tiistai 8. marraskuuta 2011

Tribuutti Adelelle. Ja itsetunnolle.

Löysin Adelen vähän myöhässä. Vasta loppukesästä kuuntelin 21 -albumin ensimmäistä kertaa alusta loppuun ja hurahdin. Sen jälkeen olen soittanut Adelea niin paljon, että luulisi jo kyllästyvän. Mutta ei. Adele on niin upea, lahjakas ja kaunis, että sitä on vaikea kestää. Ja Adelella on rautainen selkäranka ja horjumaton itsetunto. Sitä pitää arvostaa. Etenkin kun kyse on 21 -vuotiaasta, joka on niin pinnallisella alalla kuin vain voi olla.

"If you don’t have self-esteem, you will hesitate to do anything in your life. You will hesitate to report a rape. You will hesitate to defend yourself when you are discriminated against because of your race, your sexuality, your size, your gender. You will hesitate to vote; you will hesitate to dream. For us to have self-esteem is truly an act of revolution, and our revolution is long overdue."
— Margaret Cho

Rakastan, rakastan myös tätä Margaret Chon lainausta. Jos tekijöitä ihanan elämän onnistumiseen listattaisiin, olisi itsetunto aika korkealla sillä listalla. Totesin taas hiljan, että ihmiset osaavat olla inhottavia ja julmia. Netti tekee sen liian helpoksi. Mitä ihmettä joku saa siitä, että etsii yöt läpeensä netistä ihmisiä, joita kohtaan on helppo olla julma? Olen niin kyllästynyt lukemaan keskustelupalstoja, joissa jo kolmas kommentti on loukkaava ja ilkeä eikä edes liity millään lailla  alkuperäiseen aiheeseen. Hankkikaa elämä! Säälittävämpää on vaikeaa edes keksiä. 

Puhuimme aamulla asiasta Hanna -siskon kanssa, joka oli vast'ikään käynyt lukemassa narsistien uhrien keskustelua joltain foorumilta. Siellä rikkinäiset ihmiset olivat kertoneet todella kipeitä asioita. Mutta montaa kommenttia ei oltu ehditty postata ennen kuin ensimmäiset vihaajat olivat saapuneet kuin haaskalinnut levittämään omaa saastaansa tuohon keskusteluun, joka oli jollekin varmaan todella tärkeä. Nuo ihmiset, vihaajat, surettavat minua suunnattomasti. He eivät ikinä ole niin sinut itsensä kanssa, että voisivat hyväksyä muissa vahvuutta ja kauneutta ja iloita siitä. Onko todella helpompi painaa repiä muita alas, kuin nostaa itsensä ylös? (toim.huom. painaa voi ylhäältä päin, repiä vain alhaalta.)

Mutta, haters to the left. Avainasia on ymmärtää, että kaikki tuo pimeä mönjä, jota tämä mystinen kansanosa haluaa ympärilleen levittää, tulee jostain heidän sisältään. Ei niistä ihmisistä tai asioista, joihin se kohdistetaan. Päätin jo kauan aikaa sitten, että loukkaukset eivät muokkaa käsitystäni omasta itsestäni. Ne muokkaavat käsitystäni loukkaajasta. Elämä on ihanaa vasta kun tuntee oman arvonsa, erinomaisuutensa ja kauneutensa.
Kauniita ajatuksia kaikille. Loppuun vielä pieni hetki Adelen kanssa. Laula mukana!

5 kommenttia:

Hanna kirjoitti...

<3

Oot ihana!

Ja toi adele on oikeesti ihan ok, kerrankin joku poppistara, joka tuntuu ansaitsevan kaiken hehkutuksen.

Hanna kirjoitti...

Nii ja hyva taa popup

Ulla Nikula kirjoitti...

oho, hassua! tutustuin eilen ensimmäistä kertaa adeleen kun mulle sanottiin että olen sen näköinen ja nyt sä kirjoitat siitä täällä. kyllä, oon niin pihalla näistä poppihommeleista.
mutta kertakaikkisen ihana kirjoitus, rakas!

Laiza kirjoitti...

Adele on kyllä ihana. Mietein eilen itsekin näitä asioita, kun satuin seikkailemaan nettikeskusteluun, jossa oikein tarkoituksella haukuttiin erästä bloggaajaa. Tuollainen ilkeys ahdistaa hirveästi, en voi käsittää miten joku pystyy elää elämäänsä jos sisällä on niin paljon vihaa, että sitä pitää netissä johonkin lähes tuntemattomaan purkaa.

minnamari kirjoitti...

Hienosti kirjoitit!! Ja Adele on TOSI UPEA!!