Vaalean tukan ylläpito on haastavaa. Etenkin jos on sattunut mieltymään tuhkanvaaleaan, kylmän blondiin kuontaloon. a) Kotivärillä on mahdollista saada yksinomaan keltaiseen taittava vaalea tukka b) värjäyshoidot kuluttavat hiusta c) ainakin allekirjoittaneen herkkä päänahka kärsii ainaisista vaalennushoidoista.
Etenkin viime vuonna kärsin suunnattomasto amerikkalaiskampaajien ammattotaidottomuudesta skandinaavisen hiustyypin ja sävymieltymysten suhteen. California blonde on hunajainen ja kultainen, kylmää ja tuhkaista tukkaa pidettiin aivan hulluna tavoitteena. Eikä sitä osattu sen puoleen toteuttaakaan. Pari kertaa lähdin kampaajalta päänahka palaneena ja oikean sävyn löydyttyä vihdoin, tukka oli niin vaalea, että jo kahden viikon jälkeen juurikasvu oli huomattava (eikä oma juureni edes ole kovin tumma!). Suomessakin harhaosumia on ollut useammin kuin kerran; tukka on keltainen, juurikasvu näkyy heti, tummemmissa sävyissä oma värini jostain syystä taittaa värjätyn tukan parin pesun jälkeen todella kusisen väriseksi ja kerran lähdin kampaamosta tukka eric forresterin harmaanakin.
Nyt olen kuitenkin löytänyt sellaisen visionäärin kampaajakseni, jonka käsittelyssä tarvitsee käydä vain joka toinen kuukausi ja päänahkakin säästyy kovilta kemikaaleilta.
Salon Marjo Aholan Kirsi on ollut luottokampaajani nyt vuoden päivät. Hän on lähtenyt pitkän ja kestävän kehityksen linjalle; hiuksiani ei värjätä kokonaan, vaan Kirsi latoo juureen tiheästi vaaleata raitaa (joskus sekaan myös tummempaa) ja jättää näin oman juurikasvuni osittain näkyviin. Väri siis kasvaa ulos hienovaraisesti ja kampaamokäyntien välillä voi olla pitkäkin aika. Lisäksi hän värjää tukan tyven niin, ettei raitojenkaan väri tule aivan päänahkaan asti. Raidoituksen jälkeen pesupaikalla laitetaan pariksi minuutiksi viileä sävy ja voilá: hiusväriä voi skarpata kotona hopeashampoolla ja hoitovaahdolla ja Kirsiä ei tarvitse tavata kuin harvoin. Vaikka ihanaa seuraa onkin!
Blondeillahan on tunnetusti hauskempaa!
Pusssss,
Tinde
