Saikku couture.

Elossa ollaan! Tänään tasan viikko leikkauksesta ja varmasti jo voiton puolella. Kaikki meni sairaalassa aivan mallikkaasti ja pääsin kotiin jo leikkausta seuraavana päivänä. Lupaan kirjoitella enemmän endometrioosista ja ehkä omasta sairashistoriastakin kunhan saan asiat omassa päässäni järjestykseen ensin. ...sen aika ei kuitenkaan ole ihan vielä.

Kiitos kuitenkin rakkaat lukijat ja ystävät tsemppiviesteistä ja muistamisesta. Vaikka viime viikolla en jaksanut aina puhelimeen edes vastata tai tekstailla kaikille takaisin, haluan silti kertoa, että kaikki toivotukset tulivat perille ja olen niistä todella kiitollinen. Ilman ystävien tukea olisi toipuminen varmasti paljon hitaampaa.

Toipilaana olo on kuolettavan tylsää ja olo on kotona maatessa aika nuhjuinen. Ehkä paras keino pysyä elämänsyrjässä kiinni on panostaa ihaniin oloasuihin. Kuulun koulukuntaan, joka ei kaapissaan haudo mitään hiusväritahraisia sarjakuvapaituleita tai muita hirvityksiä. Virttyneet trikoot kuuluvat roskikseen. Jos aiot seuraavan viikon aikana käyttää virttynyttä trikoota pölyjen pyyhkimiseen tai kenkien lankkaamiseen tee se. Jos et, älä herran tähden säilö niitä millään tekosyillä. Vai onko jollakulla tosiaan liikaa kaappitilaa? Ja vaikka se virttynyt puuvillapaituli olisi kuinka mukava päällä, voin vannoa, että kauniitakin oloasuja löytyy. Ne ovat päällä aivan yhtä mukavia ja niillä on myös mielialaa kohottava vaikutus. Vaikka olisit ainoa ihminen, joka näkee sinut oloasussa, tee itsellesi palvelus ja panosta hieman myös kotiasuihin.

Sairaalassa fiilis parani heti kun sain päälle omat vaatteet. Henkiseen hyvinvointiin varmasti vaikuttaa kun ihoa vasten on DKNY:n puuvillajerseytä ja Calvin Kleinin modaalia. Ah. Yläpuolella siis oma sairaspäivän settini, joka edustaa hyvin viime viikon "huoletonta" tyyliäni. DKNY:n jersey cozy oli löytö net-a-porterin talvialennusmyynneistä viime talvena, Calvin Kleinin pyjaman housut ovat ihanimmat eikä ilman niitä voi missään nimessä matkustaa eikä sairastaa.

Oma kappale on pakko pyhittää alusmekolle. Olen hurahtanut alusmekkoihin syksyn aikana. Ne ovat täydellinen vaatekappale. Toimivat topin sijasta vaatteiden alla, siloittavat juuri sopivasti ja näyttävät kauniilta. Kuvassa oleva on Lindexilta (minulla on 2 mustaa ja valkoinen). Lisäksi h&m:llä on vähän edukkaampia versioita ja Lontoosta hankin Calvin Kleinin alusmekon, jossa on ihan hitunen enemmän supportia. Sairaana kotona en jaksa laittaa rintsikoita päälle ja nämä alusmekot pitävät varustuksen sopivasti oikealla paikalla. Ladies, you know what I'm talking about.

Jalassa on tällä hetkellä mummon kutomat villasukat. Broran talviclearanceista tilaamani cashmere bed socks -yksilöt eivät ole vielä ehtineet tänne. Ja sitten nuo seksikkäät "pikku"housut. Eli Isotalushousut. Leikkaus onnistui onneksi tähystysleikkauksena, mutta alavatsassa on silti kolme pientä arpea, joissa tikit. Omat alushousuni eivät todellakaan ole mitään string -osastoa, mutta matalampi vyötärö niissä on. Äiti pelasti minut hankkimalla Sloggin Maxi -pöksyjä. Aivan hirveitä, enkä todellakaan tiedä mitä niillä tehdään kun toipilasaika loppuu. Ne ovat n. 15 cm korkeammat kuin tavalliset alushousuni ja tietoisuus niistä päälläni on henkisesti aika raskasta. Silti on pakko myöntää; päällä aika mukavat.

Päivät ovat nyt sujuneet sohva-jääkaappi-vessa -kolmiyhteyden ympärillä. 30 Rock -sarjasta on nyt katsottu kaikki jaksot viidenteen tuotantokauteen asti ja vaikka digiboksilla on sarjoja ja hyviä elokuvia, rupeaa tämä makoilu vähän kyllästyttämään. Tänään kävin äidin kanssa apteekissa, postissa ja s-marketissa ja havaitsin, että vauhti on niin hidas ja jaksaminen niin kehnoa, että tuo kaupungilla käynti on vielä vähän turhan hard corea. No jaa. Baby steps.

Loppuun vielä hulvaton klippi 30 Rockista.