keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Mustat listat.

Mustat lattialistat. Mikä hullu ajatus. Jostain syystä en kuitenkaan saanut sitä mielestäni. Viime syksystä lähtien ajatus on pyörinyt mielessäni. Googlasin (ei muuten löydy!), kyselin sisustusliikkeistä, katselin lehtiä. Koko konsepti vaikutti täysin vieraalta. Kunnes sitten joulun alla katsoimme Mikon kanssa ehkä maailman tyylikkäintä elokuvaa; James Bondia ja Quantum of Solacea. Ja siinä. Elokuvan keskivaiheilla Etelä-Amerikkalaisessa luksushotellissa; Mustat Lattialistat. They do exist.

Ja tältä ne näyttävät meidän kodissa.
Voi remontti. Aiemmin olinkin jo hajoilemassa noiden maalijuttujen kanssa. Olohuoneen ja aulan remontti on ollut mielessä jo todella kauan ja lasikuitutapetit ja maalitkin hankittu jo useampi kuukausi sitten. Naiivisti ajattelin, että pari päivää vähän remppaillaan. Totuus oli toinen. Kahdenkin viikon päästä koti on hyrskyn myrskyn. Lasikuitutapetit, vanhan verhokotelon irrotus, 3 maalikerrosta, listat, johdot, valonkatkaisijat, taulut. Huoh. Mutta tulos on kyllä varmasti vaivan arvoinen. Edelliset seinäpinnat olivat tosiaankin tulleet tiensä päähän.
Tässä nämä vanhat, hirveät ja kärsineet ysäritapetit. Hyvästi yhdeksänkymmentäluku. I won't miss you! Tuolla nurkassa näkyy muuten se vanha verhokotelokin.


Mikko ihan ihanimmillaan.
Listat hankin muuten Puukeskuksesta. Olivat massiivipuuta ja erittäin hyvässä alessa! jeee!!! Maalasin ne toki itse, koska mustia listoja ei (kuten arvata saattaa) löydy valmiina. Ovat yhdeksänsenttiset, joka on ehkä aivan sopiva leveys meidän 70 -luvun taloon. Vaikka täydellisessä maailmassa haaveilenkin näistä pikkusiskon brittilistoista.
Valkoinen yleisväri löytyi Tikkurilan Harmony -maaleista ja on sävy "Paperi". Yhdessä seinässä ja eteissopessa käytettiin saman sarjan "Mulperi" -sävyä. Juuri sopivasta taittuu pois valkoisesta ja tuo lämpöä ja vaihtelua tilaan. Näyttää muuten eri valossa aina vähän eri sävyiseltä. Kiitos maalikaupan Elinalle!

Tässä kuvassa näkyy hyvin kahden maalisävyn hienoinen ero. Me likey.

Onkohan meidän koti enää koskaan siisti? Nyt jos viikonloppuna joku tulisi salaa siivoamaan meidän poissaollessa, niin ei haittaisi YHTÄÄN!

Pusss,
Tinde

4 kommenttia:

Ulla Nikula kirjoitti...

oj då! superkivat listat teillä! ysäritapetille sanoo ehkä ihan mielellään heipat, mutta eiks teillä olut tuossa minieteisen seinissä sympaattista vihreää/sinistä väriä? olisitte sen jättäneet! :)

Tinde kirjoitti...

Olihan toki! Tykkäsin siitä turkoosista kyllä tosi paljon, ja itse asiassa tuo yksi aiemmin tapetoitu pätkäkin oli aivan mieleinen. Kuitenkin tuntui siltä, että jos nyt kerralla laittaa samaan syssyyn uusiksi koko roskan, niin tulee ihana, valoisa ja YHTENÄINEN tila. Näin myös kävi! :) Se turkoosi olisi ollut vähän irrallinen kokonaisuudesta, vaikka zen-nurkastani tosi paljon tykkäsinkin. Täytyy varmaan luoda se uudelleen jonnekin...

Lennu kirjoitti...

Hei mulla on tuollainen ihan samanlainen tuoli kun tuolla nurkassa kököttää! Löysin ex-yksiöni vinttikomerosta hylättynä, vihreänä ja hilseilevänä, hioin ja maalasin omin kätösin mustaksi :)
Ja mustat listat sopisivat myös mun makuun ja tyyliin, pistänpä korvan taakse tulevaisuuden OMAA kotia varten!

Tinde kirjoitti...

Nuo meidänkin tuolit olivat juurikin hilseilevän vihreät :D Ihan sympaattinen look sinänsä, mutta kyllä tuo musta maalipinta aika paljon sliippasi niitä. Olivat aikoinaan löytö kierrätyskeskuksesta: 4 tuolia 8 euroa!

Mustia listoja voi suositella! :D