Ruokaneuvo: Maailman paras porkkanakku

Eilen pääsimme todellisen retroilun makuun kun emännöin Tupperware -kutsuja! Hulvatonta! Jokin kippo tuli tilattuakin, mutta pääasia emännöimisessä ovat tietysti tarjoilut. Purtaviin kuului varmoja bravuureitani: turkkilainen jauhelihapiirakka, cookiesit ja maailman paras porkkanakku, jonka reseptin löysin alunperin Olivia -lehdestä vuosia sitten. Sittemmin olen hionut reseptiä hieman ja tehnyt kakkua kirjaimellisesti kymmeniä kertoja.

Porkkanakku:

2 dl oliiviöljyä
4 dl sokeria
4 munaa
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl ruokasoodaa
2 tl kanelia
1 tl neilikkaa (nämä voi korvata myös piparkakkumausteella)
ripaus merisuolaa
2 dl rouhittua pähkinää (pecan, manteli ja saksanpähkinä käyvät hyvin)
500 g porkkanaraastetta

1. Sekoita sokeri ja öljy ja lisää munat yksitellen koko ajan vatkaten. Lisää merisuola kuohkeaan vaahtoon.
2. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää siivilän läpi taikinaan.
3. Lisää pähkinän ja porkkanaraaste käännellen taikinaan.
4. Leikkaa irtopohjavuoan pohjalle levinpaperi. Voitele ja jauhota reunat.
5. Kaada taikina vuokaan. Paista175 -asteisessa uunissa noin puoli tuntia. (Käytä tarpeeksi isoa vuokaa, n. 24-26 cm halkaisijaltaan)

Mascarponekuorrutus:
125 g huoneenlämpöistä voita
200 g mascarponea
2 tl vaniljauutetta tai 2 tl vaniljasokeria
n. 4 1/2 dl tomusokeria

1. Sekoita voi, vanilja ja mascarponejuusto kulhossa.
2. Lisää tomusokeri SIIVILÄÄ käyttäen vähitellen. Älä sekoita liikaa, ettei kuorrute muutu kokkareiseksi.
3. Leikkaa kakkupohja puoliksi ja levitä vähän alle puolet kuorrutteesta kakkupohjan väliin. Aseta yläpuoli paikalleen ja kaada loput kuorrutuksesta kakun päälle. Voit koristella pähkinöillä tai vaikkapa tekemällä veitsellä kuvioita kuorrutuksen pintaan.

Enjoy!

Tiinan vinkit:
- Oliiviöljy maistuu pahalta taikinassa, mutta maku häviää paistaessa. Oliiviöljyyn tehty porkkankakku on kaikkein mehevin ja jopa suorastaan myös terveellinen!
- Anna kakun jäähtyä hetki ennen kuorrutteen levittämistä. Liian kuumassa kakussa kuorrute saattaa osittain sulaa.

Ripsipermanentti.

Olen syksyn vääntelehtinyt ripsenpidennystuskissa. Kaikilla tuntuu olevan ne ja kiusaus varata aika ripsenpidennyksen on todella suuri. Pari varausta minulla kuitenkin pidennyksiä kohtaan on.

a) vasta viime viikolla näin K-kaupan kassalla tytön, jonka ilmiselvät feikkiripset jättävät drag queenit ja johanna tukiaisenkin häpeään. Miksi niistä tehdään niin pitkiä???
b) ylläpito vaikuttaa vaivalloiselta. Pyrin minimoimaan elämässäni juuri tuon kaltaiset stressitekijät, vahaus ja kampaaja teettävät jo tarpeeksi työtä. Kallista ja aikaa vievää käydä huollossa muutaman viikon välein.
c) käytän silmämeikkiä päivittäin. Siis luomiväriä ja usein myös rajausta. Saako ne pestyä pois hinkkaamatta samalla ripsiä irti?

Omat ripseni ovat kohtalaisen pitkät ja olen aiemminkin ottanut niihin ripsipermanentin, johon olin hurjan tyytyväinen. Permanentin yhteydessä ripset myös värjätään. Värjäys kestää ehkä 2-3 viikkoa, permanentti yli kuukauden (samaa tahtia kun ripset uudistuvat). Löysin Cityshopparista tarjouksen Kauneus- ja kynsistudio Marieen, joten päätin vielä laittaa permiksen ja värin ripsiin ja katsoa, josko se auttaisi vielä näihin ripsenhimotuskiini.

Before

Ennen

Yläkuvissa kasvoilla siis päivävoidetta ja Guerlainin Meteorites -puuteria. Alakuvissa sama tilanne, plus vähän luomiväriä. Operaatiohan siis kesti n. tunnin kaikkineen (permanenttiaine, kiinnitysaine, väri ja kulmat). Lähdin studiolta kulmat melkoisina lakupötköinä, mutta päivän jälkeen ne näytivät jo hyvältä.

After

Jälkeen. RäpsRäps.

Tulokseen olen hurjan tyytyväinen, vaikka tottakai ripsenpidennykset ovat paljon näyttävämmät. Tätä en kiellä. Ja mikäli omat ripset ovat kovin lyhyet, ei ripsipermanentista ole paljoa hyötyä näyttävyyteen. Tumma väri tekee kuitenkin skarpimmaksi ja permis avaa katsetta.

Nyt siis kokemuksia ripsenpidennyksistä! Ovatko kaikki ennakkoluuloni vääriä? Ja lisäksi kiinnostaisi tietää onko kenelläkään kokemuksia kulmien värjäämisestä kotona? Löytyykö siihen hyviä aineita? Värjäys kestää kulmissa niin vähän aikaa, että ammattilaisella käynti turhauttaa. Onko siis kotikonsteja olemassa?

Tribuutti Adelelle. Ja itsetunnolle.

Löysin Adelen vähän myöhässä. Vasta loppukesästä kuuntelin 21 -albumin ensimmäistä kertaa alusta loppuun ja hurahdin. Sen jälkeen olen soittanut Adelea niin paljon, että luulisi jo kyllästyvän. Mutta ei. Adele on niin upea, lahjakas ja kaunis, että sitä on vaikea kestää. Ja Adelella on rautainen selkäranka ja horjumaton itsetunto. Sitä pitää arvostaa. Etenkin kun kyse on 21 -vuotiaasta, joka on niin pinnallisella alalla kuin vain voi olla.

"If you don’t have self-esteem, you will hesitate to do anything in your life. You will hesitate to report a rape. You will hesitate to defend yourself when you are discriminated against because of your race, your sexuality, your size, your gender. You will hesitate to vote; you will hesitate to dream. For us to have self-esteem is truly an act of revolution, and our revolution is long overdue."

— Margaret Cho

Rakastan, rakastan myös tätä Margaret Chon lainausta. Jos tekijöitä ihanan elämän onnistumiseen listattaisiin, olisi itsetunto aika korkealla sillä listalla. Totesin taas hiljan, että ihmiset osaavat olla inhottavia ja julmia. Netti tekee sen liian helpoksi. Mitä ihmettä joku saa siitä, että etsii yöt läpeensä netistä ihmisiä, joita kohtaan on helppo olla julma? Olen niin kyllästynyt lukemaan keskustelupalstoja, joissa jo kolmas kommentti on loukkaava ja ilkeä eikä edes liity millään lailla  alkuperäiseen aiheeseen. Hankkikaa elämä! Säälittävämpää on vaikeaa edes keksiä. 

Puhuimme aamulla asiasta Hanna -siskon kanssa, joka oli vast'ikään käynyt lukemassa narsistien uhrien keskustelua joltain foorumilta. Siellä rikkinäiset ihmiset olivat kertoneet todella kipeitä asioita. Mutta montaa kommenttia ei oltu ehditty postata ennen kuin ensimmäiset vihaajat olivat saapuneet kuin haaskalinnut levittämään omaa saastaansa tuohon keskusteluun, joka oli jollekin varmaan todella tärkeä. Nuo ihmiset, vihaajat, surettavat minua suunnattomasti. He eivät ikinä ole niin sinut itsensä kanssa, että voisivat hyväksyä muissa vahvuutta ja kauneutta ja iloita siitä. Onko todella helpompi painaa repiä muita alas, kuin nostaa itsensä ylös? (toim.huom. painaa voi ylhäältä päin, repiä vain alhaalta.)

Mutta, haters to the left. Avainasia on ymmärtää, että kaikki tuo pimeä mönjä, jota tämä mystinen kansanosa haluaa ympärilleen levittää, tulee jostain heidän sisältään. Ei niistä ihmisistä tai asioista, joihin se kohdistetaan. Päätin jo kauan aikaa sitten, että loukkaukset eivät muokkaa käsitystäni omasta itsestäni. Ne muokkaavat käsitystäni loukkaajasta. Elämä on ihanaa vasta kun tuntee oman arvonsa, erinomaisuutensa ja kauneutensa.

Kauniita ajatuksia kaikille. Loppuun vielä pieni hetki Adelen kanssa. Laula mukana!

Tyttöjen (superhyper) pikkujoulut.

Kun päässä soi edelleen Enrique Inglesiaksen "Tonight I'm f****ng you" ja LMFAO:n Party Rock Anthem eikä meinaa saada unta, ajattelin vielä fiilistellä viikonlopun mukavaa meininkiä.

Essin kanssa siis saavuimme Helsinkiin lauantaina päivällä, ja majoituimme Vaakuna -hotelliin. Etkoja vietimme ystävämme Riinan luona. Siellä olikin valmiina jäähdytetty pullo Moetia ja herkullisia cocktail -paloja. Ihana emäntä!

Jokaisiin pikkujouluihin kuuluvat myös pikkujoululahjat! Saara ja Essi olivat ideoineet ihanan joulupussukka idean. 10 eurolla jokainen kokoaisi pussukan, josta löytyisi
1. Jotain punaista
2. Jotain nestemäistä
3. Jotain käytännöllistä
4. Jotain miesten osastolta.

Essi onnettarena, Saara nostaa itselleen pussukkanumeroa.

Omasta pussukastani löytyi hyvä yhdistelmälahja: leffalippu (käytännöllinen ja myös mahdollistaa "miesten elokuvan" katselun) ja punainen sekä nestemäinen pillimehu!

<3 !!

Melkein rikollisen hyvää seuraa!

Etkoilta jatkoimme Glöd -ravintolaan, jossa ruoka oli herkullista ja tunnelma mahtava. Jostain syystä kuvia ei tullut napsiattua yhtään... paitsi lopussa naisten vessan peilistä!

"Millin tuutti!"

Glödistä jatkoimme Apolloa kohden. Tämä kuva on kuitenkin lavastettu; Vanhan edustalla oli houkutteleva punainen matto, joka suorastaan kutsui Sinkkuelämää -henkisen kuvan näpsäisyyn. Kiitos anonyymille ohikulkijalle!

"Everybody's Shuffling. Tytyyttydyytyydyyty...."

Ruotsalainen, ja yybersöpö (!!!) bändi duo jag. Aivan hulvatonta bilemeininkiä. Repertuaarista löytyi kaikkea Rammsteinista Blink 182:hun ja Lady Gagasta Bon Joviin.

Täyttä valokuvaustaikaa! Sori tytöt, tämä oli pakko laittaa maailman näkyviin! Muahhahahahah!

Jalkoja kivistää ja suuta kuivaa edelleen, mutta ei paljoa haittaa! Edessä taas tuottelias viikko!

Pussss,
Tinde

Pikkujouluasu.

Ai kuinka vastustamaton pikkujoululook voikaan olla? No näin vastustamaton! Essin hameostoksen ympärille tosiaan rakennettiin tällainen, ihana bileasu.

Tässä havainnekuva, yllä toteutus.

Kaulakoru löytyi h&m:ltä, paita Gina Tricot'n perustrikoo.

Tämä herkullinen laukku lindexiltä.

Toimii!

 Oma asu: Ihana, ihana paita by Malene Birger, Cottonista, herkullinen paljettihame h&m (trikoota). Sukkikset Wolford, aluspaita Lindex.

Statement piece.

Viikonloppuna minulla on tiedossa supermukavaa tekemistä. Olemme tapaamassa ystäväporukan kanssa Helsingissä illallisen, bailaamisen ja lörpöttelyn merkeisä. Tulossa siis tyttöporukan pikkujoulut! Olemme ystäväni Essin kanssa suuntaamassa Tampereelta Helsinkiin huomenna ja tällä viikolla olemme valmistautuneet rientoihin a) hankkimalla pikkujoululahjat ja b) hankkimalla Essille pikkujouluasun.

Avainhankinta tuli meitä vastaan Vilan liikkeessä, kun Essi ihastui tähän supersöpöön hameeseen. Vilan Fresh Skirt onkin mielestäni aivan täydellinen statement piece, joka piristää sellaistakin asua, joka koostuu muuten perusvaatteista. Rakensimme ihanan asukokonaisuuden pikkujouluja varten, mutta hameesta on moneksi. Siksi inspiroiduinkin nyt vähän haaveilemana, mitä kaikkea näin herkullisesta statement -hameesta saakaan irti!

Vila fresh skirt, evergreen.

Hameen materiaalihan on aavistuksen kiiltävä ja liukas kangas ja väri ikäänkuin smaragdinvihreä (rakastan, RAKASTAN jalokivivärejä!). Harmitettavasti en löytänyt cropattua kuvankaappausta, joten alapuolella hieman samanhenkinen hame, jonka leikkaus ei kuitenkaan ole yhtä ihana. Yrittäkää käyttää mielikuvitustanne!

Tässä siis esimakua pikkujouluasusta. Lupaan laittaa kuvan pian! Nam näitä värejä!

Eikö kevään tullen voisikin hametta käyttää vaikka näin? Pariisilaishengessä?

Kesätorille ja -terassille?

Jalokivivärin vastapainoksi jotain orgaanista, luonnoläheistä ja neutraalia?

Innostun tästä hameesta nyt tosi paljon! Omat kurvini eivät Vilan pikkuhameeseen mutkitta mahdu, mutta kohta täytyy varmaan itse ommella smaragdinvihreä hamonen.

Pusss,
Tinde