytiin ja palasimme buffetin kautta Turkuun. Huoh. Siinä se loma sitten olikin. Onneksi viikon päästä on edessä Istanbulin matka kahden ihanan ystävän kanssa. Todella tarvitsenkin juuri nyt välittömästi vähän lämpöä, kulttuuria ja hyvää seuraa.

Lomamuistoja Maarianhaminasta.

Parin viikon takainen loma on enää muisto, mutta pari lomakuvaa haluan silti kanssanne jakaa. Meillähän oli Mikon kanssa yksi säälittävä viikko yhteistä lomaa ja käytimme sen lähimatkailun merkeissä. Ajelimme Kokkolasta Porin kautta Turkuun ja seuraavana aamuna jatkoimme Silja Linen kyydissä Maarianhaminaan, jossa vietimme päivän ja yön.

Päivän pääohjelmanumero oli pyörien vuokraaminen. Ajelimme Maarianhaminan kaupungin ympäri ja nautimme hellepäivästä. Olemme molemmat vierailleet Ahvenanmaalla viimeksi lapsena ja Maarianhamina oli yllättävän ihana paikka. Kaikki oli nättiä ja kesäistä, meri on läsnä joka puolella. Pienen maistiaisen tulos oli se, että hinku kasvoi päästä saaristoa tutkimaan ja vaikka mökkeilemään vähän pidemmäksikin aikaan.

Pidimme paljon taukoja ja hengailimme erilaisilla merenrantapaikoilla. Pyöräretken jälkeen itseasiassa nukahdimme hotellihuoneeseen muutamaksi tunniksi ja vasta iltakymmeneltä könysimme keskustaan etsimään iltaruokaa.

Seuraavana aamupäivänä kävimme lähinnä kävelemässä Maarianhaminen pienessä keskustassa ja katselimme vähän kauppojakin. Keskustasta löytyy idyllinen Bagarstäganin kahvila, jossa oli tarjolla vaikka kuinka houkuttelevia herkkuja lounaasta kakkuihin. Aamupäiväisen kahvilavisiitin tarkoitus oli kuitenkin Ahvenanmaan pannukakku, joten sitä myös tilasimme.

Täytyy myöntää, ettei ollut mitään tietoa, mitä tuo "sviskon kräm" oikein on, mutta myyjä sanoi sen olevan perinteinen päällinen pannarille. Paljastui, että ahvenanmaalaiset nauttivat pannarinsa luumuhillon ja kermavaahdon kanssa. Nam. Vähän jouluista, mutta Nam!

Aamupäiväisen pannarin jälkeen jatkoimme laukkuinemme terminaaliin, josta matka jatkui Tukholmaan.

Kiitos aurinkoisesta vastaanotosta Maarianhamina. Tulemme toistekin!

Elämäni aakkoset: A niin kuin Aalto.

Hansi Skoteissa -blogisa ovat esiintyneet elämäni aakkoset. Kyseessä ei varmaan ole ollut mikään varsinainen blogihaaste, mutta idea on mielestäni niin kiva, että ajattelin itsekin sen toteuttaa. Ja saman tein voin tehdä tästä virallisesti blogihaasteen (näinhän tää homma toimii?). Hyvä bloggaaja, pikkuhiljaa voit itsekin koota blogiisi elämän aakkosia. Laita sitten tänne päin linkkiä!

Aakkosethan alkavat tunnetusti A:lla. Sana "aalto" valikoitui aakkospostausten ensimmäiseksi sanaksi parista eri syystä.

A) Aalto on todella kaunis suomen kielen sana. Harmoninen ja soljuva.
B) Aalto -maljakko on tosiaan suomalaisen kodin must have. Olohuonepostauksessa jo pyysin teitä sellaisen bongaamaan.. wait for it..

 ensin esittelen yläkerran aulassa sijaitsevan puhelinpöydän (Villagesta) sekä sillä viihtyvän pikku-Aallon, jossa laturi asustaa.

 Keittiön ikkunalaudalta meiltä löytyy Aalto -maljakoiden rykelmä. Ja alla tuo olohuonepostauksessa esitetyn haasteen vastaus (ootte varmaan olleet aivan kippurassa, että missä se Aalto -maljakko lymyilee!). Tuolla se on! Se oikea, iso maljakko meiltä vielä uupuu. Haaveilen mustasta.

Sitten on tietysti vielä syy
C) rakastan merta.

Olen ehdottomasti meri-ihminen. Elementeistä se on mielestäni kaunein, mielenkiintoisin ja mykistävin. Stressihetkellä minun on aina päästävä meren rannalle. Meri-ilman tuoksu ja aaltojen liike rauhoittavat aina. Antavat tilaa ajatuksille ja hengitykselle.

Varpaat Karibianmeressä Meksikossa.

Atlanti Brightonin rannalta nähtynä.

Espanjan Melillassa, Välimeren etelärannalla.

Fuengirolassa aallonmurtajalla. TÄRSKY!

Great Barrier Reef Australiassa.

Pohjanlahti matkalla Tankarista kotiin.

Australiassa Port Douglasin rannalla.

Ranta New Jerseyn eteläkärjessä, Cape Mayn kuvankauniissa kaupungissa.

Lautalla Marylandiin.

Australiassa Cape Tribulationin rannassa.

Välimeri Kreikan Zakinthoksen edustalla.

Ohtakari Kokkolan Lohtajalla. Suomen kaunein ranta, väitän minä.

Keväällä pääsee taas katsomaan jäiden lähtöä. Ihanaa sunnuntaita ruudun taakse!

Pusss!