tiistai 8. maaliskuuta 2011

Tinde ja kosminen balanssi.


Joskus käy niin, että ensin menee hyvin ja sitten huonosti. Joku tyyppi voi viettää täyttä elämää ja ihanaa lomaviikkoa ja tavata mahtavia ystäviä ja rakkaita sukulaisia ja paistatella universumin totaalisessa suosiossa. Sitten voi tapahtua seuraavaa. Ihan vain esimerkiksi.

Voi sattumoisin lähteä lentokentälle hotellista neljän jälkeen ja huomata lentokenttäjunassa, että lento lähteekin klo 7.15, eikä klo 7.50, kuten henkilö alunperin oli ymmärtänyt. Sitten lentokentällä kerrotaan, että laukkua ei saa enää ruumaan myöhäisen ajankohdan takia. Sitten henkilölle luvataan, että laukun voi ottaa matkustamoon mukaan, joten tavaraa täytyy karsia kolme kiloa. Henkilö heittää kamaa roskikseen ja pukee päälleen neljä paitaa. Turvallisuustarkastuksessa sitten henkilö menettää n. 70 eurolla kosmetiikkaa, koska, vaikka putelit olivat oikean kokoisia, ei muovipussissa ollut kiinnikettä. Henkilö saattaa silti myöhästyä lennolta ja joutua varaamaan toisen lennon ja maksamaan sen erikseen. Sitten saattaa joutua istumaan bussissa yli kolme tuntia kun matka taittuu suurkaupungin toiselta laidalta toiselle. Sitten myöhäisempi lento saattaa tulla Suomeen vasta niin myöhään, että yöjunalla kotikaupunkiin pääsee vasta klo 4 aamusta. Maanantaina saattaa töissä olla melkoinen univelka ja ylipäätään koko alkuviikkokin mennä aika plörinäksi.

Parhaimmillaan sama henkilö saattaa olla menossa tiistaina Tampereelle tenttiin ja juna olla niin myöhässä, että tenttiä ei pääsekään enää tekemään. Näin ollen henkilö on missannut tentin Tampereella, työpäivän Kokkolassa sekä 60 eurolla junalippuja. Lisäksi lomaviikon jälkeen saattaa olla aivan helvetillinen määrä rästitöitä, jotka täytyy painaa valmiiksi vaikka aikaa on liian vähän. Näin voi käydä. Esimerkiksi minulle.

Tällaisissa tilanteissa ainoa järkevä toimintatapa on myöntää tappiot ja jatkaa pää pystyssä eteenpäin. Tätini on vankkumaton kosmisen balanssin puolestapuhuja. Hänen mukaansa jokaista laskusuhdannetta seuraa noususuhdanne. Ja toisinpäin. What goes up, must come down, ja näin päin pois. Maailmassa, jossa kohdalle sattuu vääjäämättä myös haastavia hetkiä, ratkaisee lopulta oma asenne ja kyky jatkaa eteenpäin silloinkin, kun tekee mieli jäädä sänkyyn vellomaan. Oma onnellisuus on omissa käsissä. Näin uskon.

1 kommentti:

Ulla Nikula kirjoitti...

argh! ei noin käy kuin huonoissa leffoissa! otan osaa! kyllä se kosminen balanssi taas tasoittuu kohdallasi.