Hämeenkadun Appro - the morning after.

Todistaakseni väitteen "vanhakin vielä jaksaa" todeksi, osallistuin näin viimeisenä opiskelijasyksynäni ensimmäistä (ja viimeistä...nyyyh) kertaa legendaariseen Hämeenkadun Approon. Kuulin jostain, että menestyksekkäitäkään yliopisto-opintoja ei lasketa lukuun, mikäli opiskelija ei ole ainakin kerran opintojensa aikana kokenut Hämpin appro -tapahtumaa.

Terveiset vaan. Täällä kaiken kokenut.

 Kyseessähän on siis kertakaikkisen hieno tapahtuma, jossa 5 000 tulevaisuuden kirkkainta toivoa valtaa Tampereen keskustan - erityisesti kaikki sen baarit, kuppilat ja hampurilaisravintolat. Haalarikansa (ja minä todella nolosti ilman haalareita) kerää appro -passiin leimoja, joita vastaan sitten saa tutkintomerkin.

Itsehän näin noviisina suoritin tuota Approa, joka irtosi 5 leimalla, jotka on suoritettava neljässä tunnissa. On ihan mukavaa, että oikeat opinnot ovat pidemmällä kuin appro -menestys. Kolme ihanaa
ystävääni Saara, Janika ja Maria suorittivat Emeritys Professorin arvonimen. 
Onnittelut heille!
Oli mahtavaa olla todistamassa tätä tapahtumaa ja sen tuottamaa riemua! Heidän osaavissa käsissään oli myös reitin suunnittelu ja ajoitus. Janika oli varustautunut jopa uimavalvojan pillillä, joka soi kerran kun aika oli puolivälissä, kahdesti kun oli aika lähteä. Täydellistä organisaatoorista otetta!! Ystävät osallistuivat kuudetta kertaa ja olivat ansiokkaasti joka kerta saaneet uuden tutkinnon kasaan. Näin hyvin ei käy kaikille. Otetaan esimerkkinä ystävämme - käytetään vaikka huonoa salaniemä "Jarppi" - joka oli suorittamassa laudatur -tutkintoa jo neljättä kertaa. Ja epäonnistui TAAS! Olin eilen kamalan kiukun ja pettymyksen vallassa, koska "Jarpin" tutkintoa suoritettiin kuitenkin neljän ihmisen voimin (huijaamista!) tuloksen varmistamiseksi. Ja kaikki tuo "työ" olikin turhaa. Ehkäpä "Jarppi" kärsii menestymisen pelosta. Kun tutkintomerkkejä suorittaa vain n. joka viides vuosi, voi Approon osallistua kirkkaasti vielä 50-vuotissynttäreihin asti. Oikeastaan siis aika nerokasta!

Leimoja saa ravintoloissa listatuista alkoholijuomista (hanajuomat, virtanen, shotteja, ravintolasta riippuen), mutta onneksi myös jäävedestä sekä McDonaldsin Big Mac -hampurilaisesta ja joistain muista tuotteita. McDonald's ja Hesburger vuorottelevat osallistujina, juomapainoitteisista ravintoloista mukana ovat lähes kaikki keskustassa sijaitsevat yritykset. Miesten ja naisten vaatimukset ovat vähän erilaiset (naisten tarvitsee kerätä vähemmän leimoja), ja tohtorintutkintoon sekä emeriitukseen saa aikaa tärvääntyä 5 tuntia.

Näin tuoreeltaan seuraavan aamuna (miten voinkaan olla jo bloggaamassa!?) tuli mieleeni tehdä lista Hämppiksen plussista ja miinuksista. Mutta mieleen tulee pelkkiä plussia!!

Tässä siis lista Hämeenkadun Appron hyvistä puolista:

+ Juominen. . tai siis Appro aloitetaan niin aikaisin, että pääsin kotiin jo klo 23 jälkeen! Kuinka kätevää! Yleensä vain juhannuksena tulee aloitettua bailaaminen jo neljän aikaan iltapäivällä.
+ Mahtava tunnelma. Liikenteessä pelkkiä ystäviä.
+ Hurjan halpaa. Suosittelisin appron aikaan kaikki buddjettitietoisia väkijuoman ystäviä käymään ulkoilemassa. Approhinnat loppuvat kuitenkin jo klo 22 (mikä on siis täyttä plussaa!)
+ Tulee tutustuttua aivan uusiin ravintoloihin ja baareihin kun Appro -ruuhkia yrittää välttää taktisilla reittivalinnoilla.

Pakko hakea vesituoppi ja katsoa pari jaksoa 30 rock -sarjaa... Kirjoittaisin "pusss", mutta kukaan ei halua kokea sitä tänä aamuna.

Loppuun vielä vinkki: Jos olet aikeissa tehdä syysmatkan Tampereelle, jonka aikana olisi kiva käydä ostoksilla ja syömässä ÄLÄ tee sitä samana päivänä kuin Hämeenkadun Appro. Se olisi hirveä, hirveä virhe. Tee se jonain aivan muuna päivänä.