Kesäjuhladilemma.

Sain kommenttiboksiini kysymyksen:

Moi!
Jos vielä analysoit kutsussa olevia pukukoodeja, niin kysyisin mitä on mielestäsi "kesäinen juhla-asu". Tilaisuus on päiväsaikaan oleva kesäjuhla (klo 12-17), jossa paikalla myös ministeritason ihmisiä. Voiko mekko olla polvipituinen? Sukkikset on parempi varmaan laittaa jalkaan, joten varpaiden ei varmaan sovi pilkottaa korkkareista?
Kiitos!

Analysoinhan minä! (Todella hienon kuuloinen sana tuo analysointi tässä yhteydessä.)

Ihan hyödyllinen tieto olisi ollut se, missä ympäristössä juhla pidetään. Pukeutumiseen vaikuttaa nimittäin aika paljon se, toimiiko juhlapaikkana jokin rento ulkotila vai jokin virallisempi sisätila tai vaikkapa virastoympäristö. Myös se, onko tarjoiluna esimerkiksi lounas tai vain kesäinen juoma tai cocktail -paloja voi vaikuttaa juhlan luonteeseen. Entä onko kyseessä juhla, jossa vain pistäydytään tuon aikaraamin puitteissa vai ovatko kaikki juhlijat paikalla alusta loppuun? Entä onko juhla arkena vai viikonloppuna? Toki myös oma rooli vaikuttaa; oletko juhlissa vieraana vai viran puolesta. Emmeköhän kuitenkin voi laatia kysymyksen perusteella jotain viitteellisiä ohjeita ja muutaman esimerkkiasun.

Noihin kysymyksiin vastaisin näin; Mekko voi päiväsaikaan olla polvipituinen tai vaikka vähän lyhyempikin. Päivätilaisuuteen täyspitkän mekon / hameen pukeminen olisi itseasiassa vähän erikoista (vaikka rennompiin kesäjuhliin voi toki harkita maksimekkoakin). Sukkisten pakollisuus riippuu mielestäni ympäristöstä, lämpötilasta ja helman pituudesta. Ulkotilaisuudessa sukkiksia ei tarvitse käyttää, mikäli paikkana taas toimii jonkin viraston kokoussali, sukkikset voivat olla paikallaan. Mikäli lämpötila on todella kuuma, olisi sukkisten pukeminen vähän hassua - silloin sääret voivat olla paljaat. Pidemmän helman kanssa ilman sukkiksia juhliminen on myös ihan ok. Nykymaailmassahan löytyy myös sukkiksia, jotka ovat varpaastakin lähes näkymättömät, joten varpaatkin voi ihan hyvin paljastaa. Kenkiä on niin moneen lähtöön, että varpaat voivat pilkottaa aika konservatiivisestikin; jalkaan ei kannata laittaa mitään Katie Price -henkisiä remmikorkkareita - ne voi säästää striptease -esityksiin.

Huomionarvoista on muuten sekin, että nuo ministeritason ihmiset (tällä ymmärrän kirjaimellisesti nykyiset ja entiset ministerit, koska ihmistasona tuo joukko on kovin värikäs!), pukeutuvat kesäjuhlaan myös rennommin. Miesministerillä ei välttämättä ole tummaa pukua, vaan esim. vaalea bleiseri ja krakin on voinut jäädä asusta pois. Naisministeri saattaa tulla tapahtumaan kesämekossa.

Ylipäätään lähtisin tähtäämään asulla rennon asialliseen tyyliin, joka on kesäinen ja hieman trendikäskin, mutta silti juhlava. Ehkäpä tähän tyyliin:

Tämä asu on nuo ylläolevat muuttujat huomioonottaen kaikkein sallivin. Kokonaisuus käy siis ulkotilaisuuteen tai juhlavampaan ympäristöön. Asu koostuu kahdesta osasta; kesämekosta sekä klassisesta jakusta. Tähän esimerkkiin valitsin kukkamekon, jonka siluetti on naisellinen ja vähän retro olematta kuitenkaan liian kellohelmainen tai söpöilevä. Musta jakku toimii aina; kesällä kuitenkin lyhyempi malli, vajaamittaiset hihat ja "waterfall" -miehusta sopivat tilanteeseen. Asusta statement -laukulla, nudeilla ja klassisilla kengillä ja yksinkertaisilla koruilla. Voilá.

Tämä silkkihousujen ympärille rakentuva kokonaisuus on asuista rennoin. Tämä käy hyvin ulkotilaisuuteen - etenkin jos tilaisuudessa pitää taiteilla esim. nurmikolla. Housut käyvät juhliin jos materiaali on juhlavaa silkkiä tai muutoin vähän kiiltävää. Trikookankaiset tai puuvillaiset haaremihousut jättäisin hellepäiviä odottamaan. Neutraali yläosa hillitsee housujen kuosia. Asusteet kannattaa niinikään pitää simppeleinä.

Virallisempaan ympäristöön taas lähtisin liikenteeseen kotelomekolla, jota voi asustaa kesäisesti. Musta kotelomekko kesäjuhlissa voisi olla tylsäkin valinta, joten sen kaveriksi kannattaa etsiä väriä ja muutoin kesäisiä ja kepeitä asusteita. Shaali tai huivi on jakkua parempi valinta konservatiivisen mekon kaveriksi, kuitenkin on hyvä varata mukaan jokin peite käsivarsille. Ilmasta riippuen sitä voi sitten käyttää enemmän tai vähemmän. Korut ovat klassiset helmet. Keltaisen kaveriksi maalaisin kynnet vähän beigeen taittavalla lakalla. Look on tavallaan konservatiivinen, mutta herkullinen sitruunankeltainen tuo siihen eloa.

Toivottavasti näistä löytyy inspiraatiota oman asun suunnitteluun! Mukavia juhlia ja terveisiä ministereille!

Puss!

Inside my diaperbag.

Vaippakassista löytyy:

- Lompakko, iphone, kalenteri, silmälasit, kynä, muistitikku, myslipatukka, ponnari ja huulirasva äidille.
- Neuvolakortti, kuumemittari, käsidesi ja bepanthen sekä pieniä muovipusseja likapyykille ja käytetyille vaipoille.
- Tutti ja varatutti minigrip -pussissa sekä tuttinaru (onko tuo virallinen termi?) sekä vauvan vesipullo.
- Vaippoja ja kosteuspyyhkeitä pienessä pussissa sekä laukun mukana tullut vaipanvaihtoalusta.
- Varavaihtokerta kangaspussissa (mummolaan mennessä varavaatteita on hyvä olla yhtä monta kuin vaipanvaihtokertoja, koska mummo sählää aina).
- Vauvan "rane" eli pieni vauvapeitto.
- Pinkki lohikäärmelelu sekä Sophie the Giraffe (jokaisen it-beibin ykköslelu), joka kulkee mukana erityisesti sitten kun vauva haluaa tarttua johonkin ja viedä sen suuhunsa.
- Itse vaippalaukku on MBMJ:n Eliza-a-baby diaper bag.
Kuvasta puuttuu pukluliina, joka on myös aivan ehdoton varuste!

Näiden kanssa ollaan aina menovalmiudessa!

Ensimmäisenä äitienpäivänä.

Kun on tuskallisen tietoinen siitä, että tämä lapsi on meillä vain lainassa
on tärkeää painaa mieleen,


miltä tuntuu vauvan paino käsivarsillani,

kun hän yöllä herää syömään niin nälkäisenä kuin olisi käynyt juuri nälkäkuoleman rajalla ja nukahtaa uudelleen rinnalleni käpertyen, lämpimänä vartaloani vasten,

kuinka paljon pelkäsin menettävänsä hänet jo ennen kuin häntä edes oli,

ja kuinka paljon sitä pelkään nyt,

että hänen unensa katsominen ja kuunteleminen saavat minut niin onnelliseksi,

miltä hänen hiuksensa tuoksuvat kun hän herää päiväunilta lämpimänä ja nihkeänä,

kuinka tiukasti hänen pienet sormensa käpertyvät minun sormeni ympärille,

miten pieni keho voi vavahdella sydäntä särkevästä itkusta, jonka syytä äiti ei tiedä,

että vielä pari kuukautta sitten en osannut kuvitella millainen hän olisi ja nyt en osaa kuvitella maailmaa ilman häntä,

miten hän voi valloittaa minut ja isän ja isovanhemmat niin totaalisesti,

ja kuinka olen pakahtua, pakahtua, pakahtua kun hän katsoo silmiini ja hymyilee ilman ensimmäistäkään hammasta,

miltä dramaattiset, kimeät kiukunkiljahdukset kuulostavat ja kuinka ne saavat äidin nauramaan,

että tunnistin hänet sillä hetkellä kun hänet annettiin rinnalleni juuri minusta tulleena,

ja että minun äitini on joskus hoitanut minua näin. Ja kuinka toivon, että hänkin saa joskus tämän kokea, koska kaikkia asioita ei voi millään selittää sellaiselle, joka ei ole niitä itse kokenut.


Kaiken tämän haluan painaa mieleeni ennen kuin kasvat isoksi. Äidin rakas.

Päivän pohdinnot.

VAROITUS! Seuraava blogiteksti sisältää äitiys -asiaa, joten jos aihe ei kiinnosta / aiheuttaa helposti korkeaa verenpainetta, tunne itsesi vapaaksi sivuuttamaan teksti.

HUOMIO! Teksti ei ole tarkoitettu tulkittavaksi neuvoiksi, kehotuksiksi tai aiheuttamaan syyllisyyttä tai ylemmyydentunnetta. Tekstissä esiintyy puhtaasti subjektiivisia tuntemuksia ja ajatuksia tuoreesta äitiydestä.

Sain palautetta:
 
Anonyymi sanoi...
en ymmärrä viiden lapsen äitinä, että kuinka sulla ei muka ole aikaa päivittää tätä mukavaa blogia useammin??? ei se yks lapsi voi viedä aikaa niin paljon, vaikka olis itkuinen/hoiettava. mutta tsemppiä!!!

Kiitos tsempeistä! Anonyymi ei jättänyt oman bloginsa osoitetta, jotta olisimme voineet kollektiivisesti tarkistaa, että hänellä on viiden lapsen äitinä on aikaa päivittää blogiaan usein ja säännöllisesti. Kuitenkin tämä palaute sai minut näkemään, että on ehkä aiheellista kirjoittaa muutamista asioista, joita muutoinkin olen viime aikoina pohtinut.

Tämäkö muka vaikea tyyppi?!

Totta on, että olen päivitellyt blogia viime aikoina todella harvakseltaan. Syy tähän on kaksinainen. Ensinnäkin blogi ylipäätään on elämänmuutoksen myötä tullut tienhaaraan; en tiedä kuinka paljon haluan vauva/äiti -juttuja blogissa jakaa tai käydä läpi ja toisaalta viime kuukausina ei ole hirveästi ollut mielenkiintoa juuri mitään muita asioita kohtaan - tai niitä asioita kohtaan, mistä yleensä olen bloggaillut. Koko vanhemmuustematiikka on sellainen miinakenttä, että en välttämättä halua sotkeutua siihen. En halua väittää tietäväni mistään mitään, en halua päteä ja neuvoa ketään vauva-asioissa, en halua altistaa omaa vanhemmuuttani anonyymille arvostelulle. Olen siis suosiolla jättänyt bloggailun vähemmälle siksi aikaa, että tiedän mitä haluan täällä jakaa tai elämääni ja päähäni mahtuu muutakin kuin vauva-asiat.

Toinen syy on henkilökohtaisempi. Toisin kuin anonyymi kommentoija erehtyi uskomaan, vauva ei ole itkuinen, vaikea tai erityishoitoa kaipaava (tosin hullua olisi ajatella, että vain sellainen vauva veisi paljon äidin aikaa - kaikki vauvathan tarvitsevat ja ansaitsevat ihan erityistä hoitoa!), pikemminkin päinvastoin; meillä on mennyt aivan uskomattoman ihanasti. Vauva nukkuu yöt, herää kaksi kertaa syömään ja palaa sitten tuhisemaan, syöminen sujuu hienosti, mielipiteitäkin on - etenkin iltaisin, hän on aktiivinen ja jäntevä, katselee kiinnostuneena ympäristöä ja hymyileekin jo, vuorokausirytmi on löytynyt ja pysynyt samana jo kolmiviikkoisesta asti.

Ennen kuin vauva tuli en olisi ikinä voinut uskoa tätä onnen ja rakkauden määrää, joka elämääni on tullut. Se hetki, kun sain vauvan rinnalle muutti aivan kaiken. Vaikka tietysti raskaus valmistaakin vauvan tuloon on rakkaus vauvaan silti yllättänyt minut aivan totaalisesti. En ole ikinä ollut näin onnellinen. Ja on ollut luksusta, että kalenterissani ei ole ollut mitään ja olen oikeasti saanut keskittyä sataprosenttisesti tähän uuteen ihmiseen. Tutustua häneen ja viettää yhteistä aikaa. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen ollut täysin korvaamaton. Ja maailman paras. En välttämättä maailman paras äiti, vaan maailman paras äiti juuri tälle vauvalle.

Ensimmäistä kertaa elämässäni olen myös luvan kanssa saanut keskittyä vain tähän yhteen asiaan. Kukaan ei ole syyllistämässä jos juuri nyt en irtoa kulttuuririentoihin iltaisin, luottamustoimiin ja järjestötoimintaan, ystäviä tapaamaan tai töihin. Toivoisin siis, että kukaan ei syyllistäisi minua myöskään siitä, jos juuri nyt en irtoa päivittämään blogiakaan kovin usein. Minulle rakas ja antoisa harrastus pysyy sellaisena vain silloin, jos siihen ei sisälly stressiä.

Ainoa neuvo, jonka voin äitiydestä tällä kokemuksella antaa on se, että muiden äitiys ei liity omaasi millään lailla. Jos energiaa ja intoa löytyy harrastuksiin jo kun vauva on pariviikkoinen, se on hienoa - mutta ei liity kehenkään muuhun kuin juuri sinuun ja sinun vauvaasi. Jos taas vauvan tulon jälkeen haluaa pyhittää vaikka koko vauvavuoden yhdessäoloon ja suhteen rakentamiseen ja hoitamiseen ja jättää kaikki menot pois, sekin on ok - ja liittyy jälleen kerran vain sinuun ja vauvaasi. Oma toimintamallini löytyy varmaan noiden esimerkkien välimaastosta. Olen jättänyt vauvaa isän kanssa kahden ja toisaalta olemme myös vauvan kanssa yhdessä käyneet kylässä ja kaupungilla. Olemme tehneet juttuja, jotka nyt tuntuvat kivoilta. Se, miten joku toinen toimii tai mitä joku toinen ehtii tekemään, ei minua liikuta, toimintaani vaikuta tai juurikaan edes kiinnosta. Ainakaan en tunne mitään tarvetta verrata itseäni kehenkään muuhun - eikä pitäisi sinunkaan!

Me jatkamme nyt tätä kuherruskuukautta kaksistaan ja yhdessä iskän kanssa. Ja jatkan myös bloggailua. Omaan tahtiini ja silloin kun siltä tuntuu.

Puss!

Yummy Mummy Style.

Ehdinpäs! Vielä on viikonloppua hetkinen jäljellä. Olen eilisestä asti valmistellut postausta pari minuuttia kerrallaan kunnes yksi tyyppi on vaatinut välitöntä ja jakamatonta huomiotani. Miten äitibloggarit pystyvät tähän?!

Vauva täytti perjantaina kaksi kuukautta ja uusi elämä on alkanut asettua uomiinsa. Eilen saimme Mikon kanssa ensimmäistä kertaa vauvan nukkumaan ennen meitä ja katsoimme kaksistaan olohuoneessa jakson Walking Deadia. Olo oli lähes epätodellinen. Ehkä tämä merkitsee sitä, että ns. lapsivuodeaika rupeaa olemaan ohitse. Henkisesti olo on normalisoitunut ja fyysisesti pikkuhiljaa myös.

On siis aika ruveta miettimään kevätmuotia!

Tulevan parin vuoden ykkösasusteet tuoreella äidillä taitavat olla vaunut ja vaippalaukku. Tämä on minusta ihan ok. Vaunuthan ovat tosi kätevät siinä mielessä, että ne hoikentavat ja niiden taakse voi piiloutua! Mikon kanssa päädyimme Bugaboo -merkkisiin vaunuihin, jotka ovat aivan mielettömän ihanat. Samaan runkoon saa kiinnitettyä tosi kätevästi myös autokaukalon. Bugabooihin on saatavilla paljon lisäosia ja minulla on noiden mandariinin väristen kankaiden lisäksi myös pinkit, jotka muuttavat vaunujen ulkonäön täysin. Cityoloissa ne ovat hurjan kätevät kääntyvien eturattaiden ja keveytensä ansiosta. Suosittelen todella lämpimästi!

Toinen vakioasuste on vaippalaukku. Olen tunnetusti laatulaukkujen ystävä ja uskon vakaasti, että laatu korvaa määrän laukkuasioissa. Perehdyin vaippalaukkutematiikkaan kattavasti jo odotusaikana ja oman näköistä laukkua ei todellakaan ollut ihan helppoa löytää. Koska laukku kulkee pitkän aikaa aina mukana ja on käytännössä myös äidin käsilaukku ajattelin heti, että laukun pitää olla sellainen, jota käyttäisin muutoinkin. Mikäli laukku olisi käyttökelpoinen myös vaippa-ajan jälkeen, voisin hyvällä omatunnolla satsata siihen vähän enemmän. Käytännöllisyys on hankinnassa tietysti kaiken a ja o; vaippalaukun kohdalla tämä merkitsee paljon lokeroita sekä sitä, että laukku on helppo putsata eikä ole arka kosteudelle. Mittavien nettisurffailuhetkien jälkeen sallin itseni alkaa unelmoida tuosta kuvan Marc by Marc Jacobsin Preppy Nailon Diaper Bagista. Se tosiaan on nimenomaan vaippalaukku; mukana tulee jopa vaihtoalusta! Lilan laukun hankkiminen oli jälleen kerran sinnikkyyttä ja kekseliäisyyttä vaativa operaatio. Tässä värissä laukkuja oli saatavilla vain jenkkilläisistä nettikaupoista (ja tosiaan OLI, enää tätä väriä ei löytynyt mistään - tosin Nordströmillä oli myynnissä herkullinen fuksia!). Shopbobissa laukku löytyi mustana ja harmaana, joten olin yhteydessä MBMJ:n Euroopan toimistoa myöten aika moneen paikkaan. Loppujen lopuksi tilasin laukun amerikanserkkuni kotiin, joka lähetti sen minulle samalla kun laittoi postiin vauvalahjan. Kiitokset siis sinne! Nyt laukusta löytyy vaippojen ja kosteuspyyhkeiden lisäksi vauvan varavaatekerta, Bepanthenia, varatutti minigrip -pussissa (tämä on ihan ehdoton!), huulirasvaa, neuvolakortti, aurinkolasit, vauvan peitto, pukluliina, ponnareita, kalenteri, iphone, lompakko, käsidesiä ja muuta ehdottoman tarpeellista. Tulevaisuudessa laukku on riittävän iso läppärille tai vaikka yöpymistarvikkeille. Hyvä ostos siis.

Muutoinkin olen sitä mieltä, että uusien äitien pitäisi saada (tai hankkia itse) jokin hemmottelupalkinto kovasta puristuksesta. Toki vauva itsessään on palkinnoista suurin, mutta oikeesti hei, ansaitsemme jotain ihanaa itsellemmekin. (Minusta nuo vauvojen isät voisivat olla vastuussa tällaisen lahjan hankkimisesta. Käsittämätöntä, että miehet juhlivat omaa isyyttään varpajaisissa, mutta uusille äideille ei ole mitään juhlia! Muistakaa siis lastenne äitejä jollain ihanalla yllätyksellä.)

Kevätmuodissa juuri nyt on tärkeintä se, että saan tissin kätevästi ulos. Käynnissä on vuoden kestävä Mardi Gras, jossa pääpointti jokaisessa asussa on se, että imetys onnistuu kätevästi. Nyt olen suosinut ns. kahden topin taktiikkaa, jossa alla on paita tai toppi, jonka saa vedettyä rinnan alle ja päällä paita, joka nostetaan rinnan päälle (toimii näkösuojana maailmaa vastaan). Kiinnostusta herättävät muutoin värikkäät ja sporttihenkiset asiat. Seuraavaksi ostoslistalla ovat pinkit lenkkarit, jotka haluaisin jalkaani vapuksi.

Nyt äkkiä nukkumaan ennen ensimmäistä yöpalaa! Siihen on aikaa n. 3 tuntia. Eikä haittaa yhtään!

Pusss!

Mulla on vakaa aie kirjoittaa viikonloppuna uusi blogiteksti.

Mutta antakaa minulle armoa. Tämä on kaikki niin uutta ja ihmeellistä.

Annan teille ajankuluksi viikonloppua varten mitä tarttuvimman korvamadon. Duomion uusi biisi Réveiller voitti YleX:n viimeisimmän Uuden musiikin ratsian. Ja sopii kuulemma hyvin stripteasen taustaksi! Tämä jää päähän soimaan.

Nähdään pian!

Pus!