Hope. Change. 2.

Hurraaa!! 100 000 näyttöä meni rikki vain pari päivää blogin 1-vuotissynttäreiden jälkeen! Onnea blogi!

Eilisen järisyttävästä konserttikokemuksesta edelleen sydän syrjällään. Nyt täytyy avautua. Keventäkööt nämä tunnelmakuvat omia tunnelmiani.

Lavan täydeltä mielettömiä artisteja.

Konsertti oli tosiaan jotain aivan uskomattoman hienoa ja liikuttavaa. Ei ainoastaan musiikin puolesta vaan sen tunnelman ja yhteisöllisyyden. Pakko sanoa, etten ole kokenut koko elämässäni mitään vastaavaa.

Pekka tuli taloon. Koko jäähalli nousi seisomaan.

Olen viime aikoina ollut vähän väliä raivon vallassa ja kihissyt kiukusta kun olen kohdannut kaikenmoisiin typeryyksiin ja ennakkoluuloihin. Sellaisiin asenteisiin, joita en oman arvomaailmani kautta pysty ymmärtämään.

Voiko tämä olla tottakaan?

Voi myös sanoa, että ehkä viime keväisen vaalituloksen jälkeen olen kokenut jossain määrin kotimaassani ulkopuolisuutta. Vallalla ovat olleet arvot, joita en voi hyväksyä enkä edes ymmärtää. Tuntuu, että kuulun johonkin ihmeelliseen marginaaliin, jonka kanssa kukaan ei ole samaa mieltä. Johonkin pikkuriikkiseen punaviherälykköporukkaan, jolle ei Suomessa enää ole tilaa.

Eilen illalla koin kuitenkin valaistumisen; meitä on paljon.  Riippumatta siitä, kuinka sunnuntaina käy, tämä liike Haaviston ympärillä edustaa kaikkea sitä, mitä toivoisin Suomen olevan. Tässä maassa on paljon ihmisiä, joilla on samat arvot ja ajatukset, ja me voimme luoda jotain aitoa ja oikeaa. Se liikutti minua valtavasti eilen ja liikuttaa nytkin.

Tämä on hienoin poliittinen asia, jonka olen saanut elämässäni kokea.

Tai oikeastaan tämä on enemmän kuin politiikkaa. Täytyy olla. 

Ihanat Emilia ja Kaisa. Vähän me hurrattiin kun Pekka toi terveiset Kokkolasta ja mainitsi vielä erikseen Ykspihlajan, jossa kuoro oli esittänyt UB:n kappaleita ikäänkuin lämppärinä iltaa varten.

Saija ja minä. Punainen naamani selittyy ihan oikeasti sillä, että itkin koko konsertin alusta loppuun.

Tunnelma.

Siinä ne sitten meni. Kiitos.

Tuleva presidenttimme.

Halusin vielä tarjota luettavaa teille epävarmoille äänestäjille. Oikein hyvä blogi - Kaikki Elämästä - sattui tietoisuuteeni vastikään. Tämä on häpeilemättömän Haavisto-myönteistä (ei kuitenkaan Niinistö -vastaista!) ja mielestäni näissä kirjoituksissa on perusteltu asioita aivan hirvittävän hyvin. Rakkaat lukijat, ottakaa asioista selvää ja kuunnelkaa korvilla ja sydämellä. Tässä siis linkkejä muutamiin kirjoituksiin, jotka olivat mielestäni hyviä ja joissa käsiteltiin noita kaikkein kysytyimpiä asioita:

"Haaviston pätevyys on fakta"
Tässä kirjoituksessa oikeastaan tulevat esiin omatkin syyni äänestää Haavistoa. Näiden lisäksi Haavisto omaa johtajuuden kaikkein tärkeimmän kyvyn: kyvyn kuunnella. Painajaispomo tai -presidentti olisi ihminen, joka on pinttynyt omiin mielipiteisiinsä ja kyvytön keskustelemaan ja tekemään kompromisseja. Kaikki muut teemat tulevat mielestäni näiden jälkeen. Homous tai sivarius eivät todellakaan ole minulle syitä äänestää Haavistoa, vaan asioita, joilla ei mielestäni ole väliä. Niistä on kuitenkin saanut koko vaalien ajan puhua. Perustella, miksi niillä ei pitäisi olla väliä, ja miksi Haavisto on pätevin näistä seikoista riippumatta. Ja sen kautta niistä on tullut minulle tärkeitä teemojakin.

Niinistö, vai sittenkin Haavisto? 

Vihreä presidentti?

Ylipäälliköksi "sivari"?

Homoudesta

..ja vielä homoudesta...

Huoh. Näin avauduin. En ole tähän mennessä rummuttanut blogissa poliittisia ajatuksiani, koska tämä ei mielestäni ole ollut oikea paikka niille. Vaikka olenkin poliittinen ja yhteiskunnallinen, olen halunnut pitää blogin kevyenä luettavana. Nyt kuitenkin ensimmäistä kertaa haluan kirjoittaa politiikasta ja erityisesti Haavistosta. Meillä on mahdollisuus saada aikaan todellinen muutos ja rakentaa sellainen Suomi, jossa on tilaa kaikille. Jossa on tasa-arvoa kaikille, ja jossa heikoimpia ei jätetä jälkeen. Jossa ihminen voi tulla hyväksytyksi sellaisena kuin hän on.

Siksi 2.

Itken ja kuuntelen.

Junassa matkalla Helsinkiin. Vasta pari viikkoa sitten Kaisan kanssa juttelimme siitä, että jos Ultra Bra joskus tekisi paluukeikan, se olisi pakko nähdä. Meksikosta käsin sitten havaitsin netistä, että Pekka Haavisto on toteuttanut tämänkin toiveeni jo ennen presidenttikautensa alkuakaan. Kirosin jo mielessäni, että liput ovat menneet ja itse olen Meksikossa. Kuitenkin huuto.netistä onnistuimme saamaan Saijan kanssa itsellemme liput eilen. Ja nyt istun junassa. Kaisakin on tulossa, ja konsertin jälkeen varmaan on pakko kilistellä tunnemyrskyn vallassa laseja.

Minulla on niin kaihoisia ja kauniita muistoja Ultra Brasta ja nuoruudesta. Jotenkin bändin ero edusti myös jonkin aikakauden loppua minulle. Meillä oli lukiossa kaveriporukka, joka oli melkein kuin Kokkolan Ultra Bra. Pelasimme solmua kesäöisin pihoilla värikkäissä paidoissa. Jaoimme nuoruuden ja kasvamisen vaikeutta. Kaikki seurustelivat keskenään. Koimme yhdessä ensikännit, -rakkaudet ja -sydänsurut. Ultra Bra lopetti sinä kesänä kun itse olin vaihto-oppilaana jenkeissä. Seuraavana vuonna kaverit kirjoittivat ylioppilaaksi minun jäädessäni vielä vuodeksi lukioon. Ystävyys säilyi, mutta ajat muuttuivat. Kaikki päättyy joskus.

Terhi oli niin laiha, että lantioluut törröttivät lantiofarkuista. Vuokolla oli kauniit silmät ja kadehdimme kaikki hänen ääntään. Joel oli niin komea, mutta Antti silti suosikkini. Kerkko oli kuin kaverin vähän äreä isoveli. Mutta sillä oli maailman siistein tyttökaveri. 

Kesällä ennen yhtyeen lopettamista kävimme katsomassa yhden viimeisistä keikoista Kaustisen Folk Music Festivaaleilla. Olimme jopa MoonTV:n festarikatsauksessa, jossa lauloimme kaikki "Sinä lähdit pois". Muistan kuinka keikalla lauloimme kurkut kipeiksi ja itkimme silmät punaisiksi. Sain lavalta keikan biisilistan, johon yhtye kirjoitti nimikirjoitukset. Se oli monta vuotta seinälläni yksi kallisarvoisimmista tavaroista.

Nyt kuuntelen junassa korvat pauhaten UB:tä. Aivan epätodellista, että he nousevat kohta lavalle. Aivan liian lyhyeksi aikaa. Vaikka kuinka rakkaita kappaleet olivat silloin (eikä mikään enää kosketa niin syvästi kuin teini-iän suosikkimusiikki), on sanoituksille avautunut uusia merkityksiä näin vanhemmin. Täytyy ottaa nenäliina mukaan. 

Jossain kaupungissa on maailma näytteillä
Mitä täällä on, aina samoja pieniä ilmiöitä
Eikä vieläkään tuulivoimaa.

Lomagarderoobbi.

Pahoittelen jo etukäteen kiiltävää ja meikitöntä naamaani sekä juurikasvuista tukkaani. Lomalla vain on paljon parempaakin tekemistä kuin tälläytyä! En ikinä lomaillessa jaksa käyttää meikkiä, rintaliivejä tai korkokenkiä. Mukana olivat kenkäosastolta näkyvillä olevien tennareiden ja läpsyjen lisäksi kahdet havainasit, joita oikeastaan käytinkin eniten.

Hyvän lomavaatekaapin kulmakivet ovat helppoja, löysiä, vaivattomia ja rentoja vaatteita. Ne voi vetäistä päälle helteellä ja eivät kiristä mikäli iho sattuu olemaan auringossa hieman kärventynyt. Bare with me. Lopussa bikinikuva.

Hattu: Kreikasta, Tunika: Lindex, Housut: jc, Laukku: Marc by Marc Jacobs, tennarit: h&m

Nämä huonosti näkyvät trikoohousut ovat ihan suosikkivaatteeni hellelomilla ja muutenkin helteessä. Löysin ne n. 4 vuotta sitten jc:n alesta. Ne ovat rennot ja pehmeät, lahkeet ovat niin leveät, että ovat suorastaan housuhame. Maailman helpointa rannalla, koska voi vetäistä suoraan bikinien päälle ja ovat niin löysät, että hiekka vain tippuu pois kun lähtee liikkeelle :D

Mekko: Day, Laukku: Marc by Marc Jacobs, Vyö: Meksikosta, Läpsyt: BHS

Mekko: Löytö Jersey Gardensista, Laukku: M by MJ, toppi: GT

Alla näkyy tuo Day Biger et Mikkelsenin hame toiseen otteeseen. Käyttelen sitä sujuvasti sekä hameena että mekkona. Se löytyi Tukholmasta muutama kesä sitten NK:n alerekistä. Materiaali on todella kevyttä ja viileää puuvillaa ja vaatekappale on palvellut jo monissa helteissä.

Liivi: Guidado con el Perro, aluspaita: Lindex, Hame: Day, vyö: Meksikosta, koru: matkamuisto Tukholmasta ja Rigasta

Mekko: Monsoon

Tämähän oli se kesällä himoitsemani mekko, josta enemmän täällä ja täällä (toisessa linkissä kuva myös tuosta Jersey Gardensin löytömekosta). Päädyin silloin kesällä siis tilaamaan nuo kaksi muuta mekkoa, mutta tämä herkullinen mekko löytyi nyt uuden vuoden jälkeen Glasgow'sta alerekistä. Hurraa!

Tietysti ihan olennaisinta lomalookissa ovat rusketus ja bikinit.

Huomenna Helsinkiin ja Haaviston tukikonserttiin. En edes tiedä fiilistelisinkö enemmän UB:n paluuta vai Haavistoa! Jännittää!

I'm back!

Suomessa taas, ja vastassa tietysti paukkupakkaset! Nyt onkin mukava muistelle Meksikon lämpöä vielä ennen kuin rusketus on ehtinyt haalistua.

Jetlagin takia heräsimme ensimmäisenä aamuna ajoissa katsomaan auringonnousua.

Akumalin paratiisiranta. Koralli oli rannasta vain parin kymmenen metrin päässä ja ennen korallia vedestä löytyi isoja kilpikonnia, jotka söivät vesiruohoa meren pohjassa. Ihan täydellistä snorklailua siis!

Ranta Tulumin raunioiden luona.

Hotellin rannalta. Ihan hyvin viihdyttiin!

Pusss,
Tinde

Matkalla Meksikoon.

Kas tyttö, ratkaisit sen
kuulen jo aamenen
Sormukset sormeen ja oon,
matkalla Meksikoon.

- Anna Puu

Pari pakkauskuvaa, joita yritin jo postailla enne lähtöä, mutta Lontoon hotellissa loppui nettiaika. Täällä ollaan siis jo, ja on niin ihanaa ja rentouttavaa, että bloggailu ja netissä roikkuminen on to do -listan häntäpäässä. Nähdään reilun viikon päästä, rakkaat lukijat!

 Glasgow'ssa tapahtui muuten niin mukavasti, että kesällä haaveissani pyörinyt mekko löytyi koossani 70 prosentin alennuksella. Kiitos Monsoon!

Pusss!!!!

Makuuhuoneinspiraatio.

Olemme tähän asti asustaneet kaksikerroksisen kotimme ylimmän kerroksen toisessa makuuhuoneessa. Nyt ajatuksissa on kuitenkin muuttaa alakerran makuuhuoneeseen, joka on hieman isompi. Unelmissani näen mustavalkoisen, hotellihuonemaisen, tyylikkään huoneen, jossa on muhkea, korkea sänky ja kauniita yksityiskohtia. Ajatuksena on siis tumma tausta, valkoinen pylvässänky ja valkoisia ja lasisia somisteita. Varmaan haluan jonkin väriaksentinkin, olisiko se sitten lila, hopea, fuksia tai beige?

 Enivei, tässä hieman inspiraatiokuvia. Ne on kähvelletty täältä.

Ihan näin mustaa meille ei tule, muta tämä kuva on aivan mielettömän herkullinen! Yöpöydät ovat vielä hakusessa (on muuten vaikea löytää tarpeeksi korkeita!). Makuuhuoneeseen tulee kaksi korkeaa lipastoa sänkyä vastapäätä. Näiden päälle tulee tv. Aivan ihanaa olisi saada huoneeseen mahdutettua joko pieni nojatuoli tai sitten tällainen pitkä rahi sängyn jalkopäähän. Voi kuitenkin olla, että tila ei ihan riitä. Voi miksi meillä ei ole jenkkikokoisia makuuhuoneita!?

Itse vaihtaisin yöpöytien värin; tuo maanläheinen punaisen oranssi ei ole minua, vaikka kaunis väri onkin. Onko ajatuksia?

Halusin liittää tämän kuvan, koska värimaailma on niin kiva. Myös kiinnostaisi kuulla mielipiteitä tuosta kankaasta. Tolppasänkyyn olisi mahdollista laittaa esim. katos tai intiimiä tunnelmaa tuovat verhot. Kuviollinen vai yksivärinen kangas? Läpinäkyvä vai ei? Mitään hyttysverkkoviritelmiä en halua, mutta muuten pakka on vielä aika avoinna.

Luulen, että seinän tummuus tulee loppupeleissä olemaan tätä luokkaa. Mustavalkoisen sijasta on myös vaihtoehto leikkiä erilaisilla harmaan sävyillä. Iso lamppu on todella kaunis. Joku iso valaisin kattoon mahtuisi, mutta silloin ei ehkä kangaskatos. Hmmm...

Mielipiteitä ja apua kaivataan!

Tapettiostoksilla.

Mikon talvilomaprojekti oli alakerran makuuhuoneen kunnostus. Tämä projekti ei ole edennyt vielä ihan huippuunsa; katto on vaihdettu ja tapetit valittu. Tapetit olivat tilaustavaraa, eikä niistä ole vielä kuulunut, joten Mikolla on siis tekemistä loman päätyttyäkin. Tässä hieman kuvallista todistusaineistoa tapetinostoreissulta.

Denim -tunika: Lindex, toppi: Selected, kengät: Andiamo Audrey, laukku: matkamuisto Marokkosta

Ihanat ja värikkäät tapettikirjat kutsuvat valitsemaan jotain ihan kreisiä, vaikka mustavalkoinen visio olisi mielessä ihan selkeä!

Jos kuitenkin punainen samettitapetti? Koko huoneeseen?

Kaikkein suurin suosikki oli K-raudasta löytynyt ihana tapetti, mutta jatkoimme matkaa Kodin Terraan huimaavan hintalapun takia.

Mikko pohtii.

Tähän päädyttiin. Nyt vain odotellaan, että tapetti vihdoin saapuu ja saadaan se loman jälkeen seinälle asti.

Tulossa siis makuuhuone, jossa tummat seinät ja kaikki muu valkoista. Sängyksi kotiutuu Tampereelta vapautunut tolppasänkyni. Ah. Putiikkihotellilook, täältä tullaan!

Määräaikainen huolto.

Takana taas vaihteeksi pari aika kipeää ja kamalaa päivää. Voi kun saan tuon gradun matkan jälkeen palautettua, niin aion viettää erittäin seesteisen kevään.

Enivei, rutiinit tekevät Dalai Laman mukaan onnelliseksi ja yksi erittäin terapeuttisista rutiineista on kaikenlainen puhdistautuminen. Näin myös meikkisiveltimien kohdalla. Omat siveltimeni tulevat lähes sataprosenttisesti The Body Shopista, joiden hinta-laatu-suhde on mielestäni aivan lyömätön.

Tässäpä ryönäiset siveltimeni ennen pesua.

Kun satsaa hieman hyviin siveltimiin, on niillä myös pitkä elinikä. Kuitenkin uskon, että monet heittävät siveltimensä liian herkästi pois. Usein pesusta kuoriutuu lähes uudenveroinen sivellin. Puuterihuiskut ja poskipunasiveltimet keräävät muuten aivan uskomattoman määrän meikkijäämiä! Perusteellinen vesipesu olisi hyvä suorittaa vähintään kahden-kolmen viikon välein. Ammattilaiset kai suosittelevat päivittäistä pesua, mutta nuo omat pesuvälit tuppaavat kyllä venähtämään vähän pidemmiksi...

Pesuun käytän Duroyn meikkisivellinsaippuaa (tuo valkoinen pala vasemmalla), joskin myös jokin edullinen meikinpoistoaine soveltuu hommaan vallan mainiosti. Kallista ei kannata käyttää.

Omista siveltimistä osa on melkoisen vanhoja. Toinen isoista puuterihuiskuista ja poskipunasivellin ovat olleet käytössä jo pari vuotta, ja pysyneet säännöllisen pesun ansiosta oikein hyvässä terässä. Ainoat siveltimet, jotka korvaan säännöllisemmin (kestävät muutaman kuukauden) ovat leveät luomivärisiveltimet, joiden materiaali kuluu käytössä. Ovat kuitenkin ihan ehdottomat silmämeikin teossa!

Ah, ihana puhtaus!

Britanniasta Suomeen ei voi matkustaa ongelmitta.

En tiedä muistaako kukaan miten kävi kun viime keväänä yritin päästä Lontoosta takaisin Suomeen? Onneksi muistiaan voi virkistää lukemalla tämän. Pyrkimyksemme palata kotimaahan ei tällä kertaa päättynyt juurikaan paremmin.

Meille soitettiin jo matkan alkuvaihessa, että KLM halusi ylibuukkauksen takia vaihtaa paluulentomme glasgow-amsterdam-helsinki -lennoista glasgow-manchester-helsinki -lennoiksi, jotka olisivat nopeammin perillä ja saisimme vaivanpalkaksi vielä lentovoucherin tai käteistä rahaa. Mikä diili! Tottakai! Ajatuksena oli vieläpä hankkia näillä vouchereilla lennot Lontooseen kun viikon päästä lähdemme häämatkalle.

Viimeinen yö Glasgow'ssa sujui painajaismaisissa merkeissä, myrsky jylisi niin, että hotellin ikkunat tuntuivat tulevan sisään ja ylimmässä kerroksissa kattopaneeleiden välistä tuuli suoraan käytäville. Lentomme Manchesteriin olikin sitten hieman myöhässä, mutta luulimme silti ehtivämme. Kun pääsimme vihdoin pienkoneesta ulos (aivan HIRVEÄ lentomatka!), saimme pian selville, että Helsingin kone oli juuri lähtenyt ja uutta yhteyttä olisi odotettava seuraavaan aamuun. KLM toki piffasi meille hotellin sekä neljän tunnin illallisen (=normi-illallinen, jota sai odottaa neljä tuntia eri vaiheissa). Seuraavana aamuna lento Manchesterista Helsinkiin vihdoin lähti ja saimme lähteä edelleen karmivissa keliolosuhteissa ajelemaan Helsingistä Kokkolaan. Oma sänky ei ole ikinä tuntunut näin hyvältä.

Kaisa odottaa lennokonetta Glasgowssa.

No nyt sitten hirveä parin päivän härdelli ennen kuin matkaamme Meksikoon 10.1. Haasteita: passi vanhentuu ja hain tänään Kokkolan poliisiasemalta uutta, jonka voin ottaa mukaan lentokentän poliisin pisteestä. Lentovoucherit KLM:ltä eivät tietenkään tulleet perille ajoissa, joten nyt lennot on tilattu muualta, oikealla rahalla. Olen irtisanonut asuntoni Tampereelta ja se pitää muuttaa ennen tammikuun loppua. Mikko ja veljensä Pekka ovat menossa huomenna hoitamaan tämän. Kiitos, kiitos, kiitos ritarit! En voi ilmaista kiitollisuuttani mitenkään riittävästi.

Emme näköjään myöskään pääse äänestämään presidentin vaaleissa! OMG. En olisi ikinä kuvitellut, että näin voi käydä minulle! Vetoan teihin nyt hyvät lukijat: äänestäkää Pekka Haavistoa minunkin puolestani! Pääsen mukaan sitten toiselle kierrokselle, joten jos oma ehdokkaasi on varma läpimenijä, niin voisitteko sympatiasta äänestää Haavistoa, jotta pääsisin sitten äänestämään häntä kakkoskierroksella? PLIIIS! Uskomatonta, että minulle voi käydä näin!

No, enivei, pientä säätöä ilmassa siis, ja mieli tekisi vain nukkua peiton alla jonnekin ensi kesään asti.

Yhden ystäväni mottoa lainatakseni: asioilla on aina tapana sutviintua.

2012 alkakoon - Terveiset Skotlannista.

Pikainen uudenvuodentervehdys Skotlannista. Saavuimme Glasgow'hin välipäivinä ja aika on kulunut aivan hujauksessa. Vielä puolitoista päivää oleilua tiedossa. Matkassa olemme siis Mikon ja ystäviemme Kaisan ja Marcuksen kanssa. Majailemme Hanna-siskolla ja Steffulla sekä heidän kahdella karvakaverillaan.

Nyt ei siis ole aikaa sen kummempaan vuosi 2011 -postaukseen, ehkäpä sellaisen askartelen kun blogin 1-vuotissynttärit koittavat! Lupaan uuden vuoden kunniaksi kuitenkin elää jatkossakin niin ihanaa elämää kuin mahdollista.

Hieman kuvia matkasta tähän mennessä.

Ihanat matkaseuralaiset Glasgow'n West Endin Ashton Lanella.

Mikko ajaa väärällä puolella. Taustalla näkyy periaatteessa luminen vuori.

7 -paikkainen automme oli öh... melkoinen tilaihme. Hanna-parka pääsi takakontista löytyvään kuoppaan. Onneksi oli sentään turvavyö!

Obanin viskitislaamossa. Kiinnostava kierros ja viskinystävät tekivät vähän ostoksiakin.

Oban bay. Ei houkutellut uimaan.

Hanna pörröpipo oli hankittu jostain Suomi-kaupasta täältä skotlannista. Tuo muhkea pallo on mielestäni tosi hauska. Ei tarvitse nutturaa!

Sateessa värjöttelyä.

Fish&Chips. Mmmm.... Melkoinen hiilariannos, ja rasva tuntui vielä seuraavanakin päivänä naamassa. Tulipas kokeiltua.

Ja sitten skotlantilainen herkku: deepfried mars bar. Eli friteerattu mars -patukka! Voitteko kuvitella!? Yleensä kai tällaisen voi hankkia paperiin käärittynä, mutta tässä paikassa sen sai jäätelön kera. Neljälle ihmiselle juuri passeli annos jaettavaksi.

Ehkä ihaninta siskon luona kyläilyssä: kissat! Winston vaihtoi joulu-lookin bisnes -meininkiin. Koneella näkyy tähän mennessä ainoa Skotlannin ostos: häämatka meksikoon! (kuvassa nyt näköjään Cape Verden matka.. mutta you get the point. Thomsonin pakettimatkan pystyi ostamaan suoraan toimistosta, ulkomaisilta se ei onnistu netin kautta. Säästö Lontoosta lentäessä on kyllä huomattava; pakettimatkan hinnasta voi pudottaa kevyesti 30-40% pois.

Kurrnauu.

Oscar <3

Uuden vuoden illallinen nautittiin ihastuttavassa, pienessä ravintolassa. Two Fat Ladies, West End (löytyy kaksi myös keskustasta nimillä city center ja buttery), jonka perustajat ovat nuo Suomessakin nähdyn Kaksi lihavaa leidiä -ruokaohjelman moottoripyöräilevät leidit. Ruoka oli herkullista, palvelu ihan mahtavaa, mutta ravintola niin pieni, ettei kuvia oikein kehdannut näpsiä.

Jälkkäritarjotin, jonka jaoimme. namsmums. Ravintolasta lähteissä Hanna oli hankkinut meille Christmas Crackersejä, joista paljastui yllätys ja juhlakruunu! Itse sain pienen sydänpeilin, Mikko mittanauhan, Kaisa taskulampun jne. Ehkä eniten hyötyä oli Marcuksen yllätyksestä.

Todella käytännöllinen laskin! "I'm calculating the risks" oli uudenvuoden yön teemoista ihan parhaita!

Hyvää uutta vuotta!