Hope. Change. 2.

Hurraaa!! 100 000 näyttöä meni rikki vain pari päivää blogin 1-vuotissynttäreiden jälkeen! Onnea blogi!

Eilisen järisyttävästä konserttikokemuksesta edelleen sydän syrjällään. Nyt täytyy avautua. Keventäkööt nämä tunnelmakuvat omia tunnelmiani.

Lavan täydeltä mielettömiä artisteja.

Konsertti oli tosiaan jotain aivan uskomattoman hienoa ja liikuttavaa. Ei ainoastaan musiikin puolesta vaan sen tunnelman ja yhteisöllisyyden. Pakko sanoa, etten ole kokenut koko elämässäni mitään vastaavaa.

Pekka tuli taloon. Koko jäähalli nousi seisomaan.

Olen viime aikoina ollut vähän väliä raivon vallassa ja kihissyt kiukusta kun olen kohdannut kaikenmoisiin typeryyksiin ja ennakkoluuloihin. Sellaisiin asenteisiin, joita en oman arvomaailmani kautta pysty ymmärtämään.

Voiko tämä olla tottakaan?

Voi myös sanoa, että ehkä viime keväisen vaalituloksen jälkeen olen kokenut jossain määrin kotimaassani ulkopuolisuutta. Vallalla ovat olleet arvot, joita en voi hyväksyä enkä edes ymmärtää. Tuntuu, että kuulun johonkin ihmeelliseen marginaaliin, jonka kanssa kukaan ei ole samaa mieltä. Johonkin pikkuriikkiseen punaviherälykköporukkaan, jolle ei Suomessa enää ole tilaa.

Eilen illalla koin kuitenkin valaistumisen; meitä on paljon.  Riippumatta siitä, kuinka sunnuntaina käy, tämä liike Haaviston ympärillä edustaa kaikkea sitä, mitä toivoisin Suomen olevan. Tässä maassa on paljon ihmisiä, joilla on samat arvot ja ajatukset, ja me voimme luoda jotain aitoa ja oikeaa. Se liikutti minua valtavasti eilen ja liikuttaa nytkin.

Tämä on hienoin poliittinen asia, jonka olen saanut elämässäni kokea.

Tai oikeastaan tämä on enemmän kuin politiikkaa. Täytyy olla. 

Ihanat Emilia ja Kaisa. Vähän me hurrattiin kun Pekka toi terveiset Kokkolasta ja mainitsi vielä erikseen Ykspihlajan, jossa kuoro oli esittänyt UB:n kappaleita ikäänkuin lämppärinä iltaa varten.

Saija ja minä. Punainen naamani selittyy ihan oikeasti sillä, että itkin koko konsertin alusta loppuun.

Tunnelma.

Siinä ne sitten meni. Kiitos.

Tuleva presidenttimme.

Halusin vielä tarjota luettavaa teille epävarmoille äänestäjille. Oikein hyvä blogi - Kaikki Elämästä - sattui tietoisuuteeni vastikään. Tämä on häpeilemättömän Haavisto-myönteistä (ei kuitenkaan Niinistö -vastaista!) ja mielestäni näissä kirjoituksissa on perusteltu asioita aivan hirvittävän hyvin. Rakkaat lukijat, ottakaa asioista selvää ja kuunnelkaa korvilla ja sydämellä. Tässä siis linkkejä muutamiin kirjoituksiin, jotka olivat mielestäni hyviä ja joissa käsiteltiin noita kaikkein kysytyimpiä asioita:

"Haaviston pätevyys on fakta"
Tässä kirjoituksessa oikeastaan tulevat esiin omatkin syyni äänestää Haavistoa. Näiden lisäksi Haavisto omaa johtajuuden kaikkein tärkeimmän kyvyn: kyvyn kuunnella. Painajaispomo tai -presidentti olisi ihminen, joka on pinttynyt omiin mielipiteisiinsä ja kyvytön keskustelemaan ja tekemään kompromisseja. Kaikki muut teemat tulevat mielestäni näiden jälkeen. Homous tai sivarius eivät todellakaan ole minulle syitä äänestää Haavistoa, vaan asioita, joilla ei mielestäni ole väliä. Niistä on kuitenkin saanut koko vaalien ajan puhua. Perustella, miksi niillä ei pitäisi olla väliä, ja miksi Haavisto on pätevin näistä seikoista riippumatta. Ja sen kautta niistä on tullut minulle tärkeitä teemojakin.

Niinistö, vai sittenkin Haavisto? 

Vihreä presidentti?

Ylipäälliköksi "sivari"?

Homoudesta

..ja vielä homoudesta...

Huoh. Näin avauduin. En ole tähän mennessä rummuttanut blogissa poliittisia ajatuksiani, koska tämä ei mielestäni ole ollut oikea paikka niille. Vaikka olenkin poliittinen ja yhteiskunnallinen, olen halunnut pitää blogin kevyenä luettavana. Nyt kuitenkin ensimmäistä kertaa haluan kirjoittaa politiikasta ja erityisesti Haavistosta. Meillä on mahdollisuus saada aikaan todellinen muutos ja rakentaa sellainen Suomi, jossa on tilaa kaikille. Jossa on tasa-arvoa kaikille, ja jossa heikoimpia ei jätetä jälkeen. Jossa ihminen voi tulla hyväksytyksi sellaisena kuin hän on.

Siksi 2.