Balanssi.

Viime aikoina minua on pelottanut se, että elämä on liian ihanaa. Ihanan elämän yksi perusedellytys on suoraan sanottuna hyvä onni. Ja minulla on ollut sitä viime aikoina paljon. Tiedän, että jossain vaiheessa edessä on myös vaikeampia aikoja.

Harvemmin ammennan inspiraatiota Raamatun kertomuksista, mutta mieleeni tuli jokin aika sitten kertomus, jossa Josef selittää faaraon unen seitsemästä lihavasta ja seitsemästä laihasta lehmästä. Asiat menevät sykleissä. Seitsemän lihavan vuoden jälkeen tulee seitsemän laihaa vuotta. Ja toisaalta myös laihoja vuosia seuraavat lihavat, onnelliset vuodet. Epäonni pelottaa, mutta lohtua tuo se, että on saanut kokea näin ihanaa elämää. Hetkiä, joista saa voimaa silloinkin, kun on vaikeaa.

Elämässä on - ja täytyykin olla - tasapaino tai balanssi. Menneen vuoden plussia ja miinuksia seuraavassa:

Vaikeuksia:
1. Kohtasin narsistin (tai jopa sosiopaatin), jonka julmuudelle altistumista ei työyhteisössä voinut välttää.
2. Minulla diagnosoitiin endometrioosi.
3. Menneen kevään ja kesän ajan on välillä ollut niin kova kiire, että omaa jaksamista on epäilllyt.
4. Menetin elämästäni läheisen ihmisen.
5. En ole pystynyt/ehtinyt pitää niin huolta ystävistäni ja ystävyyssuhteistani kuin he ansaitsisivat.

Ihanuuksia:
1. Menin naimisiin ihanan miehen kanssa, jota rakastan äärettömän paljon.
2. Elämässäni on tärkeiden ja rakkaiden ihmisten laaja tukiverkko, jollainen on vain harvoilla. Olen siitä todella kiitollinen.
3. Olen saanut tehdä mielenkiintoisia, haastavia ja eteenpäinvieviä töitä.
4.  Minulla on ihana koti, harrastuksia ja intohimoja, joita voin toteuttaa.
5. Olen onnellinen. Olen tyytyväinen itsessäni.

Ihanuuksien puolen vaakakuppi on tällä hetkellä toista painavampi. Ja jos ja kun tilanne joskus muuttuu, tiedän, että ne ihmiset, joiden kanssa olen voinut jakaa iloni ovat myös valmiita jakamaan vaikeammatkin asiat.

Pussss.