perjantai 26. huhtikuuta 2013

Päivän pohdinnot.

VAROITUS! Seuraava blogiteksti sisältää äitiys -asiaa, joten jos aihe ei kiinnosta / aiheuttaa helposti korkeaa verenpainetta, tunne itsesi vapaaksi sivuuttamaan teksti.

HUOMIO! Teksti ei ole tarkoitettu tulkittavaksi neuvoiksi, kehotuksiksi tai aiheuttamaan syyllisyyttä tai ylemmyydentunnetta. Tekstissä esiintyy puhtaasti subjektiivisia tuntemuksia ja ajatuksia tuoreesta äitiydestä.

Sain palautetta:
 
Anonyymi sanoi...
en ymmärrä viiden lapsen äitinä, että kuinka sulla ei muka ole aikaa päivittää tätä mukavaa blogia useammin??? ei se yks lapsi voi viedä aikaa niin paljon, vaikka olis itkuinen/hoiettava. mutta tsemppiä!!!

Kiitos tsempeistä! Anonyymi ei jättänyt oman bloginsa osoitetta, jotta olisimme voineet kollektiivisesti tarkistaa, että hänellä on viiden lapsen äitinä on aikaa päivittää blogiaan usein ja säännöllisesti. Kuitenkin tämä palaute sai minut näkemään, että on ehkä aiheellista kirjoittaa muutamista asioista, joita muutoinkin olen viime aikoina pohtinut.

Tämäkö muka vaikea tyyppi?!

Totta on, että olen päivitellyt blogia viime aikoina todella harvakseltaan. Syy tähän on kaksinainen. Ensinnäkin blogi ylipäätään on elämänmuutoksen myötä tullut tienhaaraan; en tiedä kuinka paljon haluan vauva/äiti -juttuja blogissa jakaa tai käydä läpi ja toisaalta viime kuukausina ei ole hirveästi ollut mielenkiintoa juuri mitään muita asioita kohtaan - tai niitä asioita kohtaan, mistä yleensä olen bloggaillut. Koko vanhemmuustematiikka on sellainen miinakenttä, että en välttämättä halua sotkeutua siihen. En halua väittää tietäväni mistään mitään, en halua päteä ja neuvoa ketään vauva-asioissa, en halua altistaa omaa vanhemmuuttani anonyymille arvostelulle. Olen siis suosiolla jättänyt bloggailun vähemmälle siksi aikaa, että tiedän mitä haluan täällä jakaa tai elämääni ja päähäni mahtuu muutakin kuin vauva-asiat.


Toinen syy on henkilökohtaisempi. Toisin kuin anonyymi kommentoija erehtyi uskomaan, vauva ei ole itkuinen, vaikea tai erityishoitoa kaipaava (tosin hullua olisi ajatella, että vain sellainen vauva veisi paljon äidin aikaa - kaikki vauvathan tarvitsevat ja ansaitsevat ihan erityistä hoitoa!), pikemminkin päinvastoin; meillä on mennyt aivan uskomattoman ihanasti. Vauva nukkuu yöt, herää kaksi kertaa syömään ja palaa sitten tuhisemaan, syöminen sujuu hienosti, mielipiteitäkin on - etenkin iltaisin, hän on aktiivinen ja jäntevä, katselee kiinnostuneena ympäristöä ja hymyileekin jo, vuorokausirytmi on löytynyt ja pysynyt samana jo kolmiviikkoisesta asti.

Ennen kuin vauva tuli en olisi ikinä voinut uskoa tätä onnen ja rakkauden määrää, joka elämääni on tullut. Se hetki, kun sain vauvan rinnalle muutti aivan kaiken. Vaikka tietysti raskaus valmistaakin vauvan tuloon on rakkaus vauvaan silti yllättänyt minut aivan totaalisesti. En ole ikinä ollut näin onnellinen. Ja on ollut luksusta, että kalenterissani ei ole ollut mitään ja olen oikeasti saanut keskittyä sataprosenttisesti tähän uuteen ihmiseen. Tutustua häneen ja viettää yhteistä aikaa. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen ollut täysin korvaamaton. Ja maailman paras. En välttämättä maailman paras äiti, vaan maailman paras äiti juuri tälle vauvalle.

Ensimmäistä kertaa elämässäni olen myös luvan kanssa saanut keskittyä vain tähän yhteen asiaan. Kukaan ei ole syyllistämässä jos juuri nyt en irtoa kulttuuririentoihin iltaisin, luottamustoimiin ja järjestötoimintaan, ystäviä tapaamaan tai töihin. Toivoisin siis, että kukaan ei syyllistäisi minua myöskään siitä, jos juuri nyt en irtoa päivittämään blogiakaan kovin usein. Minulle rakas ja antoisa harrastus pysyy sellaisena vain silloin, jos siihen ei sisälly stressiä.

Ainoa neuvo, jonka voin äitiydestä tällä kokemuksella antaa on se, että muiden äitiys ei liity omaasi millään lailla. Jos energiaa ja intoa löytyy harrastuksiin jo kun vauva on pariviikkoinen, se on hienoa - mutta ei liity kehenkään muuhun kuin juuri sinuun ja sinun vauvaasi. Jos taas vauvan tulon jälkeen haluaa pyhittää vaikka koko vauvavuoden yhdessäoloon ja suhteen rakentamiseen ja hoitamiseen ja jättää kaikki menot pois, sekin on ok - ja liittyy jälleen kerran vain sinuun ja vauvaasi. Oma toimintamallini löytyy varmaan noiden esimerkkien välimaastosta. Olen jättänyt vauvaa isän kanssa kahden ja toisaalta olemme myös vauvan kanssa yhdessä käyneet kylässä ja kaupungilla. Olemme tehneet juttuja, jotka nyt tuntuvat kivoilta. Se, miten joku toinen toimii tai mitä joku toinen ehtii tekemään, ei minua liikuta, toimintaani vaikuta tai juurikaan edes kiinnosta. Ainakaan en tunne mitään tarvetta verrata itseäni kehenkään muuhun - eikä pitäisi sinunkaan!


Me jatkamme nyt tätä kuherruskuukautta kaksistaan ja yhdessä iskän kanssa. Ja jatkan myös bloggailua. Omaan tahtiini ja silloin kun siltä tuntuu.

Puss!

16 kommenttia:

Heidi kirjoitti...

<3

Juuri näin Tiina! Et voisi olla enempää asian ytimessä. Olen itse ollut todella järkyttynyt äitien syylistävästä ja jopa poliisimaisen tuomitsevasta asenteesta tosiaan kohtaan. Missä on terve solidaarisuus? Sinulla on oikeus tehdä ja toimia juuri niin kuin sinusta tuntuu sopivalta ja hyvältä, niin äitiyden, blogisi, kuin kaiken muunkin suhteen. Olet onnesi ansainnut <3

Anonyymi kirjoitti...

Tosi ihana kirjoitus, nousi ihan ilon kyyneleet silmiin. Juttelin juuri erään tuoreen äidin kanssa, joka sanoi, ettei viitsi käydä missään "Äiti-lapsi tapahtumissa" koska pelkää, että meininki on yhtä ikävää ja vertailevaa kun internetin maailmassa, joka ymmärrettävästi on monen äitiyslomailijan näppärä kytkös ulkomaailmaan. Ihmisten pitäisi vertailla vähemmän ja rohkeasti elää enemmän! Aiva kuten sinä. Oikein ihanaa vauva-aikaa teidän perheelle! :)

Anonyymi kirjoitti...

Just näin. Nauti ihan rauhassa ja ihan omassa tahdissa ihanasta vauvastasi ja äitiydestä, se kaikki on siinä. Se pieni nyytti on vain pienen hetken niin pieni.

Valoa, iloa ja kaikkea hyvää elämääsi!

t, neljän lapsen mamma

ja tietty, kiitokset mukavasta blogistasi!

sanni kirjoitti...

Muistelin just, kuinka vuosi sitten tytön syntymän jälkeen aivoni olivat pehmeää möhnämömmöä monta kuukautta, enkä pystynyt edes kovin järkeviin keskusteluihin. Kaikki pyöri vauvan ympärillä - ja hyvä niin! Se oli niin leppoisen ihanaa aikaa se!

Äitimaailmassa tuomitsevuutta on ihan liikaa. Jokainen kokee ja tekee nää asiat toivottavasti juuri siinä tahdissa kuin itse parhaaksi näkee.

Aikatherine kirjoitti...

Älä välitä kaikista ajattelemattomista sanoista. Jokainen äiti on omanlaisensa ja niin myös lapsi. Se että on itsellä hyvä olla ja tietysti lapsella on pää asia. Blogeista viis, elä ja nauti lapsi on niin vähän aikaa pieni. minun 4 lasta on aikuisia mutta nyt iloitsen 9 lapsenlapsesta, mummillakin on joskus lapsipäiviä ja se on parasta elämässä.

Hannah kirjoitti...

Hienoja ajatuksia. Olet ymmärtänyt heti alkuun ehkä yhden tärkeimmistä asioista vanhemmuuteen liittyen :-) Olisinpa itsekin oppinut saman asian jo hieman aikaisemmin. Ihanaa kuherruskuukausien jatkoa!

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos hienosta kirjoituksesta! Puit sanoiksi sen, mitä olen itsekin äitiydestä, blogeista ja julkisesta keskustelusta näihin liittyen miettinyt. Nauti ihanasta ajasta pienen mielettömän tyypin kanssa ja ole tulevaisuudessakin oma ihana itsesi!

- Meeri ja bebe 3kk

Anonyymi kirjoitti...

Olet asian ytimessä, nauti tästä ajasta, jokainen vanhemmuus ja lapsi on erilainen, ja jokainen äiti tekee siitä ihanasta ajasta omannäköisensä.

Aivan ihana kuva teistä kahdesta!

Piia

JonnaSusa kirjoitti...

Vaikka itselläni ei lapsia olekaan, niin rohkenen sanoa, että nyt puhut Tiina asiaa isolla A:lla!! Unohda tuollaiset sydämettömät kommentit ja elä juuri niinkuin itse parhaaksi näet ja nauti yhteisistä hetkistä vaavin kanssa juuri niin paljon ja pitkään kuin haluat! <3

Anonyymi kirjoitti...

Uskomattoman magee kuva tuo viiminen! <3

Anonyymi kirjoitti...

Moi!
Jos vielä analysoit kutsussa olevia pukukoodeja, niin kysyisin mitä on mielestäsi "kesäinen juhla-asu". Tilaisuus on päiväsaikaan oleva kesäjuhla (klo 12-17), jossa paikalla myös ministeritason ihmisiä. Voiko mekko olla polvipituinen? Sukkikset on parempi varmaan laittaa jalkaan, joten varpaiden ei varmaan sovi pilkottaa korkkareista?
Kiitos!

annekatariina kirjoitti...

Hyvä Tiina. Kuuntele sydämen ääntä ja nauti ihanasta pienokaisesta.

Hanna kirjoitti...

Tehdaanko sulle sellainen blogisuunnitelma yhdessa ku tuun kotiin? Pohditaan millaista materiaalia haluat luoda? Vai katotaanko vaan Dr Philia telkkarista?

Voitas myos kokata jotain siita vegaanisesta herkkukirjasta jonka sulle lahetin. Voisin tuoda toisenkin vegaanikirjan josta voitas kokata jotain oikeaakin ruokaa. Kelpaako? Pidetaanko sellainen tyttopaiva?

Tinde kirjoitti...

Sounds like a plan! ..oon nauhottanut jo dr.phil -jaksoja, joten valmiudessa ollaan :D

Tinde kirjoitti...

Anonyymi:

Lupaan palata pukukoodiasiaan tällä tulevalla viikolla! :)

anrinko kirjoitti...

Upea kirjoitus!
Ja UPEA sinä!
Olet tuossa kuvassa niin uskomattoman kaunis. Ja pieni pallerosi on aivan täydellisen ihana. Nauti ja nuuskuttele ihanaa nyyttiäsi. Kuten isovanhemmat sanoo, kohta se menee kouluun ja vielä nopeammin muutta pois kotoa. Usko mua, niin se menee. Mun eka vaavi täyttää 11v ja tämä aika on mennyt lentäen!