Alkuruokana sienikeitto. Ripaus gorgonzolaa. Mmm... |
Saara fiilistelee timbaaliaan.
Ja seuralaisena täydellinen Riesling.
Mikään ei muuten päihitä fine dining -ravintolan asiantuntemusta ja asiakaspalvelua. On aina nautinto käydä syömässä paikassa, jossa henkilökunta osaa kertoa ruoan ja juoman alkuperästä, sekä tarinasta niiden takana. Alsacessa aitoon tunnelmaan on panostettu, koriste-esineet ja astiatkin on tuotu Alsacesta asti, viinit maahantuodaan itse. Opiskelijana tällaiseen voi panostaa kerran, pari vuodessa. Mutta iloakin siitä riittää pitkäksi aikaa!
Oi, kuuletko timbaalin kutsun?
Tässä suunnittelen Janikankin keiton syömistä.
Kalaa ja jokirapua juurespyreellä. Vesi herahtaa kielelle vieläkin!
Jälkiruokana täydellinen creme brulée. Omnomnom..
Jonka pinta räsähti täydellisesti kun sen rikkoi lusikalla. Haluan oppia tekemään näitä! Ja haluan oman pienen polttimen!
Toivottavasti Food is Art valtaa Tampereen taas talvella. Viime vuonna bonusta oli, että kaikki ravintolat tarjosivat hurjan hyvän hinnan koko menulle. Tänä vuonna Alsacessa kyyttö jäi maistamatta, mutta lauantaina makustelimme Marusakissa kyyttö -sashimia, joten voin laskea osallistuneeni tapahtumaan! Facebookistakin Food is Art -löytyy. Tällä erää kyyttö -teemaa voi testailla vielä lauantaihin 22.10 asti, joten pikaisesti pöytävarausta tekemään!
2 kommenttia:
Opiskeluaikana kävimme kerran tai pari Tampereella ravintolassa syömässä. Oli lauantaimakkarasta toiselta puolelta paistettuja kuppeja, joissa oli herneitä. Muusia lisäksi. Se oli pikkujoulu. Opiskelijan sapuskat näyttävät parantuneet. Terv. äitiliini
Seura voi olla pääasia ulkona syömisessä. Vaikka tuo lauantaimakkarakuppi kuulostaakin aika jännittävältä ja retrolta!
Lähetä kommentti