Etiikan ja ympäristön asioita tulee välillä mietittyä, ja onhan tämäkin blogi materialismin riemujuhlaa. Myönnän kyllä auliisti, että materia on minulle tärkeää, ja siihen tulee panostettua. Kuitenkin tavoitteeni on, että kun materiaalia hankkii, on se sellaista, joka kestää aikaa ja kulutusta, eikä sitä tarvitse pitkään aikaan korvata uudella.
Mitä enemmän näitä asioita mietin, sitä allergisemmaksi tulen kertakäyttökulutukselle. Ruotsalaiset ovat ihanaa ja tyylikästä kansaa, mutta Ikea, Hennes&Mauritz ja DinSko ovat muodostuneet symboleiksi sille, että on varaa ostaa paljon kaikkea, jonka voi surutta myöhemmin heittää menemään. Henkkamaukan luomumainostus on suorastaan irvokasta, kun miettii, millaisista vaatemassoista ja hiilijalanjäljistä heidän kohdallaan puhutaan.
Toki myönnän sen, että kyseisessä liikkeessä asioin joskus itsekin. Pyrin kuitenkin tekemään vain sellaisia hankintoja, jotka ovat käytössä pitkän aikaa. Tämän mahdollistaa se, että tuntee oman tyylinsä, omat tarpeensa ja panostaa kestävään laatuun.
Kuluttajilla on hirveän suuri vastuu, mutta tietoa usein liian vähän. Aamu-tv:ssä oli vasta keskustelua vaatteiden valmistuksen eettisyydestä ja aika järkyttävää on se, että oletusarvoisesti emme tiedä vaatteiden alkuperämaata, eivätkä valmistusmaiden työolot usein kestä valoa. Sellaisen tilanteenhan pitäisi olla poikkeus!
Mutta tässäpä päivän "kevennys", josta muodostuikin todellinen vuodatus.
Nyt katsomaan Burleskia Leevin kanssa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti