Suuri äitiysvaatepostaus.

Nyt kun raskautta on takana yhdeksän kuukautta (!!), koen, että voin vihdoin antaa jopa jotain neuvoja siihen liittyen.Yksi ensimmäisistä käytännön haasteita, joka kohtaa tulevaa äitiä on erittäin konkreettinen - mitä laittaa päälle kun vartalo muuttuu ja kasvaa. Erityishaasteen toki tarjoaa se, jos odottaja on jo valmiiksi jotain muuta kuin standardikokoa (pluskokoisia äitiysvaatteita ei Suomesta nimittäin löydy lainkaan). Yritän kertoa vähän siitä, mitkä vaatteet ovat pelastaneet oman odotusaikani. Väitän, että äitiysvaatekaappiin ei tarvitse - eikä missään nimessä kannata! - upottaa paljoa rahaa. Muutamalla perushankinnalla pärjää koko odotusajan oikein mainiosti.

Oma peruspilarini on jo alkuraskaudesta lähtien ollut perustrikoinen aluskerros, joka koostuu legginsseistä (syksystä lähtien äitiyslegginsseistä) ja perustopeista. Omani ovat Selectedin pitkiä toppeja - ne yltävät niin pitkälle, että pylly peittyy oikein mukavasti. Toinen vaihtoehto on esimerkikgi Gina Tricot'n pitkä toppi ja tuollainen tuubihame. Omasta kaapistani mustaa perustrikoota löytyi paljon jo valmiiksi. Olen käyttänyt samoja ja hankkinut muutamia uusia. Äitiystopinkin hankin, vaikka en juurikaan näe eroa pitkiin perustoppeihin. Legginssit sen sijaan ovat ehdottomat. Omani ovat h&m:stä ja täytyy sanoa, että trikoon laatu on järkyttävän huono. Olen itse asiassa mieltänyt legginssit vähän kuin sukkahousuiksi. Noin kymmenen pesun jälkeen ne voi heittää roskikseen. Henkkamaukan legginssit maksavat kympin kappale, joten heti kun ensimmäisiä reikiä rupeaa sisäsaumoihin ilmaantumaan, olen heittänyt ne pois. Näin talvikeleillä on vielä mainittava, että olen pärjännyt legginsseissä oikein mainiosti, koska alla käytän paksuja stay-up -tukisukkia. Pelkissä trikoissa minua voi ehkä tavata kotioloissa eli suosittelen - suorastaan vaadin - että tämä trikookerros on nimenomaan perusta, jonka päälle heität jotain mukavaa. Esimerkiksi..

Hankin jo alkusyksystä Vilan Rob -neuleen (harmaa vasemmalla) sekä harmaana että mustana. Ne ovat palvelleet minua äärimmäisen uskollisesti. Aluksi kieputin kaulaan aina lisäksi ison huivin, joka alkuraskaudesta peitti masua. Nyt se olisi vain häiritsevää. Minulla oli jo valmiiksi kaksi Hunky Doryn neuletakkia, joita olen käyttänyt paljon. Syksyn ja talven olen pärjännyt nimenomaan lämpimien neuleiden avulla. Ihana hankinta oli myös Repeat Cashmeren kietaisuneule, joka jää aivan varmasti käyttöön äitiysajan jälkeenkin.

Itselläni ei kunnon kietaisumekkoa edes ole, mutta suosittelen sellaisen hankkimista siitä huolimatta. Tuo punainen on aivan ihana! Olen käyttänyt tämän sijasta Guess by Marcianon mustaa trikoomekkoa, joka on leikkaukseltaan aika paljon tuon punaisen henkinen. A-linjaiseen trikoomekkoon on mahtunut maha ihan loistavasti. Mekko on ollut minulla jo 2009 -vuodesta ja palvelee edelleen uskollisesti. Väitän, että illanistujaiset ja muut raskausajan riennot sujuvat siistillä trikoomekolla aivan mainiosti. Voisin jopa kuvitella, että tähän voisi vähän satsata, mikäli löydät mallin, joka laskeutuu kauniisti sittenkin kun maha on pienentynyt.

Yksi akuutti hankinta voivat olla uudet, isommat alusvaatteet. Rinnat rupeavat kasvamaan jo aika alkuraskaudesta ja vanhat liivit eivät istu enää kunnolla ja ovat lisäksi todella epämukavat. Äitiysliivit ostin jo joskus lokakuussa - ne toimivat myöhemmin imetysliiveinä ja koko oli vähän aiempaa suurempi. Kaarituelliset liivit olivat Elomi -merkkiä. Imetysliiveiksi suosittelen muutoin HotMilk -merkin ihania ja kauniita liivejä. Tv-shopin pehmoliiveistä kirjoitinkin jo. Muutoinkin omaa mukavuutta arvostavalle suosittelen pehmeitä liivejä, joita voi käyttää yölläkin. Etenkin näin loppua kohden on mukava olla vähän tuettuna öisinkin. Äitiyspikkuhousuja en ole erikseen hankkinut. Ostin nipun vähän isompaa kokoa olevia pikkuhousuja, jotka jäävät vatsan alle. Lisäksi minulla on Sloggin valtavia alushousuja, joita äiti osti minulle endometrioosileikkauksen jälkeiseen toipumiseen. Tarkoitus on ehkä käytellä niitä vielä välittömästi synnytyksen jälkeen ja sitten heittää menemään. Imetysliiveistä lupaan kirjoitella sitten kun niistä on kokemusta.

Miten odottavat äidit pärjäsivät ennen Crockseja ja Uggeja? Minulla ei onneksi ole ollut valtavasti turvotusta (ehkä kiitokset talviajalle), mutta jo aika alkuraskaudesta jalat turposivat istumatöiden takia. Tähän vaivaan suosittelen lämpimästi tukisukkia. Omani ovat stay-up -malliset, jotka tilasin MediRexistä mittojen mukaan. Olen käyttänyt niitä lähes päivittäin. Näin syksyllä ja talvella ne ovat olleet ihan ehdottomat legginssien alla myös lämpökerrastona. Luulen jopa, että tilaan keväällä toiset samanlaiset, joita voi käytellä sitten lentosukkinakin. Kallis, mutta todella hyvä ostos. Työkengiksi hankin crocksin ballerinat, joita ei näillä keleillä toki ole muuten voinut käyttää. On tässä vaiheessa kerrottava, että peruscrocksit ovat mielestäni aivan kuvottavan rumat. Ja vähemmän rumat, mutta silti rumat, ovat myös kaikenlaiset erikoiscrocksit. Silti: ne ovat jalassa todella mukavat ja jos joskus elämässään nainen on ansainnut hieman mukavuutta se on juuri raskauden aikana. Annan anteeksi kaikille kesä-äideille, jotka painavat helteillä julkisilla paikoilla Crocksit jalassa. Muille se ei sen sijaan ole suotavaa (pihatyöt poislukien). Loppuraskaudesta maha on tehnyt nilkkasukkienkin jalkaan saamisesta aika haastavaa. Uggit ovat olleet uskolliset ystäväni syksystä asti. Ne ovat jalassa lämpimät ja mukavat ja ennen kaikkea ne on helppo saada jalkaan. En voi suositella tarpeeksi. (Tässä vaiheessa haluan vielä kommentoida, että raskaana ollessa pitäisi käyttää tukevia kenkiä, jotta jalkapöytä ei pääsisi leviämään. Voin kommentoida asiaa sitten kun uskallan taas yrittää vetää korkkareita jalkaan. Palataan siis asiaan!).

Äitiystakin hankkimisesta avauduinkin jo aiemmin. Valitettava tosiasia on, että talviäiti tarvitsee jonkin erikoistakin, johon maha mahtuu. On toki vaihtoehto myös etsiä hyvin A-linjaista perustakkia, jossa olisi mahatilaa. Itsehän modifioin kiilat ompelijalla, joten sekin lienee ihan hyvä ja myös kohtuuhintainen vaihtoehto. Nettikaupat ovat niinikään hyvä resurssi. Äitiysfarkut hankin alkusyksystä, mutta olen käyttänyt niitä aika vähän. Tuntuu, että ne eivät takapuolesta istu kovin hyvin ja alavatsaan sijoitettu nappi on painanut ikävästi. Ilmankin olisi pärjännyt, vaikka tiedänkin monien rakastavan äitiysfarkkujaan. Kotikäytössä ovat olleet trikoohousut, joissa on tuollainen käännettävä vyötärönauha. Ne ovat ihanat ja mukavat ja tukevat mahaa juuri sopivasti. Sellaiset on pakattu mukaan myös sairaalalaukkuun ja luulen, että synnytyksen jälkeenkin ovat kovassa käytössä. Joogahousuista tuota mallia löytyy hyvin. Minulla on myös parit Calvin Klein -pyjamanhousut, joissa tuo vyötärökaistale on käännettävää mallia. Myös neulehousut ovat hyvä hankinta.

Ja sitten ne asusteet. Etenkin alkuraskaudesta käytin paljon huiveja, joilla saa perusasuihin vaihtelua. Kun olo on möhkälemäinen olen huomannut, että myös kampaamokäynti auttaa!

Iloista odotusta kaikille, joille asia on ajankohtainen.
Puss!

Mahakuvia.

Meillä oli torstaina Ullan kanssa aivan ihana kuvaussessio. Minulla ei ollut tästä vauvamahasta oikeastaan mitään kuvia - kesti aika kauan ennen kuin olen edes uskaltanut luottaa, että saamme pitää vauvan ja että hän on ihan oikeasti tulossa. Nyt kun kuukausia on takana kahdeksan ja viikoja edessä enää pari hassua (tai varmastihan sitä ei voi tietää - vauva voi tulla vaikka huomenna!) uskalsin ehdottaa Ullalle, että ikuistaisimme odotusta parin kuvan verran. Ulla lähetti minulle eilen esimakua ja tässä tuloksia.

Tämä voisi olla Elloksen "Classic Motherhood" -katalogista. Ajatuksena tässä on, että otetaan piakkoin kuvalle jatko, jossa mukana vauva ja Mikkokin.

Ylipäätään teimme Ullan kanssa vähän taustatyötä mm. Pinterestissä ja muualla netissä etsien idiksiä vauvamahakuviin. Rajasimme aika pian pois kuvat, joissa tehdään navan ympärille käsillä sydän, sekä kuvat, joissa tuleva äiti on pukeutunut lakanaan ja katsoo antiikinkreikkalaistyylisesti kauas kaukaisuuteen kaihoisasti.

En tiedä voiko kaikilla odottavilla äideillä olla sileät ja arvettomat mahat, joita kuvissa näkyy, mutta teimme niinikään periaatepäätöksen, että ei tyystin photoshopata raskausarpia pois. They're here, get used to it, sanoimme.

Leijuvat maatuskat olisi voinut merkata raskausviikkomerkinnöillä. Vauva on kasvanut ihan pienestä pavusta nyt jo aika tarmokkaaksi olennoksi.

Tuntuu uskomattomalta, että se on edes totta. Ja yhtä uskomattomalta tuntuu, että minä olen ylipäätään noissa kuvissa! Minähän näytän aivan erilaiselta. Aika pitkään piti joka aamu tarkistaa peilistä, olenko tosiaan oikeasti raskaana. Maha on kasvanut jotenkin huomaamatta ja olokin on muuttunut kuin varkain. On vaikea kuvailla miltä tämä tuntuu. Aika on mennyt nopeasti. Yhtä vaikeaa on kuvitella, että kohta tämä loppuu. Tai sitä, millainen olo sitten on. Milloin se palautuu normaaliksi - jos koskaan. Ja mikä se normaali olo edes oli?

Toivottavasti lukijat kestävät tämän vauva-asioiden tulvan blogissa. Juuri nyt ne pyörivät itsellä päällimmäisenä mielessä tavalla tai toisella. Mutta annetaan minulle anteeksi ja suvaitaan tämä elämänvaihe.

Ulla on muuten kesällä aloittamassa oman toiminimen - ja tekee tietysti keikkaa nytkin. En voi tarpeeksi vahvasti suositella häntä teidänkin maha (ja muiden) -kuvienne ottajaksi. Kaikki, mikä Ullan kameraan tallentuu on aina jotenkin freesiä, ihanaa ja valoisaa. Ja vähän erilaisesta, onnellisemmasta maailmasta peräisin. Jos siis kiinnostavat sellaiset kuvat, joita ei kaikilla muilla jo ole, kannattaa ehkä varata hänet ikuistamaan teidänkin erityishetkenne!