Vinoteca del Piemonte

Täällä Tampereella on niin mukavaa! Eilen nähtiin piiiitkästä aikaa kulinaarikerhon kanssa Marian synttäreitäkin vähän juhlien. Paikaksi valikoitui ortodoksisen kirkon ja Sorin aukion kupeessa sijaitseva italiaisravintola Vinoteca del Piemonte.

Voisin vielä suositella tätä meidän kulinaarikerhoideaa muillekin ihmisille (ainakin kaikille teille, jotka asutte kaupungeissa, joissa on runsas ravintolatarjonta ... mulla on Kokkola-kriisi!). Tapaamme siis aina silloin tällöin ystäväporukalla ja testaamme uutta ravintolaa. Aiemmin tarkoituksena oli käydä joka kuukausi, mutta ihan siihen tahtiin ei olla kyetty. Kuitenkin parin vuoden aikana ollaan kulinaarikerhon kanssa saatu Tampereella testattua monta paikkaa.

 Saara maistelee alkupalaoliiveita.

Nuhainen Janika ja synttärisankari Teiksu <3. Ollaan oltu jokainen vuorollaan kipeänä ja Janika-parka ei oikeastaan maistanutkaan juuri mitään. Lämmin kaakao kuitenkin helpotti hieman ja hyvä seura toivottavasti myös.

Piemontea voi muuten suositella ihan surutta. Kauniisti sisustettu ravintola, kivoja yksityiskohtia ja simppeli, mutta herkullinen menu. Vinoteca del Piemonte on erikoistunut Piemonten maakunnan ruokiin ja viineihin. Viinivalikoima olikin hurjan laaja; talosta löytyy yli 100 viiniä, joista suuri osa on itse maahantuotuja. Vaikka ei koko menuta söisikään, voi Piemonteen tulla hyvin istuskelemaan iltaa parin viinilasin ja vaikka alkupala crostinien merkeissä. Suosittelen pöytävarausta!

Saaran kanssa tilasimme ankkaa ja rosmariinirisottoa. Menu muuten vaihtuu usein (päivittäin!) ja mukana on myös hyvin kohtuuhintaisia annoksia. Ankalla oli hintaa 14 euroa. Risotto oli aivan herkullista, itse ankassa olisi nahka voinut olla hitusen rapsakampaa.

Maria söi villisikaa. Tämä liha oli muuten aivan suussa sulavaa. Mikäli listalla sattuu olemaan, niin suosittelen erittäin lämpimästi.

Kirsikkakakkunen ja mascarponejäätelö kruunasivat illan. Ja jälkiruokaviiniä kannattaa ehdottomasti ottaa!

Omnomonom.

Väripuutos.

Voisiko tämä asu olla mun päälläni N-Y-T nyt? Mulla on kaikki elementit paitsi tuo ihana, värikäs neule. Nettikaupasta löytyi tämä vihreä, kaupassa olisi kirkkaan punainen. Nyt pitäisi vielä päättää, että kumpi.

Terveiset muuten Tampereelta. Tänään vietin ihanan kahvihetken maailman viisaimman ja empaattisimman Heidin kanssa. Odotan tosiaan terapointilaskua postissa! Tampereella olen lusmuillut vieraanvaraisten Jaakon ja Essin luona. Onneksi on ystäviä! Illalla tulossa mukava hetki kulinaarikerhon kanssa. Yrittäkää ymmärtää tätä kiireistä joutilaisuutta siis.

Pusss!

Ken pyllynsä nostaa...

En tiedä mitä tässä on tapahtunut, mutta aivan hirveä remontti- ja sisustusvimma on piinannut mua viime viikot. Johtuuko sitten ystävän talonrakennus/muuttohaaveista, omasta kotiutumisesta Kokkolaan, meidän kodissa olevista epäkohdista vai vain siitä, että tilillä on katetta niin heikosti.

Yksi motivoiva syy ovat varmasti myös keittiön pöydän maailman HUONOIMMAT  tuolit. Ne ovat peräisin miehen veljeltä. Veli sai meidän vanhan (tai siis Mikon vanhan..) ruokapöydän tuoleineen kun löydettiin uusi pöytä. Me saatiin sitten veljen 4 citymarketista ostettua tuolia (pöytä+4 tuolia maksaneet yhdessä ehkä 99 e, ja sillä hinnalla saa juuri sen hintaista laatua). Pylly puutuu jos vähänkään pidemmän kaavan mukaan yrittää ystäviä kestitä.

Ostoslistalla siis ruokapöydän tuolit. Surffailin netissä ja ihastuin lopulta Polyvoressa tällaisiin. Näitä saa jostain Ameriikasta. Ja ameriikan kaupoista. Suomen kaupoista ei. Joten ehkä päädytään sitten loppupeleissä johonkin tällaiseen..

Huoh.

Elämäni aakkoset: A niin kuin Aalto.

Hansi Skoteissa -blogisa ovat esiintyneet elämäni aakkoset. Kyseessä ei varmaan ole ollut mikään varsinainen blogihaaste, mutta idea on mielestäni niin kiva, että ajattelin itsekin sen toteuttaa. Ja saman tein voin tehdä tästä virallisesti blogihaasteen (näinhän tää homma toimii?). Hyvä bloggaaja, pikkuhiljaa voit itsekin koota blogiisi elämän aakkosia. Laita sitten tänne päin linkkiä!

Aakkosethan alkavat tunnetusti A:lla. Sana "aalto" valikoitui aakkospostausten ensimmäiseksi sanaksi parista eri syystä.

A) Aalto on todella kaunis suomen kielen sana. Harmoninen ja soljuva.
B) Aalto -maljakko on tosiaan suomalaisen kodin must have. Olohuonepostauksessa jo pyysin teitä sellaisen bongaamaan.. wait for it..

 ensin esittelen yläkerran aulassa sijaitsevan puhelinpöydän (Villagesta) sekä sillä viihtyvän pikku-Aallon, jossa laturi asustaa.

 Keittiön ikkunalaudalta meiltä löytyy Aalto -maljakoiden rykelmä. Ja alla tuo olohuonepostauksessa esitetyn haasteen vastaus (ootte varmaan olleet aivan kippurassa, että missä se Aalto -maljakko lymyilee!). Tuolla se on! Se oikea, iso maljakko meiltä vielä uupuu. Haaveilen mustasta.

Sitten on tietysti vielä syy
C) rakastan merta.

Olen ehdottomasti meri-ihminen. Elementeistä se on mielestäni kaunein, mielenkiintoisin ja mykistävin. Stressihetkellä minun on aina päästävä meren rannalle. Meri-ilman tuoksu ja aaltojen liike rauhoittavat aina. Antavat tilaa ajatuksille ja hengitykselle.

Varpaat Karibianmeressä Meksikossa.

Atlanti Brightonin rannalta nähtynä.

Espanjan Melillassa, Välimeren etelärannalla.

Fuengirolassa aallonmurtajalla. TÄRSKY!

Great Barrier Reef Australiassa.

Pohjanlahti matkalla Tankarista kotiin.

Australiassa Port Douglasin rannalla.

Ranta New Jerseyn eteläkärjessä, Cape Mayn kuvankauniissa kaupungissa.

Lautalla Marylandiin.

Australiassa Cape Tribulationin rannassa.

Välimeri Kreikan Zakinthoksen edustalla.

Ohtakari Kokkolan Lohtajalla. Suomen kaunein ranta, väitän minä.

Keväällä pääsee taas katsomaan jäiden lähtöä. Ihanaa sunnuntaita ruudun taakse!

Pusss!

Pelimielellä.

En varmaan ole yksin ipad -kuumeeni kanssa.Ystävämme Tero oli viettämässä Mikon kanssa miesten saunailtaa eilen ja hän tuli kylään ipadinsä kanssa. En tietenkään malttanut olla hipelöimättä kyseistä laitetta ja katselin mitä pelejä Tero oli ipadilleen ladannut. Laite oli aika uusi, joten pelejä oli vähän hintsun laisesti (ei edes Angry Birdsiä!). Löysin kuitenkin appsin, jossa näpättiin ruudun yli liikkuvaa hiirtä. Pelasin peliä aika pitkänkin aikaa ja mietin, että "tämä on kyllä oikeasti vähän turhan helppo..". Sitten minulla välähti; tämä ipad -peli on KISSOILLE!

Siis oikeasti. Katsokaa nyt tuota videota! Ja kissavideoiden ystäville voin vinkata youtubeen hakua "cat ipad". Tulokset ovat täyttä nettivideonerokkuutta!

Nyt tarvitsen aivan välittömästi a) ipadin ja b) kissan. Sitten vain pelailemaan!

Paras startti.

Aamiainenhan on tunnetusti päivän tärkein ateria. Itse skippaan sen luvattoman usein, tai syön sen vasta lounasaikaan. Tänään aamiaisintoa kuitenkin lisäsi Tampereelta Stockkan herkusta tuomani maailman paras aamiaisleipä. Tai maailman paras leipä ylipäätäänkin. Kyseessähän on Stockmann Bakeryn Hedelmäinen aamiaisleipä, jota ei päihitä MIKÄÄN. Ostin eilen niitä kaksi; toisen pakkaseen, toisen syötäväksi heti. Leipä pysyy muuten hyvänä viikon. Siinä on ihana koostumus ja mukana siemeniä, pähkinöitä ja kuivattuja hedelmiä. Omnomnom. Parin päivän päästä suosittelen paahtamista.

Katsokaa sitä! Tämä on yksi niistä asioista, joiden takia Kokkolaan muuttaminen tuntuu joskus ylivoimaiselta; täältä ei saa hyvää leipää! Paikallistenkin leipomoiden leivät ovat mauttomia vehnäsämpylöitä. Citymarketin parhaat leivät puolestaan ovat jotain Fazer Bakeryn surullisia patonkeja. Oih. Onneksi pakastimessa on yksi suuren maailman leipä vielä odottamassa.

Leivän ystävänä kuppi luonnon jugurttia (sitä kreikkalaista, jonka ämpärissä on kuva siitä karvaisesta ukosta. Jugurtin pitää olla paksua!), persikkaa, banaania ja hunajapähkinöitä tuomassa vähän rouskua mukaan. Essin aamiaiserikoisessa oli muuten jugurtin ja banaanin lisäksi mantelirouhetta. Suosittelen erittäin lämpimästi!

Mmmmm.... Jos jollakulla sattuu olemaan jotain ihania leipäreseptejä, niin ne otetaan ilolla vastaan.

Vielä kerran kashmir.

Koettakaa kestää! Tämä on viimeinen kerta.

Kollaasissa vielä muutamia saavuttamattomia kashmir-unelmia sekä pari saavutettua. Huivi, sukat ja kashmirkampa löytyvät! Broran punainen neule on ihana. Alla omani, joka on vähän lyhyempi ja musta. Todella helppo ja käyttökelpoinen vaate, muttei oikein näy noissa alakerrassa otetuissa, turhan pimeissä kuvissa. Sitten kaksi unelmaa: kaunis huopa sekä tuo aamutakki! Tuon aamutakin hankkimisen jälkeen en voi kuvitella muita vaatteita enää tarvittavankaan. Aah.

Neule: Brora, T-paita: H&M (todella kympin ostos!), Topit: Selected, Huivi: Lontoosta, Housut: Me&i, Bootsit: Andiamo, Lasit: Sand

Edelliset kashmirpostaukset löytyvät täältä, täältä ja täältä. Ja nyt ne sitten loppuivat!

Kevätinspis.

Ulkona haisee ihan pääsiäiselle. Aurinko paistaa ja asfaltti rupeaa jo pikkuhiljaa paljastumaan tuolta hangen alta.  Säätiedotuksessakin sanottiin, että talvitakin saa viikonlopuksi laittaa pois. KEVÄT!

Tässä vähän alkukevätinspistä minulta. Tuo keltainen väri himottaa aivan valtavasti ja olen metsästänyt sitruunankeltaista paitaa. Vielä ei mieleistä ole löytynyt, mutta ostoslistalla se on ehdottomasti. Mustat housut olen laittanut tilaukseen. Olin jokin aika sitten me&i -vaatekutsuilla, joilla ihastuin näihin funky pantseihin. Me&i tekee siis pääasiassa lastenvaatteita, mutta oikeastaan joka kerta on itsellekin löytynyt jotain kivaa. Vaatteiden trikoo on pehmeää ja todella laadukasta. Syksyllä hankkimani pöksyt ovat pysyneet haalistumattomina jo monen monta pesua. Milloinhan ne rupeavat tekemään perustoppeja?

Lisäksi himoitsen noita by Malene Birgerin herkullisia korkkareita. Niiiiin ihanat!

Huomenna edessä kypsäri. En ole käynyt Tampereella tämän vuoden puolella kertaakaan ja junamatka vähän hirvittää. On se ihmeellistä kuinka äkkiä tähän Kokkolassa möllöttelyyn tottuu. Mutta Tampere, here I come! Ja kiitos jo etukäteen Essille, joka ottaa mut sohvalleen nukkumaan :)

Pusss!

Olohuoneessa.

Heipsan! Tervetuloa meidän olohuoneeseen.

Näin kevätvalossa tapahtuu ensiksi seuraava ilmiö: mystisesti koti näyttää siltä, että joulusiivouksen jälkeen onkin ilmaantunut ihan uutta pölyä, vaikka sitä ei aiemmin ole silmillä voinut havaita! Hetken ehtii jo ajatella, että ehkä olisi parempi vain jatkaa elämää verhot kiinni, pimeydessä, jossa villakoiria ja pölyn asuttamia pintoja ei oikein näy. Sitten sitä ottaa itseään niskasta kiinni ja heiluu imurin ja pölyrätin kanssa jonkin aikaa. Äkkiä koti näyttääkin ihan kivalta. Ja kevätvalo tuntuu ihanalta.

Olen kirjoitellut tosi laiskasti näistä sisustusasioista, vaikka olenkin intohimoinen sisutuksen ja designin ystävä. Yksi ongelma on siinä, että koti ei aina näytä ihan siltä, mistä haaveilen. Asutaan Mikon kanssa siis Kokkolassa, 70-luvulla rakennetussa paritalon puolikkaassa, jota ollaan rahkeiden mukaan yritetty pikkuhiljaa remppailla. Viimekeväisen remontin jälkeen olohuone näyttää jo paremmalta. Tuolla aiemmassa postauksessa on pari kuvaa, jossa näkyy tuo vanha ysäritapetti, joka huoneessa alunperin oli.

Valitettavaa on, että en pysty teille esittelemään näitä tiloja niissä kunnossa missä ne olivat silloin kun ensimmäisen kerran tänne jalallani astuin. Mikkohan asui tässä yksin ennen minun aikakauttani. Silloin yläkerrassa oli kellertävä, mock-mänty muovimatto, joka lähti imurin mukana nurkista ylös. Sisustus oli melko... noh... miehinen (mm. 3 erilaista kierrätyskeskuksesta haettua sohvaa). Pääpointti taisi olla, että on iso tietokone ja valkokangas ja huoneeseen mahtuu monta miestä juomaan olutta. Siinä suhteessa sisustus oli varmaan aivan onnistunut. Toisaalta on ihan hyväkin, ettei Mikko tuolloin laittanut kodinkunnostukseen mitään suuria rahasummia. Lopputulos ei olisi ehkä ollut minulle mieleinen ja juuri remontoitua on inhottavaa ruveta heti muuttamaan. Huone oli silloin myös "eri päin", eli videotykki oli vastakkaisella seinällä. Aika kauan pähkäilin sitä, kuinka tilan saisi parhaiten hyötykäyttöön. Itseasiassa kiitos huoneen layoutista kuuluu Innon Markolle, jolta sai kysyä neuvoja yksillä sisustusmessuilla Kokkolassa. Kiitos siis Marko Paanaselle!

Lattiatyyny Ikealta. Harmi, etten tajunnut hankkia toista.

Olkkarihan meillä on todella suuri ja avoin. Rinnetontilla olevan talon asuintilat on oikeastaan yläkerrassa. Olohuoneesta näkyy keittiöön. Tuleva ja akuutein remontti olisi ikkunoiden vaihto, josta haaveilen aktiivisesti päivittäin. Keittiössä olen heilunut pensselin kanssa, mutta mikäli tässä asutaan pidempään on keittiöremonttikin jossain vaiheessa edessä.

Hallitseva elementti meidän olkkarissa on valkokangas. Mikolla oli videotykki jo silloin kun tavattiin ja olen kyllä oppinut rakastamaan kunnon kotiteatteria. Pitkän tähtäimen haave on tehdä kotiteatterihuone nykyisestä varastotilasta, mutta se vaatii jo vähän isompaa remonttia. Silloin kotiteatteri kuitenkin muuttaisi alakertaan ja olohuoneeseen mahtuisi suurensuuri ruokapöytä sekä sohvaryhmä ja tavallinen telkkari. Mutta nyt kotiteatteri ja pimennysverhot löytyvät olkkarista ja ovat kyllä kovassa käytössä.

Iittalan kivituikut ja Aalto -maljakko kuuluvat jokaiseen suomalaiseen kotiin. Bongaatko Aallon?

Tässä kuvassa näkyy jo vähän huoneen toista päätä. Mun tulevaisuudenhaaveissa olisi myös se, että tietokone muuttaisi sitten sinne "mediahuoneeseen". Ja haaveissa se tietokone olisi isonäyttöinen iMac.

Manhattan ja USA -julisteet New Yorkista Kate's Paperie -liikkestä. Tikapuilla roikkuva kangas on Marokosta ostettua kaktussilkkiä.

Tässä näkyy ehkä tuo olohuoneen todellinen koko. Tila on siis tosi iso ja pidän hurjan paljon siitä, että täällä on niin avaraa. Jonain päivänä portaikkoon tulee jokin oikein valtava ja sikamagee valaisin. Ehdotuksia otetaan vastaan!

Rahi on sellainen taittuva patja, josta tulee tarvittaessa kätevästi vierassänky. Se on päällystetty Marimekon kankaalla, josta ompelin myös pari pikkutyynyä. Muuten sisustustyynyt ovat h&m homesta ja stockmannilta.

Vielä kun kotiteatterin kaiuttimiksi saisi virtaviivaiset Genelecit.. Tv-tasolta ne jo löytyvät!

En tiedä missä muut ihmiset hoitavat meikkailunsa, mutta itse en jaksa seistä kylppärin peilin ääressä. Meillä on olohuoneessa paras luonnonvalo ja lisäksi tykkään katsella aamu-tv:tä samalla kun ehostan kauneuttani. Siksi meikit löytyvät sohvapöydän välistä.

Tämä Ikean kirjahylly on ollut minulla siitä lähtien kun muutin Tampereelle opiskelemaan. Päältä löytyy vahvistin sekä videotykki. Eivät mitään superkauniita sisustuselementtejä, mutta onhan tuossa videotykissä toisaalta ihan raflaavaa teknomuotoilua!

Tässä kohtaa mainitsen vielä olohuoneen ruskean maton. Tuo harmaa mattohan on Ikealta, ja hintaa sillä oli huimat 19 euroa. Sen huomaa kyllä myös laadussa; matto oli minulla Tampereella käytössä kaksi vuotta ja nyt kun muutin sen Kokkolaan on nukka todella kulunutta. Opiskelijaboksiin erittäin hyvä hankinta, mutta ei kovinkaan pitkäikäinen. Toisin on kuitenkin tämän ruskean turkismaton kanssa. Ihastuin Halla-ahon turkismattoateljeen tuotteisiin toissa kesänä Kuopion Asuntomessuilla. Nuo nettisivut ovat hieman kotikutoisen oloiset, puhumattakaan siellä esiteltävistä mattomalleista. Kyseessä on kuitenkin suomalaista käsityötä oleva, todella upea ja arvokas tuote, joka kestää koko elämän. Turkismatto on siis lampaantaljasta punottu matto. Materiaali on uskomattoman pehmeää ja Kuopiossa näitä ihastellessani päätin, että joskus elämässäni tällaisen itselleni hankin. Se aika koitti sitten vuotta myöhemmin, viime kesänä. Halla-ahot eivät olleet Kokkolan messuilla näytteilleasettajina, mutta Kuopiosta tutuksi tullut herttainen myyjäherra tuli käymään messutoimistossa ja juttutuokion päätteeksi kaupat lyötiin lukkoon. Matto on oikeastaan Mikon ja minun häälahja ja tarkoitus on, että se on jokaisessa yhteisessä kodissamme tästä lähtien. ..Hintaa sillä taisi olla yhtä paljon kuin olohuoneen muilla kalusteilla yhteensä.. En tiedä sitten kertooko se enemmän maton vai muiden kalusteiden hinnasta. Unelmien makuuhuoneeseen joka tapauksessa haluaisin kaksi pienempää, valkoista mattoa sängyn molemmille puolille. Ette arvaakaan kuinka ihanalta tuo matto tuntuisi varpaissa talviaamuna.

Seuraava projektihan meillä on alakerran makuuhuoneen remontti, joka on jo pari kuukautta ollut siinä vaiheessa, että vanhat tapetit on revitty ja katto laitettu, mutta uudet tapetit odottavat vielä lattialla. Kiirettä ei onneksi sinällään ole. Nykyinen makuuhuone on yläkerrassa ja olemme siellä asustaneet koko sen ajan kun tässä on asuttu. Viimeistellään kun keretään. Ehkä kuitenkin kesäksi, koska silloin alakerrassa on viileämpi nukkua.

Vielä viimeiseksi kysymys teille: Mitä mieltä olette tuosta kaiteesta? Se on alunperin ollut väriltään musta, mutta Mikko maalasi sen valkoiseksi silloin kun muutti tähän. Minä olen vähän leikitellyt ajatuksella, että sen palauttaisi mustaksi. Jotenkin se olisi ehkä ryhdikkäämpi ja skarpimpi niin. Mielipiteitä, kiitos!

Tulipas pitkä postaus! Huoh!

Hyvää Minna Canthin ja tasa-arvon päivää kaikille ihmisille. Tärkeä päivä kertakaikkiaan.