Drive.

Ollaan Mikon kanssa vietetty mitä ihaninta viikonloppua Tampereella; nähty paljon ystäviä, syöty hyvin ja koettu kulttuurikokemuksia. Eilen kävimme leffassa katsomassa Cannesissakin menestyneen Driven. Vieläkin korvissa humisee auton kiihdytysääni. Elokuvaa kuvailisin sanalla "intoxicating" - huumaava. Soundtrack oli jotain niin täydellistä, että minun on etsittävä se välittömästi käsiini. Äänimaailma jotenkin täydensi sitä Los Angelesilaista irrallisuutta, ajelua, ohitse kiitäviä autoja ja valoja. Drivestä on vaikea irrottautua. Se tekee mieli nähdä uudestaan. Tai nähdä sen jatkuvan.

Tämän lisäksi mielessä kummittelevat nyt Ryan Goslingin kuvat. Drive ei suinkaan ollut ensimmäinen näkemäni Ryan Gosling -elokuva. Näin the Notebookin (anteeksi naiset, mutta ei uponnut), Lars ja ainoa oikea -leffan, joka kertoo miesruppanasta, joka tilaa real-dollin itselleen tyttöystäväksi. Yllättäen tämäkään leffa ei saanut sydäntäni pamppailemaan. Ja lukuisia muitakin Gosling -elokuvia olen nähnyt, kuitenkaan niistä kovin paljoa vaikuttumatta.

Nyt kaikki on toisin. Olenko jo liian vanha laittamaan Ryan Gosling -julisteen sängyn päätyyn? Ja saisiko aviomies sitten nukuttua?

Jos tilaisuus tarjoutuu, niin kai nyt sentään vähän voisin Ryan Goslingia pussailla?

tässä vielä Driven traileri: