Elämäni aakkoset: E niin kuin endometrioosi.

Voi kuinka toivoisin, että tämä ei olisi elämäni aakkosten E.

Mutta niillä korteilla pelataan, jotka käteen saa. Tämän postauksen kirjoittamiseen ryhtyminen on vaatinut aikaa ja etäisyyttä. Vaikka olenkin blogissa kirjoittanut suhteellisen avoimesti, en pysty kertomaan vaikeista asioista ennen kuin olen saanut ne käsiteltyä itse. Tätä postausta pyydettiin heti keväisen leikkauksen jälkeen ja silloin koin, ettei minulla ollut voimia ruveta kertomaan teille asiasta. Edelleen se on vaikeaa, enkä aiokaan kertoa sellaisista asioista, jotka ovat minun ja meidän yksityisiä. Silti halusin kirjoittaa kokemuksestani endometrioosin kanssa.

Tämä teksti on siis vain minun kokemukseni; en tiedä endometrioosista edelleenkään kaikkea, enkä osaa neuvoa muita.

Oma endometrioosini diagnosoitiin alustavasti jo useita vuosia sitten. Minulla on aina ollut kivuliaat kuukautiset, mutta noin neljä vuotta sitten kivut muuttuivat erilaisiksi; nipistäviksi. Tuntui, kuin alavatsassa olisi ollut pyykkipoikia. Joskus kivut vihlaisivat silloinkin kun kuukautisia ei ollut. Aika pitkään en välittänyt niistä; naisen elämäänhän tunnetusti kuuluu se, että epämääräisiä kipuja ja epämiellyttävyyksiä on. Äiti kuitenkin patisti gynekologille kun kerroin asiasta. Hän oli juuri lukenut, että kohtuun ja munasarjoihin voi tulla kiinnikkeitä, jotka aiheuttavat kipuja. Menin siis yksityiselle gynekologille, joka löysi ultralla toisesta munasarjasta pienen kasvaimen, jonka epäili olevan endometrioosia.

Tässä vaiheessa on kerrottava, että endometrioosi on suhteellisen yleinen sairaus (arviolta joka viides nainen sairastaa sitä). Usein se saattaa jäädä diagnosoimatta; suurimmalla osalla se onkin (ainakin lähes) oireeton. Varman diagnoosin endometrioosista voi saada vain leikkauksessa. Lievä endometrioosi saattaa muodostaa kiinnikkeitä kohtuun tai munasarjoihin, mutta siitä ei ole konkreettista haittaa. Hoitomuotojakaan endometrioosiin ei oikeastaan ole. Tilannetta seurataan, ja sitten jos ja kun endometrioosi leviää tai kasvaa sitä täytyy leikata pois. Hormoniehkäisy auttaa joskus. Mitään takeita siitä, että leikkauksen jälkeen endometrioosi ei palaisi, ei ole. Pahimmillaan endometrioosin takia voidaan joutua poistamaan molemmat munasarjat ja kohtu. Joskus kasvaimet ovat saattaneet jopa sotkeentua suolistoon, jolloin ne saadaan pois vain suurella avoleikkauksella. (Lisätietoa löytyy endometrioosiyhdistyksen sivuilta.)

Kuitenkin, tuon ensimmäisen gynekologikäynnin jälkeen, sain lähetteen keskussairaalaan ja sen jälkeen tilannetta seurattiin aika-ajoin. Kivut pysyivät; joskus niitä oli enemmän, joskus vähemmän. Usean vuoden ajan siis tiesin, että luultavasti minulle on endometrioosi, mutta se ei vaikuttanut arkeeni mitenkään. Erittäin kivuliaat kuukautiset minulla oli edelleen, mutta en osannut edes laskea niiden johtuvan endometrioosista. Ajatus sairaudesta kävi mielessä aivan äärimmäisen harvoin, enkä osannut edes pelätä sillä olevan juurikaan vaikutusta mihinkään.

Viime talvena minulla oli hormonitoimintaan vaikuttava terveyteen liittyvä tapahtuma, jonka yhteydessä lääkäri huomasi toisessa munasarjassa suuria kasvaimia. Tammikuussa kasvaimet näkyivät ultrassa, ja koska minulla oli endometrioosikontrolli tulossa muutoinkin pian, jätettiin hoidosta päättäminen helmikuun lopulle. Tuolloin gynekologi näki, että vasemmassa munasarjassa tosiaan kasvaimia näkyi, ja sain leikkausajan jo seuraavalle viikolle. Siinä vaiheessa alavatsa olikin jo aika kipeä; hikijumpassa ihan konkreettisesti tuntui, että vatsassa on jotain ylimääräistä. Onneksi leikkaus tuli niin äkkiä, etten ehtinyt stressata tai pelätä sitä kovin pitkään. Kuitenkin kasvaimet näyttivät niin isoilta, että gynekologi osasi odottaa toisen munasarjan poistamista. Itse pelkäsin kuollakseni, että leikkauksessa kasvaimia näkyisi kummallakin puolella ja kohdussa myös. Pahimmat pelot liittyivät siihen, että heräisin nukutuksesta ja minulta olisi poistettu kaikki.

Leikkaus meni kuitenkin hyvin. Vasenta munasarjaa minulla ei enää ole. Leikkaus sujui tähystyksellä, joten pari tikkiä löytyi navasta, alavatsasta sekä vasemmalta, läheltä nivustaivetta. Toipumiseen saa kaksi viikkoa sairaslomaa. Viikon olin aika kipeä, mutta kuntoutuminen kävi nopeasti. Sain sairaalassa todella hyvää ja empaattista hoitoa. Siitä olen edelleen ihan älyttömän kiitollinen Keski-Pohjanmaan keskussairaalan hoitajille ja lääkäreille. Kontrolli minulla on uudelleen vasta vuoden päästä. Leikkauksen jälkeen näin gynekologia, joka oli tulevaisuuden suhteen toiveikas.

Fyysistä toipumista vaikeampaa onkin ollut henkinen toipuminen. Eikä sitä ole vieläkään tapahtunut. Miten olisi voinutkaan, kun tulevaisuus on auki. En vielä tiedä, miten endometrioosi tulee tulevaisuuteeni vaikuttamaan. En tiedä, tuleeko se takaisin. En tiedä, voimmeko saada lapsia. Ei varmasti ole mikään yllätys tai suuri salaisuus, että meillä on haaveissa perhe. Se ei ollut ennen leikkausta akuutti tai ajankohtainen asia. Meillä ei ollut mitään kiirettä. Alkuvuoden tapahtumien jälkeen omassa elämässä asiat ovat kuitenkin menneet täysin uuteen tärkeysjärjestykseen. Nyt yritän pitää mieleni muissa asioissa, olla stressaamatta ja pitää itsestäni hyvää huolta. Kaikkina päivinä se ei ole aivan helppoa.

Voi kuinka toivoisin, että tällä tarinalla olisi onnellinen loppu.