Young professional -dilemma.

Ensialkuun pitää pyytää vanhalta opiskelukaverilta nöyrimmästi anteeksi! Koko kesän on ollut vakaa aikomus tarttua tähän dilemmaan ja ratkaista varmaan aika yleinen ongelma. Juttuhan lähti noista duunivaateteemoista. Sain alkukesästä seuraavanlaisen kyselyn:

"Hei Tiina! Voi olla, että olet jo kyllästynyt pukeutumisneuvontaan, mutta täällä yksi opiskelututtu kaipailisi apua, ja sulla selvästi tuntuu olevan silmää näille asioille. Olen menossa kolmatta kesää samaan kunnanvirastoon, mutta tällä kertaa eri hommiin. Olen aiempina kesinä ollut perustoimistohommissa ja oikeastaan pukeutunut sen mukaisesti. Yleensä työvaatetustani ovat olleet erilaiset trikoiset värikkäät tunikat tai paidat, villatakit tai bolerot ja siistit farkut tai leveähelmaiset hameet. Olen joskus miettinyt, että vaatetukseni saattaa olla osasyynä siihen, että saan osakseni hämmästelyä, kun "oikeasti osaankin tehdä vaativia töitä". Eli ehkä annan vaatteillani väärän kuvan itsestäni. Haluaisin siis siirtyä pukeutumaan vähän ammatillisemmin, jolloin työkaverit ja muut (luottamushenkilöt, kuntalaiset ym.) ehkä ottaisivat minut vakavammin. Paikka on kuitenkin tuttu ja en haluaisi tehdä siirtymää liian läpinäkyvästi, tyyliin jakkupuku ja avokkaat.. Olen nuori ja näytän nuorelta."

Tämä ensimmäisten oikeiden työpaikkojen pukukoodin pohtiminen on minullekin ajankohtainen asia. Ja varmaan ylipäätään opiskelijasta työntekijäksi muuntautuminen vaatii monelle jonkinlaisen tyylikriisin, josta voi sitten jatkaa eteenpäin eleganttina, opiskelijakauhtanoista kuoriutuneena Feenix -lintuna. Ensimmäisenä suosittelisin tekemään duunivaateinventaarion. Ne olennaiset peruselementit todellakin löytyvät tästä postauksesta. 

Kaikkea vanhasta vaaterepertuaarista löytyvää ei todellakaan ole syytä heivata roskalavalle; säilytä kivoimmat ja siisteimmät vaatteet. Kaikki pesussa kauhtuneet, nukkaantuneet, haalistuneet ja venähtäneet trikoovaatteet on kuitenkin hyvästeltävä; trikoo on materiaalina aika vaativa ja huonolaatuinen trikoo näyttää käytön merkit kyllä todella anteeksiantamattomasti. Siistit farkut käyvät toimistotöihin erinomaisesti, hameet myös; kuitenkin välttelisin leveähelmaisia maksihameita, koska ne saavat kantajansa helposti näyttämään siltä, että hän kuuluu luomumessuille ja folk music -tapahtumaan. Täyspitkä hame ei siis ehkä ole toimistoon se paras - tai ammattimaisin - valinta. 

Peruspäiviin suosittelisin seuraavanlaisia asukokonaisuuksia, jotka yhdistelevät varmaan ihan mukavasti vanhaa ja uutta työtyyliä.  

Tämä asu yhdistää vanhasta garderoobista printtitunikan ja legginsit. Musta bleiseri tuo ryhtiä asuun - mihin tahansa asuun - hanki sellainen välittömästi! Asu on päällä yhtä mukava kuin pyjama, mutta jakun ja avokkaiden yhdistelmä tekee siitä silti salonkikelpoisen. Tämä päällä voisi vaikka vähän edustaa. Tunikan kanssa toimii iso statement -koru.

Tämä asu rakentuu asiallisten farkkujen ympärille. Farkut ovat hyvä perusvaate, joiden ympärille voi töissäkin rakentaa monta erilaista asua. Vanhasta vaatekaapista halusin käyttää sekä neuletakkia, että trikoopaitaa. Raikkaat raidat tuovat vastapainoa rentoon ja värikkääseen neuleeseen. Asusteisiin voi rohkeasti lisätä vielä uuden värin. Valitsin käytännölliset ja tänä syksynä ultratrendikkäät tohvelimalliset loaferit ja nahkaisen käsikorun. Nuorelle sopivaa, hauskaa, mukavaa ja silti tyylikästä!

Halusin käyttää viimeisessä asussa hametta ja boleroa. Suosittelen töihin suunnilleen polvipituista hameen helmaa (joskin myös pohjepituinen on nyt ajankohtainen). Leveä helma tuo 50 -luvun fiiliksen, eikä se mielestäni haittaa. Laadukkaat perustrikoot ovat monikäyttöisiä; niitä kannattaa olla monessa värissä. Punainen tuo sinivalkoiseen asuun hauskan väriläiskän. Ballerinat ovat työvaatekaapin peruselementti; helpot ja mukavat, silti naiselliset. Asun juju on lisäksi ryhdikäs nahkalaukku. Myös sellaisen tarvitset välittömästi, koska se tuo ryhtiä ja ammattiasennetta rentoihinkin asuihin. Mikäli nykyinen laukku on tekonahkaa, hylkää se kylmäsydämisesti. Tarvitset aitoa, laadukasta ja ryhdikästä sekä aikaa kestävää työlaukkua. Etenkin tämä viimeinen asu näyttää, että söpökin saa töissä olla! Kunhan et näytä liikaa paljasta pintaa. Myöskään koko asun ei pitäisi olla 50 -luvun tyylinen; yhdistele genre-elementtejä monikäyttöisiin perusvaatteisiin.

Noin. Toivottavasti tästä oli apua. Ja toivottavasti tämä ei tullut auttamattomasti liian myöhään.

Ja lisädilemmoita otetaan edelleen vastaan!

Täydellisen laukun metsästys.

 

Niin kauan kuin olen reissannut kahden kaupungin väliä on tietoisuudessani kummitellut enemmän tai vähemmän akuutisti täydellisen laukun löytäminen. Etsintä on siis jatkunut, joskus kuumeisesti, joskus passiivisesti, jo viiden vuoden ajan. Määritelmä täydelliselle laukulle on tässä ajassa muuttunut ja muovautunut, mutta varmaan noin kolme vuotta olen etsinyt laukkua, joka täyttäisi seuraavat kriteerit:

1) aitoa nahkaa

2) tarpeeksi iso läppärille, koulutavaroille jne. kamoille, joita on roudattava viikoittain kaupungista toiseen

3) useita lokeroita, jottei tavaroiden ainoa löytötekniikka ole se, että laukun kumoaa ylösalaisin

4) kaksi hihnaa, jotta laukun saa heitettyä olan yli crossbody -tyyliin sekä olalle lyhyemmällä hihnalla

5) vetoketju, etteivät tavarat ole muiden nähtävillä tai helposti napattavissa

6) tyylillisesti sikamagee!!! (ja sopii tietysti kaikkien vaatteideni kanssa.)

Tässäpä aikalailla normisetti mukana kulkevista tavaroista, joskin todellisuudessa tavaraa on vähän enemmän ja onneksi mahtuukin hyvin mukaan! Oikeasti laukun vetskarit ovat kaikki hopeisia, toisin kuin miltä tässä kuvassa näyttää.

Näin useamman vuoden metsästyksen aikana oli jo hetkiä, kun luulin, ettei näin tiukkoja kriteereitä täyttävää laukkua edes voi löytyä. Useita kertoja ajan mittaan meinasin jo haksahtaa vähemmän täydellisiin yksilöihin ja ehdinkin hankkia pari edullisempaa kassia, joista tiesin jo kättelyssä, etteivät ne tyydytä vaativia tarpeitani.

Sitten viime syksynä silmiini osui Nordströmin nettikaupasta Tano -merkkisen Tumbleweed -laukku, joka ensi silmäyksellä näytti yllättäen täyttävän kriteerini! Hinta oli korkea, mutta olisin täydellisestä laukusta ollut totuuden nimissä valmis tässä vaiheessa maksamaan jo paljon enemmänkin. Epäilys tietysti oli, kun en ollut Tanon laukkuja ikinä nähnyt livenä. Rohkaistuin kuitenkin haaveilemaan laukusta, kun sen arviot keskustelupalstoilla olivat niin ylistäviä.

Julkista polemiikkia laukkuasiasta on kotona käyty ja ihana poikaystävä vihjaisi olevansa halukas hankkimaan minulle Tanon joululahjaksi. Jouluna paketista paljastui tosiaan kyseinen laukku, ja ilokseni pystyin toteamaan sen olevan aivan täydellinen. Nahka on pehmeää, mutta kestävää ja tuoksuu hyvältä. Vetoketjut toimivat todella hyvin ja saumat on niin hyvin tehty, että painavanakin laukku kestää menossa. Pidän laukun ulkonäöstä hirveän paljon ja se menee täydellisesti kaikkien asujen kanssa. Se on tarpeeksi iso jopa overnight -laukuksi, mutta myös tarpeeksi raflaava, jos lähden illalla ulos (ei ehkä yökerhoon, mutta itsehän suosin pystybaareja). Parasta ehkä ovat kuitenkin kaikki taskut! Isoon taskuun menee läppäri ja luentolehtiöt, ylimpään taskuun kalenteri, laturit, penaali ja muut elektroniikkakamat, keskitaskuun lompakko ja silmälasikotelo, pienistä taskuista löytyy omansa huulirasvalle ja pastilleille, nenäliinoille, kännykälle, avaimille ja purkalle. Kuinka yksi laukku voi helpottaa elämää näin paljon??!

Enää Tano -laukkuja ei Nordströmiltä näy saavan, mutta tätä mallia myy näköjään ainakin Piperlimen nettikauppa.

Tinde