maanantai 31. lokakuuta 2011

Fashion's Night Out f/w 2011.

Perjantai tarjosi Kokkolan muotikansalle herkkuja, herkkua.

Tina&co (yksi suosikkiputiikeistani) järjesti perinteeksi muodostuneen muotinäytöksensä vakioasiakkailleen. Olen saanut ennenkin kutsun tähän ihanaan tapahtumaan, mutta jostain syystä olen aina ollut jossain toisessa kaupungissa. Nyt kuitenkin pääsin vihdoin mukaan ilotteluun. Tullipakkahuoneella oli hurja määrä tyylikkäitä ihmisiä, kiinnostavia näytteilleasettajia, kuplivaa ja karamelleja sekä muotia.

Tässäpä siis makupaloja Fashion's Night Out -tapahtumasta. Kuvia itse näytöksestä tulossa myöhemmin.
Vihdoin mahdollisuus näyttäytyä Kirsi Nisosen upeassa hatussa!

Illan järjestäjät Tina&co:n Tiina sekä Marjo Ahola hemmottelivat meitä muodin ystäviä kuplajuomalla ja karamelleilla. Paikalla oli myös kuvaaja Anne Yrjänä, joka näpsi punaisen maton otoksia läsnäolijoista. Milloinhan niitä pääsee näkemään?
Milena ja Saara fiilistelevät kuplajuoman äärellä.

 Tuotteitaan Tullipakkahuoneella esittelemässä kultaseppä Laura Nissi. Ihania uniikkikoruja ja mahdollisuus esimerkiksi suunnitella yhdessä oma uniikkikoru. Ihana ajatus esim. kihla- tai vihkisormuksiin.


 Tässähän oli jo suuren maailman meininkiä!

 Saara ja Kira ovat mielestäni Kokkolan Olivia Palermo ja Laura Conrad. <3

Ruokaneuvo: Foccaccia.

Tässä täydellinen foccaccia -resepti, joka on helppo, nopea, halpa ja kruunaa minkä tahansa illanvieton.

1/2 pkt tuorehiivaa (tai paketti kuivahiivaa)
12 dl vehnäjauhoja
6 dl kädenlämpöistä vettä
2 rkl hunajaa
2 rkl oliiviöljyä
hiukan merisuolaa

- Murenna hiiva veteen ja lisää hunaja, öljy ja suola.

- Lisää n. 12 dl vehnäjauhoja (taikinan on tarkoituskin tässä vaiheessa tarttua vielä kulhon reunoihin).

- Anna taikinan kohota noin 20 min. lämpimässä. Kaada se sitten öljyttyyn, laakeaan vuokaan. Vaihtoehtoisesti voi myös kaataa sen suoraan leivinpaperille.

- Sivele päälle öljyä. Säästelemättä. Perinteisesti päälle painellaan tummia oliiveja, itse käytin aurinkokuivattuja tomaatteja. Päälle vielä rosmariinia ja merisuolaa. Anna kohota vielä hetki.

- Kypsennä 175 -asteisessa uunissa n. puoli tuntia, tai niin kauan, että pinta on saanut kauniin värin.

Huom! Myös puolikkaasta reseptistä saat ihan mukavan kokoisen foccaccian.

Foccaccian voi nauttia salaatin tai pastan kera, tai ihan vain sellaisenaan. Olennaista on nauttia ystävien ja hyvän viinin kanssa. Myös kynttilät suositeltavia, etenkin syksyisin. (Myös oiva lisä kesäiseen herkkupöytään, tällöin kynttilät eivät pakollisia.)

Resepti ihanalta Liinalta. Kiitokset!

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Uni paras lääke on.

Ja ystävät ja hiilarit!

Siskoni hyvistä neuvoista inspiroituneena päätin tehdä jotain pro-aktiivista: hommailla kaikkea mukavaa ja tehdä hyvää ruokaa.
Leipominen ja ruoanlaitto tekee hyvää sielulle. Tällä kertaa ystävät saivat maistella pinaattipohjaista salaattia, tuoretta foccacciaa ja banaani sekä suklaa cup cake -lajitelmaa.



Ja tietysti viiniä ja puheensorinaa! Olo on heti paljon parempi.

torstai 27. lokakuuta 2011

Syysblääh.

Rakas päiväkirja...

blah


en edes jaksanut etsiä kunnon kuvaa tähän tekstiin. Eilen tulin siihen tulokseen, että on ihan ok kokea pieniä syysmasennuksen oireita. Aiemmin syksyllä listasin menneen vuoden plussat ja miinukset. Viime vuoden sisällä on tosiaan ehtinyt tapahtua aika paljon ja vaikka edelleen pitäisi tapahtua opintojen lopettamisen osastolla, on nyt tavallaan ensimmäinen kerta toooodella pitkään aikaan kun olen ehtinyt pysähtyä ja hengittää.

Olen joskus nähnyt sellaisen stressitekijä -listan, jossa oli eritelty asioita, jotka aiheuttavat elämässä stressiä. Stressin kannalta ei ole olennaista ovatko asiat "hyviä" vai "pahoja", eniten stressiä aiheuttavat elämänmuutokset, olivat ne sitten iloisia tai vähemmän iloisia. Luulen, että jos nyt pääsisin pisteyttämään noita menneen vuoden tapahtumia, pisteet nousisivat aika korkeiksi. Työpaikkoja on ollut neljä, eikä mikään niistä ollut helppo tai hidastempoinen työ. Ja osasta niistä jäi käteen... no, ei ihan paras mahdollinen fiilis. Tähän päälle vielä opinnot, joita kuitenkin tein päätoimisesti. Etenkin kevät ja kesä menivät yhdessä sekopäisessä hujauksessa, eikä edellistä projektia tai tapahtumaa ehtinyt missään vaiheessa purkaa kun seuraava koitos puski jo päälle. Omat häät olivat maailman ihanimmat, mutta eivät varmaan kaikkein stressittömimmät. Häät tulivat kaiken muun hässäkän ohella melkein sivutuotteena ja kun tekeminen loppui kuin seinään, olivat hääasiat pitkään mielessä. Työasioita olen jotenkin päässyt miettimään vasta nyt. Tähän päälle vielä henkilökohtaisia asioita liittyen ystäviin ja terveyteen. Noh.. Ehkä tämä n. viikon blues on tosiaan ihan oikeutettua. Ja odotettavissa.

Äiti sanoi minulle eilen, että kyllä yhden päivän voi olla masentuntut. Ja piti sitten pitkän monologin erään minulle tuntemattoman ihmisen vaikeasta tilanteesta. (empatiaa, anyone?) Joka saikin minut tuntemaan häpeää omasta jumituksestani. Mutta vaikka kuinka yritän nyt rationalisoida oloani ja kiskoa itseäni sohvan pohjalta ulkoilemaan, urheilemaan, kirjoittamaan gradua, tapaamaan ystäviä ja syömään terveellisesti (eivätkö nämä ole juuri niitä asioita, joita tulisi tehdä?), se ei taida tapahtua ihan käden käänteessä. Ja hyväksyn sen nyt tässä virallisesti ja lupaan tehdä parhaani, jotta en ainakaan omilla valinnoillani pitkittäisi pahaa oloani.

Mutta silti, blääh.


torstai 20. lokakuuta 2011

Good just got better.

Muistatteko vielä sen superhalvan paidan, joka oli Hyvä Ostos h&m:ltä? Myös ihana Malena on ollut sitä mieltä. Sama kymmenen euron paita, nimittäin oli hänellä päällä juuri New Yorkin matkalla. Todiste siitä, että hyvä ketjuliikeostos voi olla sulassa sovussa outifitissa vaikka Mulberryn laukun kanssa.
<3 Kaunis Malena. kuva lainattu Malenami.com.

cheap shirt

Tämän paidan hengessä inspiroiduin ideoimaan vielä yhden asun sen ympärille. Tarvitsen talvishortsit!

Wistub Alsace.

Tampereen ravintolat piristävät syksyä taas Food is Art -tempauksella. Viime talvena nautimme Food is Artista Ravintola C:ssä. Tämän syksyn teemana on ollut Kyyttö, eli Suomen karja. Nyt teimme kulinaarikerhon kanssa varauksen Wistub Alsaceen, joka löytyy Laukontorilta. Alsacelainen tunnelma vei meidät mennessään, ja lopulta päädyimme Janikan kanssa päivän menuuseen ja Saarakaan ei maistanut kyyttöä vaan alkuruokana kylmäsavulohitimbaalin ja sitten pizzan munster -juustolla.
Alkuruokana sienikeitto. Ripaus gorgonzolaa. Mmm...

Saara fiilistelee timbaaliaan.
Ja seuralaisena täydellinen Riesling.

Mikään ei muuten päihitä fine dining -ravintolan asiantuntemusta ja asiakaspalvelua. On aina nautinto käydä syömässä paikassa, jossa henkilökunta osaa kertoa ruoan ja juoman alkuperästä, sekä tarinasta niiden takana. Alsacessa aitoon tunnelmaan on panostettu, koriste-esineet ja astiatkin on tuotu Alsacesta asti, viinit maahantuodaan itse. Opiskelijana tällaiseen voi panostaa kerran, pari vuodessa. Mutta iloakin siitä riittää pitkäksi aikaa!
Oi, kuuletko timbaalin kutsun?

Tässä suunnittelen Janikankin keiton syömistä.
Kalaa ja jokirapua juurespyreellä. Vesi herahtaa kielelle vieläkin!

Jälkiruokana täydellinen creme brulée. Omnomnom..
Jonka pinta räsähti täydellisesti kun sen rikkoi lusikalla. Haluan oppia tekemään näitä! Ja haluan oman pienen polttimen!

Toivottavasti Food is Art valtaa Tampereen taas talvella. Viime vuonna bonusta oli, että kaikki ravintolat tarjosivat hurjan hyvän hinnan koko menulle. Tänä vuonna Alsacessa kyyttö jäi maistamatta, mutta lauantaina makustelimme Marusakissa kyyttö -sashimia, joten voin laskea osallistuneeni tapahtumaan! Facebookistakin Food is Art -löytyy. Tällä erää kyyttö -teemaa voi testailla vielä lauantaihin 22.10 asti, joten pikaisesti pöytävarausta tekemään!

maanantai 17. lokakuuta 2011

Hullun Poron Brunssi

Olenko jo maininnut, että aviomieheni rakastaa aamiaisia ja buffetteja? Mikään ei yhdistä näitä intohimoja tehokkaammin kuin brunssi. Viikko sitten vietimme viikonloppua Tampereella ja etsin tietoa siellä tarjottavista brunsseista. Ihania muistoja oli viimeksi Turusta, Blankon brunssi oli niiin herkullinen! Ennen Koskikeskuksen remonttia kävimme joskus Sahan brunssilla, joka oli hurjan hyvä. Nyt kun Sahaa ei enää ole, on Koskarin brunssi siirtynyt Hulluun Poroon. Brunssia tarjoillaan lauantaisin ja sunnuntaisin klo 12-18 ja hintaa sillä oli n.17 euroa.
Notkuvat pöydät. Tarjolla oli aamiaista ja ihan lämmintä ruokaakin, paljon leikkeleitä, tuoreita salaatteja ja hedelmiä (mansikoita!), leipiä, voisarvia ja karjalanpiirakoita, kakkua ja muita herkkuja.

Olimme matkassa Elinan ja Saulin kanssa. Kuvat otettiin vasta lähdön hetkellä, mutta parempi myöhään kuin ei ollenkaan!

Jälkkärikakut olivat mumsmumsmums.

Plussaa Hullulle Porolle laajasta ja maukkaasta valikoimasta, miinusta siitä, että kun jokin herkku loppui, ei sitä tuntunut tulevan lisää lainkaan. Tämä on kyllä kokemukseni mukaan aika yleinen brunssiprobleema, mutta äärimmäisen harmittava yhtä kaikki.
Tampereella on muitakin brunssipaikkoja, joita voin ihan mielelläni lukijoiden iloksi kartoittaa tulevaisuudessa. Ainakin klubin brunssi on tunnettu, lisäksi Tampereella brunssivillityksen varmaan aloitti kahvila Valo. Lisää brunssivinkkejä saa antaa oikein mielellään!

perjantai 14. lokakuuta 2011

Hämeenkadun Appro - the morning after.

Todistaakseni väitteen "vanhakin vielä jaksaa" todeksi, osallistuin näin viimeisenä opiskelijasyksynäni ensimmäistä (ja viimeistä...nyyyh) kertaa legendaariseen Hämeenkadun Approon. Kuulin jostain, että menestyksekkäitäkään yliopisto-opintoja ei lasketa lukuun, mikäli opiskelija ei ole ainakin kerran opintojensa aikana kokenut Hämpin appro -tapahtumaa.
Terveiset vaan. Täällä kaiken kokenut.
 Kyseessähän on siis kertakaikkisen hieno tapahtuma, jossa 5 000 tulevaisuuden kirkkainta toivoa valtaa Tampereen keskustan - erityisesti kaikki sen baarit, kuppilat ja hampurilaisravintolat. Haalarikansa (ja minä todella nolosti ilman haalareita) kerää appro -passiin leimoja, joita vastaan sitten saa tutkintomerkin.

Itsehän näin noviisina suoritin tuota Approa, joka irtosi 5 leimalla, jotka on suoritettava neljässä tunnissa. On ihan mukavaa, että oikeat opinnot ovat pidemmällä kuin appro -menestys. Kolme ihanaa
ystävääni Saara, Janika ja Maria suorittivat Emeritys Professorin arvonimen. 
Onnittelut heille!
Oli mahtavaa olla todistamassa tätä tapahtumaa ja sen tuottamaa riemua! Heidän osaavissa käsissään oli myös reitin suunnittelu ja ajoitus. Janika oli varustautunut jopa uimavalvojan pillillä, joka soi kerran kun aika oli puolivälissä, kahdesti kun oli aika lähteä. Täydellistä organisaatoorista otetta!! Ystävät osallistuivat kuudetta kertaa ja olivat ansiokkaasti joka kerta saaneet uuden tutkinnon kasaan. Näin hyvin ei käy kaikille. Otetaan esimerkkinä ystävämme - käytetään vaikka huonoa salaniemä "Jarppi" - joka oli suorittamassa laudatur -tutkintoa jo neljättä kertaa. Ja epäonnistui TAAS! Olin eilen kamalan kiukun ja pettymyksen vallassa, koska "Jarpin" tutkintoa suoritettiin kuitenkin neljän ihmisen voimin (huijaamista!) tuloksen varmistamiseksi. Ja kaikki tuo "työ" olikin turhaa. Ehkäpä "Jarppi" kärsii menestymisen pelosta. Kun tutkintomerkkejä suorittaa vain n. joka viides vuosi, voi Approon osallistua kirkkaasti vielä 50-vuotissynttäreihin asti. Oikeastaan siis aika nerokasta!

Leimoja saa ravintoloissa listatuista alkoholijuomista (hanajuomat, virtanen, shotteja, ravintolasta riippuen), mutta onneksi myös jäävedestä sekä McDonaldsin Big Mac -hampurilaisesta ja joistain muista tuotteita. McDonald's ja Hesburger vuorottelevat osallistujina, juomapainoitteisista ravintoloista mukana ovat lähes kaikki keskustassa sijaitsevat yritykset. Miesten ja naisten vaatimukset ovat vähän erilaiset (naisten tarvitsee kerätä vähemmän leimoja), ja tohtorintutkintoon sekä emeriitukseen saa aikaa tärvääntyä 5 tuntia.

Näin tuoreeltaan seuraavan aamuna (miten voinkaan olla jo bloggaamassa!?) tuli mieleeni tehdä lista Hämppiksen plussista ja miinuksista. Mutta mieleen tulee pelkkiä plussia!!

Tässä siis lista Hämeenkadun Appron hyvistä puolista:

+ Juominen. . tai siis Appro aloitetaan niin aikaisin, että pääsin kotiin jo klo 23 jälkeen! Kuinka kätevää! Yleensä vain juhannuksena tulee aloitettua bailaaminen jo neljän aikaan iltapäivällä.
+ Mahtava tunnelma. Liikenteessä pelkkiä ystäviä.
+ Hurjan halpaa. Suosittelisin appron aikaan kaikki buddjettitietoisia väkijuoman ystäviä käymään ulkoilemassa. Approhinnat loppuvat kuitenkin jo klo 22 (mikä on siis täyttä plussaa!)
+ Tulee tutustuttua aivan uusiin ravintoloihin ja baareihin kun Appro -ruuhkia yrittää välttää taktisilla reittivalinnoilla.

Pakko hakea vesituoppi ja katsoa pari jaksoa 30 rock -sarjaa... Kirjoittaisin "pusss", mutta kukaan ei halua kokea sitä tänä aamuna.

Loppuun vielä vinkki: Jos olet aikeissa tehdä syysmatkan Tampereelle, jonka aikana olisi kiva käydä ostoksilla ja syömässä ÄLÄ tee sitä samana päivänä kuin Hämeenkadun Appro. Se olisi hirveä, hirveä virhe. Tee se jonain aivan muuna päivänä.

tiistai 11. lokakuuta 2011

Sorel -asuja.

sorel1
sorel 2


Näin olen miettinyt, että Sorelin muhkeat talvisaappaatkin näyttävät pakkasilla vielä aivan hyvältä ja rokkaavilta. Mitä mieltä olette? Onko joku asu ehdoton suosikki/inhokki? Miten itse yhdistät käytännölliset talvikengät? Vai kipitätkö mieluiten talvipakkasilla ja liukkaillakin keleillä korkeakorkoisissa nilkkureissa tai saappaissa?

warm and cozy


Keltainen kaupunki.

 Ne tulivat taas.
En muuten nauttinut yhtään perinteikästä Hullut Päivät -donitsia! Edullinen Ben&Jerry's jäätelö Delin puolelta houkutti liikaa, mutta näin jälkikäteen hassattu donitsimahdollisuus vähän kaivelee...
Katukuva näytti syksyn keskellä kumman kirkkaalta. Eikä se johtunut pelkästä auringonpaisteesta. Miten noita kasseja riittikin jokaiseen käteen roikkumaan Itsenäisyydenkadulta Keskustorille asti?
 Viikon it-bag.
Hullut päivät ovat muodostuneet jo aivan pakolliseksi puolivuosittaiseksi tapahtumaksi. Keväällä jo kerroinkin, kuinka valmistautua Hulluille Päiville. Harmittavasti aivan kaikki eivät ole ohjeitani löytäneet, sillä niin monet lastenvaunut (!!!) tavaratalossa nytkin pyörivät. Voi hyvänen aika. Kaikella kunnioituksella kaikille teille mammoille, mutta mikä ihme siinä on, että väkisin täytyy tunkea huutavan lapsen ja möhkälemäisten rattaiden kanssa tupaten täyteen tavarataloon? Kai nyt tunniksi tai kahdeksi löytyy JOKU hoitopaikka?? Ylipäätään en paheksu lasten kanssa liikkumista, mutta kuumissaan olevat ja tuskaiset lapset eivät varmasti ole kenenkään edun mukainen ilmiö noissa tsembaloissa. Tai näkyihän siellä tosin joitain naisihmisiä myös tyhjien rattaiden kanssa. Ihan kaksplussan foorumia lukemattakin tiedän kyllä, mistä on kyse: oma takki, laukku ja ostokset kulkevat tosi kätevästi rattaissa. Aaargh! (vai hetkinen.. mistä saisin keväälle lainaan omat lastenrattaat?)
Tässä oma löytöni syksyn Hulluilta Päiviltä: Sorelin talvisaappaat, joista olen viime talvesta lähtien haaveillut. Haaveiluista voi lukea TÄÄLTÄ. Harmaa oli sitä paitsi juuri mieleinen väri ja alennus tuntuva!
Onpas likainen matto...
Pakkaset tervetuloa!

Lisäksi viime viikon hankintoja:
Untuvatakki (tästä lisää myöhemmin)
Osis -hiuspuuteri
Hopeashampoo
Joululahjoja kummilapsille
Sukkahousuja
Björn Borgin nahkahanskat

Hullujen päivien ostoksiin ylipäätäänkin kuuluvat perustarvikkeet. Esim. suosikkikosmetiikkaa saa usein tosi hyvillä alennuksilla. Ainakin Sensain ripsivärin käyttäjän ei ole tarvetta ikinä ostaa sitä täyshintaisena, jos Hulluilla Päivillä uskaltaa santsata pariin ripsariin kerralla. Omalla kohdalla sama pätee Wolfordin sukkiksiin.

Kevättä odotellessa siis.