Oodi ihanalle ihmiselle.

Syksyllä kohtasin haasteen. Maha rupesi kasvamaan, rintalasta levenemään ja ennen kaikkea aiempien vuosien talvitakit kiristivät jo uhkaavasti keskivartalon kohdalta. Viipotin vielä lokakuussa menemään yleensä takki auki tai vaihtoehtoisesti takki pingottuneena niin äärimmilleen, että vetskari tuntui repsahtavan auki seuraavan kumartumisliikkeen yhteydessä. Oli siis aika hankkia äitiystakki. Tai takki, johon kasvava olemus mahtuisi.

Näinä internetin, ketjuliikkeiden ja tietoyhteiskunnankin aikoina tämä oli kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Surffailin nettikauppoja ja keskustelupalstoja sekä takkiosastoja. Käsittämätön tilanne Kokkolan kokoisessa kaupungissa on, että äitiysvaatteita myy tasan yksi liike: h&m. Siellä olikin pari edullista talvitakkia, jotka tuntuivat käteen niin ällöttäviltä, etten voinut kuvitella käyttäväni sellaista useita kuukausia. Lisäksi henkkamaukan äitiysvaatteet jäävät rinnan kohdalta pieniksi. En myöskään ymmärrä, miksi ne pohjautuvat siihen mahapussi -malliin? Eikö olisi mukavampaa valmistaa vaatteita, jotka olisivat A-linjaisia, jolloin samaa vaatetta voisi pitää alkuraskaudesta lähtien. Nyt henkkamaukan yläosat ovat olleet sellaisia, että alkuun niissä oli tyhjä mahapussi, ja nyt kun tuo pussukka mahasta täyttyy, se on vähän väärässä kohdassa. Itse suosisin vaatteita, joita voisi käyttää vaikka raskauden jälkeenkin. Tämä saavutettaisiin hurjan helposti A-linjaisilla vaatteilla, jotka laskeutuisivat kauniisti, mutta joissa olisi silti tilaa kasvavalle mahalle. ..Nyt ajauduin sivuraiteille! Takaisin talvitakkiin.

No, perinpohjaisen kartoituksen jälkeen päädyin siihen, että haluaisin Polarn O. Pyretin ulkoilutakin, jossa on irrotettava vuori, kiristettävä nauha rinnan alla ja jota monet käyttävät vaikka eivät olisikaan raskaana. Tietysti juuri tämä syksy 2012 oli se ajankohta kun PoPy oli luopumassa tyystin äitiysvaatteistaan. (Miksi näin menee minulla yli hilseen! Liikkeisiin jää vain trikoopaidat, joita saa ihan jokaisesta kaupasta muutenkin. Talvitakkeja ja muita päällysvaatteita ei juuri mistään!) Alkoi siis intensiivinen takin metsästys. Olin kokeillut L-kokoista ystäväni luona, ja se sopi olkapäistä ja yläkropasta, mutta oli paradoksaalisesti aivan liian pieni juuri vatsan (tai tarkemmin lantion) kohdalta. Etsin siis XL-koon irtovuoritakkia.

Kokkolan PoPyllä ei trikoopaitojen lisäksi lokakuussa ollut enää mitään vaatteita jäljellä, eikä heidän kauttaan ollut myöskään mahdollista takkia muista liikkeistä tiedustella. Turvauduin nettikirppiksiin. Facebookin Popy -kirppisryhmässä joku osasi vinkata, että Jyväskylän liikkeessä taisi kyseinen takki olla ja vieläpä 30 prosentin alennuksella! Tämä tietysti houkutteli - etenkin kun takin ovh oli hiippasen yli 200 euroa (tämän olin valmis satsaamaan, koska uskon vahvasti, että voin takkia tulevaisuudessakin käyttää). Puhelinyhteys Jyväskylän liikkeeseen, jossa kyseinen takki tosiaan oli. Soitin torstaina ja alennus oli voimassa ainoastaan viikonlopun yli. Selitin tilanteeni, mutta EI lähettäminen Kokkolan liikkeeseen ei ollut mahdollista, EI onnistunut myöskään postittaminen minulle EIKÄ mikään muukaan muukaan skenaario, jossa en mene itse henk. koht. takkia liikkeestä hakemaan. Jyväskylässä minulla ei asu juurikaan ystäviä. Myyjä lupasi pitää aletuotetta varattuna minulle päivän ja otin puhelinyhteyden Suomen muihin liikkeisiin (kaupungeissa, joissa minulla olisi ollut ystäviä tai sukulaisia, jotka olisivat takin voineet hakea). Vaasasta löytyi yksi M -koon takki, Espoosta yksi XS. Zeppelinin liikkeessä Kempeleessä ei yllättäen jäljellä mitään, Lempäälän liikkeessä sama tilanne. Turusta takit oli niinikään myyty loppuun. Itä-Suomi jäi kartoittamatta, mutta Jyväskylän takki tuntui olevan Suomen ainoa. Työkaverin minulle tuntematon tytär olisi ehkä voinut takin noutaa, mutta oli jo lähtenyt viikonlopun viettoon Jyväskylästä pois. Ja EI, takkia ei voinut varata viikonlopun yli.

Tässä vaiheessa kuvioihin astui ensin Facebook ja sitten aivan ihana ihminen. Takkiprojektiin sitoutuneena laitoin ilmoille statuksen, jossa tavoittelin hyväsydämisiä ihmisiä Jyväskylästä auttamaan akuutissa takkidilemmassa. Enter ihana ihminen. Facebook -kaverini Tiina vastasi, että "Jyväskylä kuulee". Tiinan olen tavannut viimeksi vuonna 2005, jolloin osallistuimme huikealle ja ikimuistoiselle nuorisovaihdolle Chilessä. Chilen jälkeen näimme Helsingissä porukan yhteisissä pikkujouluissa ja valokuvankatseluiltamissa. Tämän lisäksi olemme vaihtaneet satunnaisesti kuulumisia facebookissa ja blogiasioihin liittyen. Ja nyt ihana Tiina oli valmis hakemaan takin puolestani Jyväskylän Polarn O. Pyretistä, no problem! Laitoin pankkisiirron heti Tiinan tilille, ja onneksi meillä olikin sama pankki. Tälläkään ei kuulemma olisi ollut niin väliä - kyllähän ne rahat sinne olisivat tulleet aikanaan. Tottahan se onkin, mutta tuollainen joustavuus ja stressittömyys kuuluvat ehdottomasti vain ihanien ihmisten ominaisuuksiin. Tiina siis kipitti työpäivän jälkeen hakemaan takin ja tuolloin pomoni piti olla menossa Jyväskylään seuraavalla viikolla, jolloin hän olisi voinut takin mukanaan tuoda Kokkolaan.

Olin jo tässä vaiheessa hirveässä kiitollisuudenvelassa, mutta tietysti kävikin niin, että pomoni Jyväskylän matka peruuntui ja pari muutakin viritelmää takin siirtämisoperaatiossa meni puihin. Lopulta Tiina postitti takin minulle Kokkolaan, joka tietysti vaati vielä lisäoperointia ja varmasti postissa jonottamista. Takki tuli turvallisesti länsirannikolle onnittelukortin kera. Ymmyrkäisenä onnesta haluan siis ylistää tätä ihanaa ihmistä! Kiitos Tiina, ystävällinen sielu. Takki on pelastanut talveni ja sinulla on nyt universumissa valtavat määrät hyvyyspääomaa käyttämättömänä. Pelastakoon se sinut juuri silloin kun sitä eniten tarvitset!

(Tällä viikolla olen muuten joutunut kohtaamaan ihmisiä, jotka toimivat päinvastoin; voisivat auttaa helposti apua tarvitsevaa, mutta vastuuta pakoillessaan ja omaa osaamista epäillessään menevät sieltä mistä aita on matalin ja jättävät toisen pulaan. Näissä tilanteissa olen vahva kosmiseen karmaan uskoja; Tiinan kaltaiset ihanat ihmiset laittavat toimillaan kuin rahaa kosmiseen pankkiin. Uskon vahvasti, että se on myöhemmin käytettävissä!)

 

Takki siis saapui Kokkolaan ja mahtui tuolloin loka-marraskuussa vielä ihan mukavasti päälle. Takin suoran mallin vuoksi kasvuvaraa mahalle ei kuitenkaan jäänyt. Oma muotonihan on aika kurvikas; lantio on siis leveä ja takkiin suorempimallinen ihminen olisi sujahtanut ongelmitta. Kuitenkin kiikutin takin tuossa vaiheessa ompelijalle, joka lisäsi tuonne sivusaumoihin pienet mustat kiilat, jotka takasivat kasvuvaran vielä tänne uuden vuoden puolellekin. Kun takki oli 30 prosentin alennuksessa Jyväskylässä, maksettuani postikulut ja korjausompelun jäin kuitenkin 3 euroa voiton puolelle täysihintaiseen takkiin verrattuna. Jippii!

Nyt viikkoja on jo 35 ja takki mahtuu edelleen mukavasti päälle. Ja uskon tosiaan, että tämä päällä on kiva ulkoilla vielä ensi syksynäkin. Kiilathan voi poistaa tai sitten vain kiristellä sisältä löytyvää kiristysnauhaa. Olen onnistuneesta hankinnasta todella iloinen ja kiitollinen.

Näin päättyy avautumismuotoinen oodi aivan ihanalle ihmiselle sekä lyhyt tutkielma äitiystakin hankkimisen vaikeudesta.

Pusss!