Mahakuvia.

Meillä oli torstaina Ullan kanssa aivan ihana kuvaussessio. Minulla ei ollut tästä vauvamahasta oikeastaan mitään kuvia - kesti aika kauan ennen kuin olen edes uskaltanut luottaa, että saamme pitää vauvan ja että hän on ihan oikeasti tulossa. Nyt kun kuukausia on takana kahdeksan ja viikoja edessä enää pari hassua (tai varmastihan sitä ei voi tietää - vauva voi tulla vaikka huomenna!) uskalsin ehdottaa Ullalle, että ikuistaisimme odotusta parin kuvan verran. Ulla lähetti minulle eilen esimakua ja tässä tuloksia.

Tämä voisi olla Elloksen "Classic Motherhood" -katalogista. Ajatuksena tässä on, että otetaan piakkoin kuvalle jatko, jossa mukana vauva ja Mikkokin.

Ylipäätään teimme Ullan kanssa vähän taustatyötä mm. Pinterestissä ja muualla netissä etsien idiksiä vauvamahakuviin. Rajasimme aika pian pois kuvat, joissa tehdään navan ympärille käsillä sydän, sekä kuvat, joissa tuleva äiti on pukeutunut lakanaan ja katsoo antiikinkreikkalaistyylisesti kauas kaukaisuuteen kaihoisasti.

En tiedä voiko kaikilla odottavilla äideillä olla sileät ja arvettomat mahat, joita kuvissa näkyy, mutta teimme niinikään periaatepäätöksen, että ei tyystin photoshopata raskausarpia pois. They're here, get used to it, sanoimme.

Leijuvat maatuskat olisi voinut merkata raskausviikkomerkinnöillä. Vauva on kasvanut ihan pienestä pavusta nyt jo aika tarmokkaaksi olennoksi.

Tuntuu uskomattomalta, että se on edes totta. Ja yhtä uskomattomalta tuntuu, että minä olen ylipäätään noissa kuvissa! Minähän näytän aivan erilaiselta. Aika pitkään piti joka aamu tarkistaa peilistä, olenko tosiaan oikeasti raskaana. Maha on kasvanut jotenkin huomaamatta ja olokin on muuttunut kuin varkain. On vaikea kuvailla miltä tämä tuntuu. Aika on mennyt nopeasti. Yhtä vaikeaa on kuvitella, että kohta tämä loppuu. Tai sitä, millainen olo sitten on. Milloin se palautuu normaaliksi - jos koskaan. Ja mikä se normaali olo edes oli?

Toivottavasti lukijat kestävät tämän vauva-asioiden tulvan blogissa. Juuri nyt ne pyörivät itsellä päällimmäisenä mielessä tavalla tai toisella. Mutta annetaan minulle anteeksi ja suvaitaan tämä elämänvaihe.

Ulla on muuten kesällä aloittamassa oman toiminimen - ja tekee tietysti keikkaa nytkin. En voi tarpeeksi vahvasti suositella häntä teidänkin maha (ja muiden) -kuvienne ottajaksi. Kaikki, mikä Ullan kameraan tallentuu on aina jotenkin freesiä, ihanaa ja valoisaa. Ja vähän erilaisesta, onnellisemmasta maailmasta peräisin. Jos siis kiinnostavat sellaiset kuvat, joita ei kaikilla muilla jo ole, kannattaa ehkä varata hänet ikuistamaan teidänkin erityishetkenne!