Tinde pettyy.

Kun oikein paljon odottaa ja jännittää jotakin, siitä voi seurata myös pettymys.

Pitkitetty yllätys voi olla myös pettymys.

Eilen kirmasin töiden jälkeen heti kotiin pakkaamaan laukkua ja odottelin kotosalla lähtövalmiudessa n. iltakymmeneen. Epäilin kaason puhelun "Oulusta" olevan ehkä hämäystä. Kokkola-lehden tekstiviestipalstoilla saamani uhkailut olivat lupailleet, että tällä viikolla rupeaa tapahtumaan. Siksi olin puoliksi odottanut polttareiden starttaavan jo keskiviikkona tai helatorstaina. Eilen sitten luovutin illalla ja menin nukkumaan, odottaen, että ehkä tänään sitten. Olin valmis jo skippaamaan useat yo-juhlatkin. Mikko sitten paljasti sen verran, että yo-juhliin voidaan mennä. Ovatko polttarit sitten tänään illalla, vai kentien vain sunnuntaina brunssi-henkisesti? Laukuthan on pakko purkaa, kun tarvitsen sieltä meikit ja pesuaineet, jotka käskettiin pakata.

Pitäisi varmaan osata ottaa vain iisisti ja odotella. Eilen illalla tuli kyllä mieleen, että oliko polttarit kuitenkin vain se laatikko? Olihan se kieltämättä hauska yllätys. Kuitenkin jo mietin, että ensi viikonloppuna on ystävän häät (jolloin tarvitsen laukkua, ja se pitää purkaa kokonaan viimeistään silloin). Olisivatko polttarit sitten kahden viikon päästä? Töissä on niin hektistä, että en varmastikaan voi olla sieltä pois. Vai voinko? Ja yli kaksi viikkoa olla joka ilta polttarivalmiudessa ja pettyä sitten päivän päätteeksi on kyllä melkoisen pitkä aika. Etenkin jos peruu vielä tieltä kaikki muut mahdolliset menot (kuten minä tällä viikolla, onneksi en kuitenkaan ehtinyt perumaan juhliin osallistumista).

Noh, Gleen Kurt sanoo; every moment of your life is an opportunity for fashion. Siispä käyn nyt suihkussa ja vedän ykköset päälle yo-juhliin. Luvassa ainakin mukavia ihmisiä ja monen sorttista kakkua sekä näköjään vielä kaunis kesäilmakin! Ja varmasti on myös niin, että lopussa kiitos seisoo :) Sen tiedän varmuudella, että parhaat ystäväni lukeutuvat maailman ihanimpien ihmisten joukkoon.