Elämäni aakkoset: D niin kuin duunivaatteet.

Kamalan vaikeaa keksiä näitä aakkoskirjainten sanoja! D???!!! Pallottelin jo depistä, d-kuppia ja duuria, mutta mikään noista ei tuntunut juuri minun elämäni aakkosten D:ltä. Lopulta päädyin tähän duunivaate -aiheeseen, jota tulen käsittelemään tulevaisuudessa varmasti lisääkin. (Viime kevään pohdintoja täällä.)

Aloitin toukokuun alussa tutustussa työpaikassa 3 kuukauden pätkän, joten työvaateasia on siinä suhteessa taas ajankohtainen. Oma työpaikkani on toimisto, jossa pukukoodi on lähinnä casual. Varmasti jonain erityispäivinä on syytä pukeutua mekkoon tai siihen kaikkein konservatiivisimpaan housupukuun, mutta yleensä fiksut, siistit arkivaatteet ovat the way to go.

Ongelmallista oli kuitenkin löytää postaukseen kuvia; töihin lähtiessä tulee harvemmin näpsittyä kuvia itsestään (nim.merkki aina viime tingassa) ja töiden jälkeen olo (ja ulkonäkökin) on usein aika nuutunut. Yksi vaihtoehto olisi tietysti räpsiä PhotoBoothilla itsestään kuvia työpäivän aikana, mutta aivan niin julkea bloggailija en ainakaan vielä ole. Jotain kuvituksia työvaatetematiikkaan sopien kuitenkin löysin. Samalla hieman duunivaatefilosofiaa. Listen and learn.

Tässä vähän viime syksyn colour blocking -vimman asua. Tällaiset vaatteet päällä voisin oikein hyvin mennä töihinkin. Musta bleiseri on varmasti lähes jokaisen toimistotyöläisen vaatekaapin kulmakivi. Tämän kuvan bleiseri on boyfriend -mallinen ja merkkiä J.A.P. Se on kätevä heittää lähes minkä tahansa asun päälle. Työvaatteissa (kuten varmaan pukeutumisessani muutoinkin) olen värien ystävä. Jokaiseen päivään kuuluu jokin teemaväri. Se voi olla jotain suurta ja näkyvää, kuten uusi, tomaatinpunainen neuletakkini tai kuvan vihreät farkut. Toisaalta musta-valkoiseen tai vaaleanharmaaseen asuun voi lisätä väriä parilla pienellä asusteella.

Tämä asu ei ole mielestäni työasu. Tai ehkä voisin käyttää vihreää mekkoa jonain erityispäivänä. Jakku on kuitenkin uusi luottovaatteeni. Jigsaw'n pehmeä ja hieman venyvä jakku on supermukava päällä ja malliltaan vähän tyköistuvampi kuin edellisessä kuvassa näkynyt. Todellinen luottovaate.

Tässä kuvassa näkyy hitunen tehosteväriä punaisen vyön ja kaulakorun muodossa. Nämä vaatteet ovat hyvin lähellä sitä, mitä yleensä töissä käytän. Rentoa, asiallista, käytännöllistä. Liivin voisi korvata jakulla ja kengiksi vaihtaa mustat avokkaat, näin asusta saisi vielä vähän fiksumman.

Tämä DKNY:n luottomekko on palvellut monissa työtilaisuuksissa. Jostain syystä en osaa edes käyttää sitä vapaa-aikana. Bleiserin kanssa se on asiallinen, shaalin kanssa sopii periaatteessa vaikka cocktail -tilaisuuteen. Jalassa niinikään Eccon luottokengät. Nämä ovat olleet käytössä jo monta vuotta. Kuvassa ne eivät oikein tule oikeuksiinsa, kyseessä on siis nahkaiset, kiilakorkoiset avokkaat, jotka ovat mukavat kuin sukat.

Ylipäätään duunivaatefilosofiaani ehkä kuuluu tuttu sanonta "vähemmän on enemmän". Muutamalla, laadukkaalla perusvaatteella pääsee todella pitkälle. Käytä perusvärejä (mustaa, valkoista, beesiä, harmaata) ja yhdistele niihin rohkeampia värejä ja printtejä. Monikäyttöisyys on myös valttia. Työvaatteiden pitää olla helppoja muunnella ja yhdistellä. Tällöin parillakin asukokonaisuudella pääsee jo pitkälle!

Onko teillä luottovaatteita toimistoon tai muutoin töihin?

Elämäni aakkoset: C niin kuin City vs. Country.

Nämä aakkosten eksoottiset kirjaimet ovat kyllä vaikeita! C -kirjainta pähkäilin vaikka kuinka kauan, kunnes hoksasin, että pystyn valjastamaan sen jo muutoinkin blogikirjoitukseksi päätyvän teeman muotoon. Näin vastavalmistuneena maisterina kysymys kuitenkin polttelee: Minne asettua? City vai Country?

Kotikaupungissa Kokkolassa.

Ihan ensiksi on varmasti syytä todeta, että kaupunki ja maaseutu ovat suhteellisia käsitteitä. "Countrylla" tässä postauksessa viitataan kotikaupunkiini Kokkolaan, joka monen mittapuulla (uskokaa tai älkää) on melkoinen City. Kokkolassahan on periaatteessa vaikka mitä; kauppakeskus, useampikin hyvä vaatekauppa, teatteri, elokuvateatteri, konsertteja ja keikkoja ja muita kulttuuririentoja, yöelämää jne. Tännehän tullaan maakunnasta sekä ostoksille että pitämään hauskaa. Mistään "oikeasta" maaseudusta ei siis ole kirjaimellisesti kyse, vaikka sitäkin kyllä lähiseuduilta löytyy. Ja täsmentää täytyy myös sitä, että sinne "oikealle" maaseudulle emme varmasti ikinä muuta. En ole luontoihminen eikä metsissä tai pelloilla samoilu kuulosta minusta yhtään romanttiselta ajanvietteeltä. Tätä pienemmälle paikkakunnalle on vaikea kuvitella asettuvansa. Nytkin kun asumme keskustasta neljän kilometrin päästä, haaveilen muuttamisesta vielä lähemmäs keskustaa. Kuitenkin Kokkola edustaa minulle sopivan kokoista paikkakuntaa, jossa pyörällä pääsee joka paikkaan, jossa lapset voisivat itsenäisesti siirtyä harrastuksiin ja kouluun, jossa eläminen on helppoa.

Voisin puntaroida tätä ikuisesti. Niinpä paras keino pureutua asian ytimeen on laatia lista plussista ja miinuksista.

Harjoittelupaikan ulkopuolella New York Cityssä.

Country - tai siis Kokkola

+ Mahdollisuus asua tilavasti. Tällä hetkellä meillä on paritalon puolikkaassa käytössä n. 130 neliötä ja remonttihaaveet ovat myös toteutettavissa.
+ ...jopa kesämökki voisi kuulua suhteelliseen lähitulevaisuuteen.
+ Eläminen on helppoa: välimatkat ovat lyhyitä ja perhettä asuu lähellä.
+ Työelämän kannalta minulla on jo verkostoja, tunnen ihmisiä ja projekteihin on helppo lähteä mukaan kun toimintatavat ja toimijat ovat ennaltaan tuttuja.
+ Kokkola on kaupunkina ihana: on meri ja tavallaan kaikkea. Täällä on myös hyvä ilmapiiri ja henkinen tila ammentaa ruotsinkielisen rannikon tunnelmasta. On tekemisen meininki ja avoimuuden ilmapiiri. Tämä ei tosin päde koko Keski-Pohjanmaahan...

- Välimatka maailmalle on pitkä ja kulkuyhteydet heikot ja kalliit. Siis pääseehän täältä joka paikkaan. I know, I know. Mutta ero siihen, että asuisi Helsingissä ja voisi lähteä viikonlopuksi Pariisiin tai neljäksi päiväksi New Yorkiin on silti aika valtava.
- Ei kiinnostavia työpaikkoja. Olen kranttu. Tiedän, että täältä varmasti löytyy jotain töitä, mutta ero työn ja uran välillä on aika iso. Haluan (tai oikeammin TARVITSEN) työn, jossa pääsen käyttämään osaamiseni koko kapasiteettia. Työn, jossa pääsee etenemään, joka on monipuolista, jossa on kansainvälinen ulottuvuus. Niitä tästä kaupungista ei kovin montaa löydy. Ja vielä vähemmän niitä, joihin nuori nainen pääsisi heti tai edes etenemällä. Nuoret naiset jämähtävät tässä pitäjässä - ja tällä alueella - sihteeri- ja assistenttitöihin, eivätkä nouse johtotehtäviin, koska johto yleensä rekrytoidaan aina ulkopuolelta. Huoh. Tässä oma näkemykseni. Prove me wrong.
- Ihan kaikkia tarvitsemiani tuotteita ja palveluita ei täältä saa. Näistä keskeisimmät: sokerointi, Wolfordin sukkahousut, hyvä leipä. Oikeastaan, jos Kokkolaan muuttaisi Stockmann ja yksi täyden palvelun kauneushoitola (kuten Tampereen UPEA Feel It), elämä täällä olisi lähes täydellistä.

- Ravintolavalikoima on yksipuolinen, yöelämä yksiulotteinen.

Maalla tai kaupungissa - sisämaahan en lähde!

City - ehkä Helsinki, Lontoo tai New York

+ Työpaikkatarjonta on aivan omaa luokkaansa. Mielenkiintoisia, haasteellisia työpaikkoja on. Tosin kilpailukin on kovaa.
+ Tarjonta kaikessa kulttuurista palveluihin tai ostoksiin on satakertainen. Ainakin "oikeissa" suurkaupungeissa (= New York) mitä vain saa mihin aikaan vain.
+ Omasta autosta voisi ehkä luopua. Julkinen liikenne toimii.
+ Suurkaupungeissa on vain jotain niin jännittävää. Kuhina, syke, loputtomat mahdollisuudet. Mitä tahansa voi tapahtua. Kenet tahansa voi kohdata. Tuntuu, että se pitäisi päästä vielä kokemaan.

- Eläminen on kallista.
- Asuminen on kalleinta. Kun nyt meillä on kolme makuuhuonetta (eikä yksikään ole muuten tyhjänä!), miten voitaisiin mahtua enää kaksioon? Ajatus on ahdistava.
- Liikkuminen on tavallaan vaivalloista, työmatkaan voi mennä ikuisuus.
- Kaupungin hälinä on myös uuvuttavaa. Työpäivän jälkeen ihmiset eristäytyvät pieniin asuntoihinsa, naapureita ei tunneta, yhteisöllisyyttä ei ole, kukaan ei piipahda kahville hetken mielijohteesta.
-  Työelämä on hektistä ja sille on omistauduttava.

Noin. Siinä plussia ja miinuksia ja pää on aika pyörällä. Jonain päivänä tuntuu, etten haluaisi lähteä täältä minnekään. Joskus taas tuntuu todella vahvasti siltä, että ei tämä meidän loppuelämä nyt ihan vielä voi alkaa. Siinäpä mietittävää. Kuitenkin tulevaisuuden näyttää varmastikin pitkälle juuri tuo työtilanne. Suunta on sinne, missä unelmaduuni odottaa.

Mitä ajatuksia teillä, rakkaat lukijat, on tästä aiheesta. Onko samanlaisia elämäntilanteita? Millä tavoin teitte omat valintanne? Katumuksia? Suosituksia? Kaikki otetaan jälleen kerran suurella kiitollisuudella vastaan!

Kuinka pärjätä työelämässä?

Blogini funktiohan on alusta asti ollut toimia jonkinnäköisenä "how to" -palstana. Mikäs olisikaan universaalimpaa kuin työelämässä sukkulointi. Suomessa ne naiset, jotka eivät joudu kohtaamaan työelämää (ja vieläpä nimenomaan naisena) ovat todella harvassa. Housewife -kulttuurihan meiltä puuttuu. Nyt taas työyhteisössä toimivana ja erilaisia ilmiöitä paljon pohtineena aion antaa joitakin vinkkejä siihen, kuinka töissä pärjää. Mallina voivat toimia Mad Menin ihanat naiset.

Joanilla on tilannetajua ja tyyliä. Seksistinen 60 -luku on onneksi mennyttä, mutta osa nikseistä on edelleen ajankohtaisia.

1. Meillä Suomessa ei anneta läheskään tarpeeksi arvoa sosiaaliselle kyvykkyydelle. On yhdentekevää millä alalla teet töitä - me kaikki teemme töitä ensisijaisesti ihmisten kanssa. Olivatpa nuo ihmiset sitten asiakkaita, työtovereita tai vaikka tutkimuskohteita, se tapa, jolla olemme heidän kanssaan tekemisissä vaikuttaa kaikkeen. 

2. Asenne ratkaisee. Työt voi tehdä vaikeasti tai helposti. Ne on joka tapauksessa tehtävä. En voi kuvailla kuinka kyllästynyt olen siihen, että jotain asiaa hoitaessani saan ensimmäisenä kuulla selostuksen työkaverin, pomon tai kollegan päivän ja viikon aikataulusta. Meillä kaikilla on kiire. Meillä kaikilla on paljon töitä. Ne on silti hoidettava. Kanssakäymisestä ja yhteistyöstä voi tehdä myös mukavaa.

Joan pärjää miesten maailmassa.

3. Hanki selkäranka. Kaikkia ei voi eikä tarvitse miellyttää. Kenenkään työnkuva ei loppupeleissä ole olla kaikkien mieleen; sellainen tavoite lamaannuttaa. Meidän täytyy kuitenkin pystyä seisomaan omien valintojemme ja oman työpanoksemme takana.

4. Vettä hanhen selkään. Palaute on hyväksi. Ja on tärkeää osata ottaa sitä vastaan ja ottaa siitä opiksi. Kuitenkin yhtä tärkeää on osata ohittaa kritiikki, joka kumpuaa muiden pahansuopuudesta tai vaikkapa stressistä.

5. Valitse taistelusi. Kaikki loukkaantuvat joskus. On kuitenkin tärkeätä närkästyneisyyden tai kaltoinkohtelun hetkellä miettiä, "kannattaako?".  Jokaista kiistaa, väärinkäsitystä tai väittelyä ei voi voitaa, eikä sillä useimmiten ole edes mitään väliä. Kuitenkin on myös aikoja, jolloin on pakko pitää oma puolensa ja vaatia oikeudenmukaisuutta. Kun tuollainen hetki tulee, pidä periaatteistasi kiinni.

6. Älä lähde paskanjauhantaan mukaan. Piste.

7. Pidä siskojen puolta. Ole naisten nainen. Miesten naisen - sellaisen, joka liehittelee esimiehiä, peesailee ja keittelee kahvia samalla kikatellen ja väheksyy ja pyörittelee silmiään muille naisille - haistaa halvasta hajuvedestä jo nurkan takaa. Älä ole tällainen nainen. Näpäytä reilusti (mutta huumorilla!) seksistisen kommentin möläyttäjää. Nainen, joka ei ole tänä päivänä rehellisesti feministi, on vialla päästään.

Muistatko tätä typyä ykköskaudelta? En minäkään.

8. Älä makaa pomon kanssa.